Suhde alkaa olla sillä mallilla, että kihloihin meneminen alkaisi olla ajankohtaista. Siispä olisi mukava jakaa ajatuksia asiasta. Olen pohtinut esimerkiksi sitä, missä ja millaisessa paikassa haluaisin kosia ja miten sen toteuttaisin. Pidän rentoudesta ja spontaaniudesta, mutta toisaalta minussa asuu myös pieni perfektionisti, joka haluaa hioa yksityiskohtia. Pidän perinteistä, mutta toisaalta haluan välttää liikoja kliseitä.
Missä ja millaisessa paikassa kosit, sinua kosittiin tai haluaisit tulla kosituksi? Pitäisikö paikan olla sinulle tai molemmille tärkeä, haluaisitko kosinnan tapahtuvan vaikkapa hotelliviikonlopun aikana, vai olisiko mukavaa tulla kosituksi jossain erikoisemmassa paikassa, tilanteessa tai tilaisuudessa? Ruusuja, kuohuvaa, mansikoita ja suklaata? Hemmotteluviikonloppu hotellissa, sormukset ja lahja? Vai tuttu ja turvallinen paikka, jonne voi aina palata? Matka ulkomaille ja perinteinen kosinta Eiffel-tornin juurella? Mikä olisi sinun unelmasi kosinnasta?
Pyysitkö tai pyytäisitkö perinteiseen tapaan puolisosi "kättä" hänen vanhemmiltaan? Järjestittekö tai järjestäisitkö kihlajaisjuhlat?
Missä ja millaisessa paikassa kosit, sinua kosittiin tai haluaisit tulla kosituksi? Pitäisikö paikan olla sinulle tai molemmille tärkeä, haluaisitko kosinnan tapahtuvan vaikkapa hotelliviikonlopun aikana, vai olisiko mukavaa tulla kosituksi jossain erikoisemmassa paikassa, tilanteessa tai tilaisuudessa? Ruusuja, kuohuvaa, mansikoita ja suklaata? Hemmotteluviikonloppu hotellissa, sormukset ja lahja? Vai tuttu ja turvallinen paikka, jonne voi aina palata? Matka ulkomaille ja perinteinen kosinta Eiffel-tornin juurella? Mikä olisi sinun unelmasi kosinnasta?
Pyysitkö tai pyytäisitkö perinteiseen tapaan puolisosi "kättä" hänen vanhemmiltaan? Järjestittekö tai järjestäisitkö kihlajaisjuhlat?
Vastaukset 14
Vanhimmat
mä olen vähän sitä mieltä näistä kosimisasioista ett ne kuuluu heteromeininkiin. Mä en koe olevani heterokaavoihin sopiva ihminen ja mun mielestä olis aika meidän kehittää oma tapa ja kulttuuri tähänki asiaan. Miks me koitetaan tehdä asiat kuten heterot, me ei olla heteroita. Me voidaan luoda uutta, me tarvitaan uudenlainen maailma meidät hyväksymään ja näkemää ett me ollaan erilaisia ku heterot. Miks joku parisuhteen virallistaminen pitäis mennä siis heterokaavan mukaan?
Mä en ole kopsannu hetskuilta muutakaan, miks sitte tätäkään asiaa. Miksi ei luoda omaa uutta, maailma tarvii muutoksii, ei se tule sillain ett kopsataan hetskujen tapoja.
Minkä takia asiat pitäisi tehdä eri tavalla? Mä en ainakaan halua kasvattaa kuilua heteroiden ja homojen välillä. Ei se ainakaan meidän oikeuksia ja tasaarvoa eteenpäin aja, että itsekkin pidetään itseämme erilaisina ja tehdään asioita toisin. Jokaisella tietysti oikeus omaan mielipiteeseen ja tehdä asiat niin kuin haluaa!
Haaveilen kosinnasta jollakin lomalla jolla tunnelma on iloinen ja rento. Olen haaveillut myös kosinnasta joka tapahtuu kesäisenä iltana auringon laskiessa, jonkin kauniin järven rannalla/ laiturilla.
Puolison käden pyytämistä hieman vierastaisin, mutta olisihan se kohteliasta :)
Kuilua, ahaa. Siis jos et halua tehdä asioita heteromalliin se on kuilun kasvattamsta. Sä siis jotenki tunnet suurta kuilua niitä kohtaan jotka ei mene naimisiin kirkossa eikä valkoisissa eikä ehkä edes jumalan siunaamana? Onko sun vaikea hyväksyä muidan kulttuurien tapoja ja näet ettei niitä voi oikeen hyväksyä jos ne ei mene valtanormien mukaan?
f4ck olen ihmetellyt jo jonkin aikaa asennettasi kritiikkiin/toisten mielipiteisiin. Ilmoitat kaikille tosi kärkkäästi omat mielipiteesi, mutta sitten jos joku erehtyy olemaan erimieltä kanssasi niin heti nostat haloon. Eikä tämä ole edes ainoa palsta, missä olen huomannut kyseisen ilmiön.
Itse olen asiasta täysin samaa mieltä 7 9:n kanssa. Seuraavaksi alat varmaan minullekin "huutamaan", mutta tämä on vain minun mielipide.
Olen pahoillani, jos olen erehtynyt, mutta tällaisen käsityksen olen saanut teksteistäsi.
huutamaan? Haluan vain tietää enemmän, tietenkin jokaisella on oma mielipide mutta minulle ei nyt auennut miten se kasvattaa kuilua jos ei halua heteromallia tässä asiassa.
Ja kiinnostaa myös onko ko. henkilöllä vaikeuksia hyväksyä monenlaisia kulttuureja ja nähdä sen enemmän kuilua kasvattavana ominaisuutena kuin erilaisuuden kunnioittamista kasvattavana.
Joskus mä mietin onko kaikki 2012 luvulla. Tai tiedänhän mä ettei. Sanoin sen noin nätisti ettei kukaan taas pyydä anteeksi minulta tätäkin.
2012 ei ole "luku" vaan vuosi. Mutta eipä siitä enempää. Ymmärrän mitä tarkoitat, ja minunkin mielestäni avioliitto on yliarvostettu konservatiivista ja heteronormatiivista arvomaailmaa pönkittävä instituutio. Mutta. Nämä asiat ovat todella isoja ja herkkiäkin kysymyksiä. Jollekulle kyseinen sermonia on ihan älyttömän tärkeä ja henkilökohtainen asia. Itse en ole koskaan oppinut ymmärtämään perinteiden ja seremonioiden arvoa, mutta olen kuitenkin oppinut kunnioittamaan sitä, että mitä ilmeisimmin ne ovat ihmisillä aika vahvasti tunnemaailmaan ja koko omaan identiteettiin sidoksissa olevia asioita. Kunnioitan siis toisten halua kihlautua ja avioitua ja iloitsen niiden puolesta, jotka naimahaaveensa pääsevät toteuttamaan, koska heille se ilmeisesti on merkityksellistä, vaikka en varmasti koskaan opi tuntemaan samoin.
käsittääkseni se on ihan oikea ilmaisu, vai sanoisitko sinä "onko kaikki 2012 vuodella"?
Miksi se olisi vähemmän kunnioitettavaa kehittää oma kulttuuri tuohon asiaan? Jospa me ei enää koitettas olla heteroita ja tehdä niin kuin heterot vaan luotaisiin uutta ja omaa. Ihan kuin lampaat, sinne sekaan vain. Kun olisi mahdollisuus tehdä jotain missä olisi muu kuin heteroleima.
Kaikki eivät ole vuodessa 2012" tai "kaikki eivät ole 2010-luvulla" tai "2000-luvulla".
En mä nyt tiedä, onko arvo sinänsä luoda jotain vain siksi, että oltaisiin erilaisia. En minä tahdo tehdä sellaisiakaan asioita, joissa on lesboleima. Mutta ei se tietenkään olisi missään nimessä vähemmän kunnioitettavaa.
Huomaan, että aloitukseni herätti kirjavia mielipiteitä. :)
Omassa elämässäni en erottele ihmisiä heidän seksuaalisen suuntautumisensa mukaan, eikä minulla ole näin ollen myöskään tarvetta alleviivata kenenkään heteroutta tai homoseksuaalisuutta. Minulle ihmiset ovat ensisijaisesti ihmisiä, ystävät ystäviä ja niin edelleen. Minun on vaikea ymmärtää, miksi minun pitäisi luoda omanlaiseni kulttuuri vain vastustaakseni tietoisesti heteroutta. Tunnistan toki heteronormatiivisuuden, mutta se ei silti estä minua pitämästä kulttuuriimme liittyvistä perinteistä. En myöskään koe edustavani lesbona mitään erityistä seksuaalivähemmistöliittoumaa, jonka ensisijainen tavoite on erottautua heteroista. Pikemminkin toivoisin, että meidät kaikki nähtäisiin ensisijaisesti ihmisinä.
Ajatus siitä, että seksuaalivähemmistöjen pitäisi pyrkiä erottautumaan kaikin tavoin valtaväestöstä ja luoda oma kulttuurinsa, on mielestäni hiukan ontuva. Pitäisikö meidän kehittää myös omat tapamme käydä wc:ssä, ruokailla ja ajaa autolla?
Mielestäni kihloihin tai naimisiin menemisessä on ensisijaisesti kyse kahden ihmisen sitoutumisesta, riippumatta heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan. Rekisteröity parisuhde on toki laiha kädenpuristus yhteiskunnan taholta, mutta aloituksessani en puhunutkaan rekisteröidystä parisuhteesta, vaan kihlautumisesta. Minä haluan kihlautua ja pidän sitä yhtenä rakkauden ja sitoutumisen osoituksena kumppaniani kohtaan.
Mitä tulee kosimiseen, suhtautuminen siihen on vaihtelevaa myös heteroiden keskuudessa. Kosia voi nainen tai mies, kihlautua voidaan yhteisestä sopimuksesta, tai sitten sitä ei nähdä lainkaan tärkeänä. Meidän suhteessamme molemmat ovat sitä mieltä, että minä olen se, joka kosii. Siksi, että minä haluan kosia, ja siksi, että naiseni haluaa tulla kosituksi. Hyvin yksinkertaista.
"Käden pyytäminen" on minusta vanhanaikaista. Olen kuitenkin pohtinut, että se voisi olla kumppanini vanhemmille merkityksellistä. Arvostan heitä ihmisinä ja kumppanini perhe on tiivis ja he ovat toisilleen läheisiä. Lähinnä tarkoitan "käden pyytämisellä" asioista keskustelemista.
eihän siinä olen mitään heterouden vastustamista. Kyse ei ole mistään heterovihasta yms paskasta. Jos sä sanot että tämä asia on sama kuin ett pitäisi sitten kehittää oma tapa käydä vessasakin ja ruokailla ja ajaa autolla kertoo mulle sen ett sun ajatusmaailma on sama kuin niillä jotka sanoo että jos annetaan homoseksuaaleille lupa mennä naimisiin nii pitäisi antaa lupa mennä vaikka koiransa kanssa naimisiin.
Joten antaa olla. Sä et vaa ymmärrä pointtia. Jos kihlaus on sulle tärkeä rakkauden osoitus niin mikä siitä seuraava askel on? Te ette pääse naimisiin. Te voitte rekisteröidä parisuhteenne. Onko se sitten yhtä upea asia teille kuin naimisiin meno?
Kyllä ajatus oman kulttuurin kehittämisestä on mielestäni ontuva. Ymmärrän ajatuksen siitä, että kehittäisimme omat toimintamallimme ikään kuin vastauksina tiettyihin epäkohtiin. En kuitenkaan näe kihlausta tällaisena epäkohtana, viitaten jo aikaisemmin mainitsemiini asioihin. Kihlausta ei ole millään muotoa suljettu seksuaalivähemmistöiltä, eikä se toisaalta ole myöskään lähellekään kaikkien heteroiden noudattama toimintamalli.
Toisaalta, ajatteluni on ehkä rajoittunutta, mutta minun olisi vaikea kuvitella, mikä se vaihtoehtoinen toimintamalli tai vastaus voisi olla ilman, että päätyisimme kuitenkin tavalla tai toisella matkimaan jo olemassaolevia käytäntöjä. Pidän myös epätodennäköisenä sitä, että onnistuisimme luomaan laajan ja yhtenäisen liikkeen, jonka puitteissa saisimme luotua oman, eheän ja toisenlaisen toimintamallin vaikkapa juuri kihlauksen tilalle. Näkemyksemme ja mielipiteemme kun eroavat jo aivan pientenkin asioiden suhteen ratkaisevasti toisistaan. Henkilökohtaisesti en ole ainakaan tällä hetkellä innostunut uusista, vaihtoehtoisista toimintamalleista. Kenties siksi, että perinteet ovat minulle omalla laillaan tärkeitä.
Kuten jo aikaisemmin esitin, toivon tulevaisuuden olevan sellainen, että jokainen meistä nähdään ensisijaisesti ihmisenä, eikä seksuaalisuutensa kautta. En siis ole lainkaan varma, olisiko paras tapa tavoitella tuota tavoitetta erottautumalla jo olemassa olevista, kulttuuriimme kiinnittyvistä käytännöistämme ja tavoistamme.
Voimme tietenkin olla loukkaantuneita ja pettyneitä siitä, että tasa-arvo ei ole vielä täydellisesti toteutunut. Itse jaksan kuitenkin olla vielä luottavainen esimerkiksi sen suhteen, että meillä lesboillakin on vielä jonain päivänä mahdollisuus avioliittoon. En pidä rekisteröityä parisuhdetta yhtä upeana asiana kuin avioliittoa, vaan laihana kädenpuristuksena, kuten jo aikaisemmin totesin. Joku voisi haluta "näpäyttää" yhteiskuntaa ja osoittaa, että voimme luoda omat toimintamallimme. Ymmärrän tämän ajatuksen, mutta haluan siltikin kiinnittyä mieluiten ympärilläni oleviin ihmisiin ja omaan kulttuuriimme liittyviin, jo olemassaoleviin tapoihin.
Mielestäni on hiukan kyseenalaista huomauttaa, etten ymmärtäisi pointtia, kun et ole itse ymmärtänyt alkuperäisen aloitukseni pointtia, vaan vienyt keskustelun aivan eri tasolle, kuin mille se oli alunperin suunnattu.
Ei hyviä tapoja pidä muuttaa vain sen takia, että perinteiden muuttaminen on niin "hienoa":
Ajattelin, että täältä löytyisi jotain söpöjä ja romanttisia tarinoita kihlauksesta ja ikuisen rakkauden lupaamisesta ja sitten törmäänkin vain kinasteluun ja pilkunnussintaan :D
Vastaukseni alkuperäiselle:
Entisen tyttöystäväni kanssa menimme kihloihin melko nopeasti. (Nyt kun joku alkaa kuittailemaan, että ero tuli ja kannattiko heterokaavalla sitoutua niin ei tullut eroa, hän kuoli.) Hän kosi minua yhteisessä kodissamme. Se oli aivan täydellistä. Kotimme oli laitettu kauniiksi ja hän oli tarkkaan miettinyt, mitä sanoi. Ja kotona kaikki tuntui turvalliselta ja uskalsin itkeä ilon kyyneleitä ilman, että olisin joutunut häpeämään julkisella paikalla levinneitä meikkejäni. Vaikkei ollut mitään niin erikoista niin nautin siitä, että tunnelma oli täydellinen.
Uuden tyttikseni kanssa emme ole vielä kihlausasteella, mutta aina välillä asiasta puhumme ja haaveilemme ja luulen, että se olen tällä kertaa minä, joka kosii. Nyt vain miettimään, mikä veisi häneltä jalat alta :)
Kiitos mukavasta vastauksesta. :)
Olen pohtinut paljon nimenomaan tuota, onko ihaninta tulla kosituksi omassa tutussa ja turvallisessa kodissaan, vai jossain muualla. Ja mikä se muu paikka voisi sitten olla.
Toisaalta olisi mukavaa ajatella, että siihen paikkaan, missä on tullut kosituksi, voisi vuosienkin jälkeen aina palata. Tapasin kerran vaelluksellani ulkomailla pariskunnan, jonka molemmat puolisot olivat yli 80-vuotiaita. He kertoivat, että olivat nuorina kihlautuneet upeassa paikassa vuorilla. Ikääntyneinä he eivät enää jaksaneet kiivetä vuorelle, mutta tulivat joka ikinen vuosi katselemaan sitä ja muistelemaan kihlaustaan. Mielestäni heidän tarinansa oli upea.