Mistä johtuu se että jos mieheni astuu vahingossa koirani karvojen päälle niin se murahtaa, mutta jos minä astun niin se vaan vähän ulahtaa tai siirtyy vain pois alta? Siis äänessä on hyvin selvä ero.
Ei sillä että me tahallaan karvojen päälle tallattaisiin, mutta kyseessä on pitkäkarvainen koira ja tykkää hirveesti jaloissa pyörii, tulee nukkumaankin sohvalla istuessa ihan siihen jalkojen viereen niin väkisin melkein vahinkoja sattuu...
Koira on siis minun, mutta koska mieheni kanssa jaetaan talous niin paljon on mieheni koiran kanssa tekemisissä, vie ulos ja leikkii sen kanssa eli ainakaan kyse ei ole siitä etteikö koira tykkäisi miehestäni..
Ei sillä että me tahallaan karvojen päälle tallattaisiin, mutta kyseessä on pitkäkarvainen koira ja tykkää hirveesti jaloissa pyörii, tulee nukkumaankin sohvalla istuessa ihan siihen jalkojen viereen niin väkisin melkein vahinkoja sattuu...
Koira on siis minun, mutta koska mieheni kanssa jaetaan talous niin paljon on mieheni koiran kanssa tekemisissä, vie ulos ja leikkii sen kanssa eli ainakaan kyse ei ole siitä etteikö koira tykkäisi miehestäni..
Vastaukset 12
Vanhimmat
Koira on siis sinun vaikka miehesi siellä asuu teidän kanssa ? Miten voi olla vain sinun koira, kun et sen kanssa kahdestaan asu ? Siinä saa sitten miettiä miksi murahtaa ja odotella milloin puraisee.....
Täh mitenniin muka ei voi olla vain mun koira? Siis se on minun koska olen sen reilu vuosi sitten ostanut ja rekannut omiin nimiin ja kasvattanut ensin omassa asunnossani, ja tässä vasta kesällä muutettiin miehen kanssa yksiin niin en minä silti sitä automaattisesti miehen nimiin laita...
Eikä hän edes halua ottaa koirasta niin isoa vastuuta että täyspäuväisesti sitä hoitaisi, ainoastaan auttaa silloin tällöin yllämainitemillani tavoilla.
Vaika parisuhteessa eletäänkin niin kaikkia hankintoja ei ole tehty yhdessä, etenkään niitä jotka on tehty ennen yhteenmuuttoa.
Miksi mä en ymmärtäny tota sun viestiä...
Siksi, että perheeseen voi tulla kaksi laumaa, jos koirat on vain toisen. Ei se nimi siinä paperissa mitään merkkaa :DDD Se ei vaihda tilannetta, vaan kotikäytös. Tasavertaisesti pitäisi koiran hoitamiseen sitoutua.
Ja siis tuolla myöhemmin sanot, että loppupeleissä koira tulee ennen miestäsi, joten se varmasti vaikuttaa; koira tajuaa käytöksesi perusteella, että sillä on enempi valtaa kuin miehelläsi.
Mutta en sit tiedä, jos koira tottelee miestäsi jne., niin onko tuo nyt sitten niin iso ongelma.
"koira tykkää miehestäni" .... Kenen mielestä? Sinun ja miehesi?
Mietipä tykkääkö miehesi koirasta OIKEASTI? On ihan eri asia tykätä ja "tykätä". KOirasi ei valehtele, eläimet eivät tee niin.
Aiotko pitää koirasi vai miehesi?
Mies on satuttanut koiraa, fyysisesti ja/tai henkisesti.
Koiralle uusi koti, jossa moelmmat pitävät siitä? Mies ulos, koiraihmisenä ymmärtänet koirasi elekielen selvät viestit. Jos sillä on sinulle mitään merkitystä? Onko? Kuuluuko koiran elää paineen, stressin, pelon alla?
minä ku muutin mieheni kanssa yhteen,tein selväksi, että koira on yhteinen, myös mieheni kuuluu ulkoiluttaa ym. minä ja mieheni ollaan myös kummatkin astuttu vahingossa koirani hännälle ja koira vinkahtaa kummallekki ja perääntyy. me ollaan mieheni kanssa samanarvoisia koiralle kuin koira meille. teidän kannattaa miettiä arvojärjestystä kotona... ensin taitaa tulla sinä ja koirasi ja viimeisenä miehesi, vaikka koiran pitäisi olla viimeinen arvo-asteikossa...
Sinä annat koirasi astua päällesi, mutta miehesi ei.
No siis tietysti päätellään itse että koira pitää myös miehestäni kun se leikkii hänen kanssaan ja menee mielellään ulos myös ilman minuakin.. Voi toki olla ettei mieheni ihan täysillä tykkää koirasta, ainakin hän on sanonut olevansa toisinaan hieman kateellinen koiran saamasta huomiosta. Vaikea olisi uskoa että koira pelkäisi häntä koska tämä ei tunnu pelkäävän mitään ja tosiaan puuhastelevat sen verran yhdessä.
ja mitä tulee tuohon kysymykseen että kumpi minulle on tärkeämpi niin koirani se aina loppu peleissä on ja mieheni tietää sen.
No siinäpä se ongelma tulikin, koira menee miehen edelle ja on "sinun" koirasi, mies ei ole mitään. Jos olisin tuollaisen mies, olisin lähtenyt jo ajat sitten....Meilläkin koiran paperit on minun nimissä, mutta koko perheen koira se silti on.
No, joka tapauksessa oli miten oli, niin koira aina tuntee ja vaistoaa erittäin tarkasti ihmisten energian ja kaikki tunnetilat,joten sille ei voi koskaan valehdella eikä esittää olevansa jotain muuta kuin todella on.
Joten niinpä minulle tulee vaan sitten mieleen ,että joko miehesi ei ihan täysillä koirastasi pidäkään,vaikka niin yrittää sinulle uskotellakin.Tai sitten toinen mahdollisuus voi olla sekin kyllä myös,että miehesi on ehkä jotenkin hiukan epävarma koirasi kanssa ja saattaa siten ehkä jollain tasolla koiraasi hiukan jännittää tai jopa pelätäkin myös.Ja tämänhän koirasi tietysti heti kyllä sitten aistii ja kokee silloin miehesi olevan heikompi kuin se itse.Ja jos niin on, niin silloinhan koirasi tietysti tuntee olevansa arvoasteikossa miehesi yläpuolella ja ajattelee siten olevansa oikeutetussa asemassa,niin että voi miestäsi vähän komennellakin murisemalla myös.
Joten miehesi pitäisi ensialkuun ainakin päästä siitä mahdollisesta jännittyneisyydestä tai pelosta,jos se siitä nyt sitten sattuisi johtumaan ja pystyä olemaan mahdollisimman peloton ja itsevarma koirasi läsnäollessa,mutta sehän on tietysti helpommin sanottu kuin tehty.
Ja se taas, jos miehesi ei koirastasi pidä niin paljon kuin olisi suotavaa ja toivottavaa,kun koirasi kanssa kerran kuitenkin joutuu yhdessä elämään ja asumaan,niin sekään ei tietenkään ole niin yksinkertaisesti korjattavissa myöskään ,sillä ketäänhän ei voi pakottaa tykkäämään jostain mistä ei pidä,joten vähän kinkkinen juttuhan se on valitettavasti kyllä silloin ja vaikea sanoa mitä siihen sitten osaisi sen paremmin neuvoa.
Ja nämä minun ajatuksethan tietysti ovat vain minun arvelujani joiden ei välttämättä tarvitse miehesi ja koirasi kohdalla edes näin ollakaan,mutta sellaista vaan tuli mieleeni kun luin ongelmastanne ja toivon että sinä miehesi ja koirasi paremmin tuntien saisit "salapoliisityönä" jotain kuitenkin ongelmanne syistä paremmin selville ja toivon, että ongelmanne siitä parempaan suuntaan ratkeaisivat myös .
Erilainen suhtautuminen koiraltasi johtuu siitä, että se pelkää miehesi päälle astumista enemmän, se kokee sen uhkana, todennäköisesti siitä syystä, että siihen on joskus sattunut miehesi päälle astuminen.
Ihmisten kielellä murahdus (ei leikki murina) on "Ei yhtään enempää p*rkele". Sinulla koira vain tyytyy toteamaan "älä nyt taas viitti..." Se ei halua miehesi astuvan päälleen, sinulta se sen vielä sietää, koska sillä on kokemusta teidän molempien päälle tallomisesta.
Huomasitko miten villejä ajatuskulkuja tuo yksinkertainen asia sai aikaiseksi johtajuusteorian kannalta? Kyllä taas säädetään kaikkea muuta, parisuhteenne tilaa jne, kuin keskitytään siihen ongelmaan, joka selkeästi on teillä se, että te astutte koiranne päälle, mikä aiheuttaa koiralle varmasti kipuja... Se reakoi kivun suuruuden tai olettamansa suuruuden mukaan (eli on kokemuksesta oppinut, että miehesi tallominen sattuu enemmän).
Ratkaisu ongelmaan: lopettakaa koiran päälle tallominen... Lopettakaa johtajuus ajattelu, jos sellaista harrastatte, niin koiranne osaa rauhoittua, eikä sen tarvitse varmistamalla varmistaa olemassa oloaan teiltä ja se uskaltaa ottaa etäisyyttä, eikä ole siinä jaloissa pyörimässä ja varmsitamassa joka hetki onko kaikki hyvin...
miks tästä on poistettu älytön määrä viestejä, mm. mun täysin asiallinenkommentti, et asia on hoitunu meillä leikkautuksella & tiukalla komennolla?