Olen pitkään halunnut alkaa kirjoittaa kirjaa, mutta monesti on hankala aloittaa tai päästä alkua pidemmälle. Törmäsin Julia Cameronin "luovuuden tie"-kirjaan, joka on auttanut minua eteenpäin luovuuden kehittämisessä. Kirjassa on esitelty 12 viikon ohjelma, jonka avulla pääsee syvemmälle itsetuntemukseen ja lukkiutuneesta tilasta eteenpäin. Suosittelen tutustumaan kirjaan, jos ei ole jo ennestään tuttu. Pidän aiheeseen liittyen myös blogia, jossa kirjoittelen omia kokemuksiani.
http://luovuudenpaja.blogspot.fi
http://luovuudenpaja.blogspot.fi
Vastaukset 5
Vanhimmat
Monilla tuntuu olevan sama ongelma, ettei pääse alkua pidemmälle. En tiedä, voiko luovuutta kehittää. Kai sitä voi. Itse oon kokenut parhaaksi vaan joka päivä kirjoittaa täällä jonkun antaman neuvon eli 250 sanaa päivässä. Monesti se venyy, tänään varmaan 3000 sanaa oon kirjoittanut. Aina ei voi olettaa, että kirjoittaa valtavassa luovuuden virrassa. Kirjan kirjoittaminen vaatii paljon työtä. Pitkäjännitteisyys on yksi tärkeä. Pitää myös olla sellainen aihe, joka on tarpeeksi hyvä, että siitä voi kirjoittaa täyspitkän kirjan.
Tie Luovuuteen
Kultasuoni
Tyhjän paperin nautinto
ovat nimiltään kirjat, jotka on suomennettu. Netistä löytyy paljon matskua
Julia Cameronista englanninkielisenä ainakin. Kannattaa tutustua. Olen joskus vuosia sitten ottanut nämä kirjat esiin täällä Kirjailijanalut palstalla, ja muistaakseni sykeytyi jonkinasteista keskusteluakin.
Nykyisin arkistosta on jotenkin vaikea löytää niitä vanhoja, tai sitten en vain osaa etsiä. Ehkä läppäristäni puuttuu jotakin vipstaakkeja vai miten Te tätä S24 ketjujen arkistokamaa etsitte?
Onhan noi Cameronin kirjat (kuten Natalie Goldberginkin) ihan käteviä kun on tosiaan lukkiutunut omaan itseensä eikä saa mitään paperille. Kirjoitusharrastustani aloittaessa hyödynsin etenkin niitä aamusivuja, vai miksi niitä nyt sanotaan, kun kirjoitetaan joka päivä mitä tahansa kolme sivua.
Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, ettei pelkästään noillakaan opeilla oikein kehity kirjoittajana, joten siirryin hieman tavoitehakuisempaan kirjoittamiseen. Muutenkin minua rupesi häiritsemään noiden oppaiden amerikkalainen elämäntapaguruilu. Se vain ei oikein tainnut sopia tälläiselle perussynkälle suomalaismielelle.
"tavoitehakuisempaan kirjoittamiseen" kirjoitat tuossa yllä r0binson. Ja tottatosiaan nämä Cameronin kirjat (jotka olen aikoinaan kahlannut ja oppejaan hyväksi käyttänyt, mm. taiteilijatreffit olivat minulle se uusi juttu silloin ja avasi paljon, sekä myös ne kolme aamusivua aamuisin), elikkäs piti kirjoittamani, että:
Nämä kirjat ovat paremminkin oppi löytämään itseään taiteilijana ja käsittämään kuinka suurta vastusta joskus tulee. Koska taiteilijoiden maailma on
kateutta ja kilpailua.
Sitä se oikeasti on Suomessakin saati sitten Amerikassa.
Ja paras suomalainen kirjoittamiseen ohjaava käsikirja on tähän asti ollut mielestäni
Elokuvan runousoppia
Nyt kyllä Scarabeus kiteytti kyllä hienosti noiden Cameronin kirjojen merkityksen. Noista ensimmäisistä haparoivista askelista kirjoittajan polullahan niissä juurikin on kyse.
Monta (harha)askeltahan sitä minäkin vielä tarvitsin, ennenkuin ensimmäinen novelli näki päivänvalonsa pöytälaatikosta, mutta työtähän se taiteilijan työkin on.