Viihdyitkö koulussa?

Ei se viihtymättömyys mitenkään lesbouteen liittynyt kylläkään.

Kuulostat aivan eräältä Annan toimittajalta.. tässä eräällä toisella palstalla taannoin..
Kas kun te toimittajatädit olette alkaneet näin kovasti keskustelupalstoilta hakea haastateltavia.
Ainiin kyseiseltä Annan toimittajalta oli sillä toisella palstalla unohtunut sähköpostiosoite.. No nyt on tämä uusi toimittaja muistanut sähköpostinsakkin..

No vastailempa nyt kuitenkin. (Aikas huvittaja kysymys toimittaja tätykältä)

1. Viihdyin koulussa ihan kohtuu hyvin.. vaikka yläasteen ensimmäisillä luokilla vähän kiusattiinkin. Syynä ei ollut lesbous, vaan poikamainen ulkonäköni.

EI saa antaa meistä lesboista nuivaa kuvaa.

Ihan asiallinen viesti toimittajalta.

En tiedä luetko täältä vastauksia, voin mailatakin.

Eli:

Minä en aina viihtynyt koulussa, ja kyllä, osasyynä OLI lesbouteni. Olin ujo ja estynyt lapsi/nuori ja jotenkin oli välillä vaikea löytää kavereita, vaikka toisaalta olin kiva ja hauska tyyppi. Lesbous vaikutti niin etenkin yläasteella, että se jotenkin käänsi sisimpäni tiukemmalle kerälle, koska en voinut siitä kenellekään kertoa, ja vielä itsekin olin hämilläni. Sekin aiheutti sieluntuskia että olin ihastunut pariin tyttöön, eniten parhaaseen ystävääni. Hän oli niin söpö että sydän hypähti aina kun katseemme kohtasivat. Aloin pelätä että hän takuulla huomaa jotain, lukee silmistäni, ja melkein lakkasin katsomasta häntä silmiin. En tiedä miten hän sen tulkitsi, luuli kai että olin jotenkin suuttunut hänelle. Olisipa tiennyt...

Eli kyllä lesbous omalta osaltaan aiheutti asioita, mutta ei suorastaan ollut syy miksi en aina viihtynyt koulussa, suurempi syy oli ujouteni ja se että eräs naapurinpoika kiusasi minua aika julmin sanakääntein ja aloin pelätä hänen kohtaamistaan. Ei epävarmana teininä halua kuulla kenenkään kommentteja ulkonäöstään, olivat ne sitten tosia tai eivät. Poika taisi vain haluta esittää kovista kavereilleen. Mutta ei se silloin lohduttanut, kun muutenkin oli välillä syyllinen olo siitä mitä tunsi.

Kouluaikani oli siis sekavaa ja aika ahdistavaa, mutta siten palkitsevaa että opintojen osalta pärjäsin mainiosti ja sain siten hyvää mieltä ja vanhempani ylpeiksi.

En toisaalta kyllä ollut edes tietoinen lesbisyydestäni silloin, joten se ei ainakaan ollut yksi viihtymättömyyden syistä. Tiedän kyllä oikeastaan mikä se suurin syy taisi olla, mutta en viitsi siitä ruveta julkisesti toitottamaan.