Rakkaus

Voi lakata myös siihen, että asiat menettävät merkityksensä. Enää ei ole edes riitelemisen arvoisia asioita. Sama mitä sanotaan tai tehdään, ei mitään väliä.

Mutta varmasti totta. Voimia. Kuitenkin raskasta vaikka ..

Rakkaus tunteena ei kestä kylmyyttä ja karkeutta, se ei kestä
myöskään epäluuloa eikä kontrollia, se ei kestä vähättelyä eikä aliarviointia.

Melkeinpä ajattelisin, että luottamus on kaiken a ja o. Jos et luota kumppaniisi tai hän ei luota sinuun niin se on moro.... tai pitäisi olla. Tällaisessa suhteessa syntyy vai vain kärsimystä , loputonta kontrollia ja addikotoivaa läheisriippuvuutta. Onnellisen suhteen edellytys on kaksi itsenäistä ihmistä, jotka ovat toki toisissaan kiinni rakkauden sitein, mutta kuitenkin siten että kumpikin elää itsensä ja omien tunteidensa kautta. Joskus parisuhteissa voi käydä niinkin, että toinen alkaa elää ja tuntea toisen puolesta.

Ehkä haluaisin olla sen verran romantikko, että uskon kuitenkin, että jos rakkaus on ollut todella totta, kahden aikuisen ja sydämeltään vapaan ihmisen vahva tunne, niin ei soi voi lakata. Rakkauden korviketunteet (kevyet ihastumiset ja riippuvuustunteet) ne voivat lakata, mutta ei rakkaus. Rakkaus on ikuista, se on kaunista ja se on ennen kaikkea vapaaehtoista, se ei koskaan pakota.

Kait siinä luottamusasiassa auttaa, jos tajuaa, että koskaan täällä ei voi ketään omistaa. kukaan ei tarkkaan ottaen ole velvollinen olemaan uskollinen ja luotettava. Pitäisi varmaan ajatella muutenkin ihmisistä hyvää kunnes toisin todetaan. Jos sitten pettymykisä tulee, niin jos ei niitä pysty tai halua nopeassa tahdissa jollain lailla nollaamaan, niin sitten tosiaan on johtopäätösten aika.

Kukaanhan ei loppupeleissä ole täysin luotettava. Varmaan lähes kaikki ovat uskottomia ainakin ajatuksissaan. Realistinen ihmiskuvakin auttaa :)

luulisi rakkauden joka on kestänyt kaikki myrskyt taantuvan leudoksi tuuleksi, joka hellii päivin öin :)