pystyisitkö tarvittaessa ottamaan konekiväärin käteesi ja puolustaa tukikohtaa viimeiseen mieheen/naiseen saakka?
olisiko sinusta nainen
siihen?
25364
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Luultavasti. Olen tiukassa paikassa aika kova, varsinkin kun on puolustettavaa.
http://www.youtube.com/watch?v=KZW8mI5zKbQ
rakkaudesta, kyllä!
ei
Ei. Minusta ei ole tappamaan. Mutta rauhanneuvotteluihin voisin osallistua.
En usko. Mä itken kotisohvalla ja olen hengessä mukana.
Mun muutama kaveri hoitakoon yk joukoissa ne hommat.
KYLLÄ olen Soturi Nainen
“Soturi tunnustaa tuskansa, mutta hän ei päästä sitä valloilleen. Siksi soturi ei ole surullinen. Päinvastoin, hän on iloinen, koska hän tuntee nöyryyttä hyvän onnensa vuoksi, hän luottaa siihen, että hänen henkensä on moitteeton ja ennen kaikkea, hän on täysin tietoinen tehokkuudestaan. Soturin riemu nousee siitä, että hän on hyväksynyt kohtalonsa ja että hän on totuudenmukaisesti arvioinut sen, mitä hänellä on edessään.”
.
.
” Soturi ei pysty enää itkemään, hänen tuskansa ainoa ilmaisu on väristys, joka tulee kaukaa maailmankaikkeuden syvyyksistä. On kuin yksi Voiman huokumista virtauksista olisi tuska ja kun se osuu soturiin, on soturin väristys loputon ”
.
“Mikään ei ole täydellistä ilman surua ja kaipausta, sillä kun ne puuttuvat, puuttuu selvä järki ja hyvä sydän. Viisaus on hyödytöntä ilman hyvää sydäntä ja tieto ilman selvää järkeä”
.
itse nimittäin olen syntynyt rauhan lähettilääksi joten pitää olla luonnetta jos meinaa minun kanssani johonkin ryhtyä. pintaliitäjät ja tekotaiteelliset eivät mukana kestä...
Hienoa tekstiä, allekirjoitan varsinkin viimeisen kappaleen.
Soturin nöyryys ei ole kerjäläisen nöyryyttä. Soturi ei kumarra päätään kenenkään edessä, mutta hän ei myöskään salli, että kukaan kumartaa häntä. Kerjäläinen taas vajoaa polvilleen ja pokkuroi sellaisen edessä, jota hän pitää itseään parempana; mutta samaan aikaan hän vaatii itseään alemman pokkuroivan hänen edessään.”
“Soturi pitää itseään jo kuolleena, joten hänellä ei ole mitään menetettävää. Pahin on hänelle jo tapahtunut, sen vuoksi hän on kirkas ja tyyni: kukaan ei hänen teoistaan tai sanoistaan voisi päätellä, että hän on jo kokenut kaiken.”
“Vaikein asia maailmassa on omaksua soturin mieliala. On hyödytöntä olla surullinen ja valittaa ja tuntea olevansa siihen oikeutettu ja uskoa, että aina joku tekee meille jotakin. Kukaan ei tee mitään kenellekään, kaikkein vähiten soturille.”
.
Mistä tämä on lainattu?
Jos kerrot ensin minulle jotain ;)
noita asioita olen juurikin pyöritelly mielessäni....asiat ovat yhdentekeviä mutta minä elän...voi pojat minä olen elossa kun en välitä siitä elänkö vai kuolenko... oletukset elämää kohtaan ovat kaikonneet, tulkoon valkeus!
“Sotureilla on teoilleen salattu tarkoitus, jolla ei ole mitään tekemistä henkilökohtaisen hyödyn kanssa. Tavallinen ihminen toimii ainoastaan, jos on mahdollista ansaita jotain. Soturit eivät toimi hyödyn vaan hengen vuoksi.”
.
* Tietäjyys on paluumatka. Käytyään alhaalla helvetissä soturi palaa voitokkaana takaisin henkeen. Ja helvetistä hän tuo mukanaan voitonmerkkejä. Ymmärrys on yksi hänen voitonmerkeistään.
tämä teksti on ? kiinnostaa tietää myöskin.
Tukikohtaa....jos sydämeni on sen puolella täysin ja vastapuolella se, joka haluaisi tuhota kaiken sen,mihin uskon arvoineen ja maailmoineen. Ja jos oisin siinä pisteessä, ettei muuta mahdollisuutta omani puolustamiseen oisi niin ,,
hmm voi olla, että olisin ohjautunut siinä tilanteessa siten, et pudotan niin paljon, kuin ehdin ja tulen ammutuksi.
Tosiasiassa sen tietää kait vasta, ken on siellä käynyt.
Soturin mieli ja sen vastakohta
Maailma tuntui sillä hetkellä olevan tasapainossa. Hiljaisuus oli suurenmoinen ja samalla
hermostuttava. Minä en ollut tottunut sellaiseen äänettömyyteen. Koetin jutella, mutta
Tietäjä vaiensi minut. Hetken päästä paikan levollisuus täytti mieleni. Minä aloin ajatella elämääni ja omaa menneisyyttäni ja tunsin tuttua surullisuutta ja katumusta. Sanoin Tietäjälle, etten minä ansainnut olla sillä paikalla, että hänen maailmansa oli väkevä ja oikeudenmukainen ja minä olin heikko ja että elämänolot olivat turmelleet minun henkeni.
.
.
Tietäjä sanoi että minä olin mies ja ansaitsin siinä kuin kuka tahansa mies kaiken sen mikä oli miehen osaksi suotu - ilon, tuskan, surun, taistelun - ja että ihmisen tekojen laadulla ei ollut väliä kunhan hän toimi soturin tavoin.
Alentaen äänensä melkein kuiskaukseksi hän sanoi, että jos tosiaan tunsin henkeni turmeltuneen, minun oli se palautettava ennalleen, puhdistettava ja tehtävä se täydelliseksi, koska meidän elämässämme ei ollut mitään muuta tehtävää joka olisi ollut sitä tärkeämpi. Hengen laiminlyöminen oli kuoleman etsintää ja se taas oli samaa kuin olla etsimättä mitään, sillä kuolema meidät kuitenkin voittaisi.
Tietäjä vaikeni pitkäksi toviksi ja sanoi sitten vakaumuksen rintaäänellä: - Ainoa miehuutemme arvoinen asia on kilvoittelu soturihengen täydellisyydestä.
Hänen sanansa vaikuttivat laukaisijan tavoin. Tunsin kuinka aikaisempien tekojeni paino oli minulle sietämätön, turhauttava taakka. Myönsin että tilanteeni oli toivoton. Minä aloin itkeä kertoen samalla elämästäni. Sanoin harhailleeni jo niin kauan, että olin tullut turraksi kivulle ja surulle, lukuun ottamatta tiettyjä tilanteita joissa sentään tajusin oman yksinäisyyteni ja avuttomuuteni.
.
.
.
- Sinusta taitaa tuntua siltä kuin olisit tuulen armoilla oleva lehti, hän lopulta sanoi minuun katsoen.
Täsmälleen siltä minusta tuntui. Tietäjä näytti eläytyvän tunteisiini. Hän sanoi että minun mielentilani palautti hänen muistiinsa erään laulun, ja hän alkoi laulaa matalalla äänellä. Hänen laulantansa oli tyynnyttävää ja sanat valtasivat mieleni: »Minä olen niin kaukana taivaasta jossa synnyin. Yletön kaiho täyttää mieleni. Nyt kun olen niin yksin ja suruissani, kuin lehti tuulessa, minä haluan milloin itkeä, milloin nauraa kaipuusta.»
Emme puhuneet pitkään aikaan. Lopulta Tietäjä rikkoi hiljaisuuden.
- Siitä päivästä alkaen, jolloin sinä synnyit, joku on tavalla tai toisella aina tehnyt sinulle jotakin, hän sanoi.
Pitää paikkansa, minä sanoin.
- Ja se on tapahtunut vastoin sinun tahtoasi.
- Totta.
- Ja nyt sinä olet avuton kuin lehti tuulessa.
- Pitää paikkansa. Niin juuri.
Hän myönsi että minun elämänoloni olivat joskus olleet tuhoisat. Hän kuunteli tarkkaavaisesti, mutta minä en päässyt selvyyteen siitä, oliko hän vain minulle mieliksi vai todella huolissaan, kunnes huomasin että hän koetti salata hymyään.
- Vaikka sinä kuinka paljon tahansa haluaisit säälitellä itseäsi, siihen täytyy tulla muutos, hän sanoi lempeästi. - Se ei sovi yhteen soturin elämän kanssa.
Hän nauroi ja lauloi laulun uudestaan, mutta vääristeli eräitten sanojen intonaatiota, niin että tuloksena oli naurua herättävä valitusvirsi. Hän huomautti laulun miellyttäneen minua sen vuoksi, etten omassa elämässäni ollut tehnyt muuta kuin valitellut ja etsinyt kaikesta vikaa. En pystynyt väittämään vastaan. Hän oli oikeassa. Siitä huolimatta uskoin, että minulla oli riittävästi syytä tuntea itseni tuulen armoilla olevaksi lehdeksi.
- Vaikeinta maailmassa on omaksua soturin mieli, Tietäjä sanoi. - Ei hyödytä mitään olla suruissaan ja valittaa ja tuntea olevansa siihen oikeutettu, uskoa että joku tekee aina meille jotakin. Kukaan ei tee mitään kellekään, kaikkein vähiten soturille.
Sinä olet tässä minun kanssani siksi, että sinä haluat olla tässä. Sinun olisi jo pitänyt ottaa kantaaksesi täysi vastuu tekemisistäsi, niin päähäsi ei olisi pälkähtänyt että olet tuulen armoilla.
.
- Itsesääli ei sovi yhteen voiman kanssa, hän sanoi.
Soturin mieli edellyttää itsehillintää ja vaatii samalla täydellistä antautumista.
- Miten se on mahdollista? Miten voi yhtaikaa hillitä
itsensä ja antautua?
Tietäjä tuntui pohtivan kannattiko keskustelua jatkaa. Kaksi kertaa hän oli sanomaisillaanjotain, mutta hillitsi sitten itsensäja hymyili.
- Sinä et ole vieläkään päässyt surullisuudestasi, hän sanoi. - Tunnet yhä vielä itsesi heikoksi, joten soturin mielestä ei maksa vaivaa keskustella juuri tällä hetkellä.
.
no mitäs sulle pitäis paljastaa? kengänumero ;)
Jos lainaa toisen tekstiä, olisi se reilusti tunnustettava.
Nämä lainaukset ovat Paul Coelhon kirjasta Valon Soturi.
Kiitos tiedosta ,en löytänyt kuin muutamia pätkiä siitä kirjasta.
Blogista luin.
Pitääpä lukea ,mielenkiintoista.
tiedosta. Lukikohan Anders-poikakin tuota joskus ??
Ottaisin vastuun ja antautuisin, että muut vähemmän syylliset pelastuisi.
Totta hemmetissä pystyisin jos olisin saanut koulutuksen ko. aseeseen.
Isänmaallinen olen ja ilman muuta maata puolustaisin viimeiseen asti.
Mutta näin kylmiltään en osaa kookoota käyttää. Pistoolilla olen muutamat
kerrat tarkkuusammuntaa kokeillut.
pullahiilikö se siellä kitisee.
puolustaisin lapsiani. puolustaisin lähimmäisiäni sekä kaikkein rakkaimpiani. puolustaisin myös heikompia, niitä ketkä siihen eivät itse syystä tai toisesta kykenisi. muutoin pyrkisin välttämään vihan ja sodan lietsontaa. parempi kun säilyisi rauha ja ymmärrys.. nautittaisiin vain tästä ihanasta elämästä ja sen tarjoamista antimista..;)
Kyllä. Rakkaimpieni puolesta olisin valmis tekemään kaikkeni, mitä tahansa.
Olen taistellut urheana...aseena sydän.