Sydämmen varjoainekuvaus.

ei ole mitään pelättävää.ei tunnu ollekkaa tutkimuksen aikana eikä jälkeen.
rauhallisesti pitää sen jälkeen ottaa muutama päivä.

Nivunen puudutetaan - se nipistää - muuten ei kipuja.
Pyydä rauhoittavaa ennen toimenpidettä - kyllä siellä paniikkialttius ymmärretään.

Meitä on paljon, eikä se ole mikään häpeä, jos kauhistuttaa!

Tsemppiä!

Heippa kaikki ketjulaiset. Minä sain nyt kutsun viiden kuukauden jonotuksen jälkeen parin viikon päähän sydämen katetrisaatioon, eli sen pohjalta sit päätetään aorttaläpän leikkausajankohta. Jännittää kun on noita muitakin perussairauksia esim. sidekudosten heikkoustauti. Onko jotain viime hetken vinkkejä toimenpiteen varalle? Nyt asia alkaa konkretisoitua. On tässä rumbaa, etenkin kun on putkiremppakin päällä, ja kolmas "evakkomuutt" kolmen viikon sisällä takana huh huh.

Samanlainen juttu kuin SVT.

Katsokaa alempaa ketjua.

Ei tarvi peljätä!

Lääkärit ja hoitajat osaavat työnsä. Varjoainekuvauksia tehdään valtavasti, enkä ole kenenkään kuullut siitä kärsineen, vaikka on tehty monelle tuttavalle ja itsellenikin.

Helppo juttu, ei tarvitse pelätä! Rauhoittavaa lääkettä saa.

Täällä tietoa kuinka se tehdään: https://www.google.fi/search?q=varjoainekuvaus&ie=utf-8&oe=utf-8&aq=t&rls=org.mozilla:en-US:official&client=firefox-a

Minulle se tehtiin 15 vuotta sitten, sepelvaltimot kuvattiin, eikä mitään huonoja muistoja tapahtumasta jäänyt. Vähän leikillisesti sanoisin, että jos hyttysen piston kestää, niin kestää varjoainekuvauksenkin.

Mulle tehtiin sydämen varjoainekuvaus viime viikolla. Komplikaatioiden todennköiss on noin 0,5 % ja minä satuin kuulumaan näihin harvoihin. Yhtäkkiä alkoi pyörryttää ja pökerryin siihen tutkimuspöydälle. Sydämeen viety katetri oli aiheuttanut spasmin ja sydän meni kammiovärinään. Rytmi palautui onneksi itsestään muutamassa sekunnissa. Lääkärikin totesi, että hän voi yhden käden sormilla laskea ne tapaukset, jolloin näin on käynyt. Sydämestä löytyi tukos, joka avattiin pallolaajennuksella. Reisivaltimon sulkeminen sattui hieman, kun sinne laitettiin angio-seal-sulkulaite. Toimenpide oli kuitenkin nopeasti ohi.

Voi hurja! Nyt alkoi pelottaa. Olen itse menossa ensi viikolla varjoiainekuvaukseen. Miltä se tuntui, kun alkoi pyörryttää, tarkoitan pystyikkö olemaan liikkumatta jne. Saitko apua tilanteessa?

Aloittajalle,
ota yhteyttä sairaalaan kunhan olet saanut kutsun ja kerro pelostasi etukäteen,näin tietävät asiasta etukäteen ja jos tarvitsee voivat pyytää sinut paikalle hieman aiemmin ja saat rauhoittavan/rentouttavan lääkkeen ennen kuvausta.
Itselleni on varjoainekuvaus tehty muutamia kertoja ja koska pyysin esilääkityksen ei itse toimenpide tuntunut miltään.

Olin eilen varjoainekuvauksessa ekaa kertaa, ja pelotti tietty. Itse kuvaus oli nopeasti muutamassa minuutissa ohi, ja ellei alku puudutusta lasketa mukaan niin täysin kivuton myös. Turhaan pelkäsin.
Aamulla sain esilääkityksenä Ataraxia, ja se nukutti kummasti. Laittoivat varalta myös tippaneulan rystyseeni, mikä on haurauteni (perustauteihin liittyviä riskejä) vuoksi aina vähän kivuliasta ja hankalaa.
Jälkeenpäin minulla piti olla kaksi tuntia, mutta unohtui yhdeksi lisätunniksi, nivusen päällä 2 kg haulipussi, ja piti maata paikallaan. Tämä oli kurjin vaihe, kun kävi selkääni ja alkoi olla jo vessahätäkin. Tarjosivat pillimehua toimenpiteen jälkeen, kun makasin.
Lopuksi päiväosastolle pariksi tunniksi, jolloin sain tee/kahvi leipä, jogurtti, mehukeitto välipalan.
Hieman tuntuu haavan kohta, että ei kannata ponnistella, muuten ei ongelmia. Viikko nyt iisisti, eli kohdallani tarkoittaa ei esim. uimaan.

Tosin itselläni kokemus oli ns. alkulämmittelyä, eli joulun jälkeen joskus on edessä sitten läppäleikkaus, ja se kyllä pelottaa tosissaan. Ennen sitä on kuulema erinäisiä tutkimuksia vielä esim. veren hyytymistekijöihin liittyen.
Nyt pitää nauttia kunnolla joulun ajasta, kun taitaa olla aika rankka kevät tiedossa.

Ompas kovasti yksilöllisiä nuo tuntemukset niin varjoaine kuvauksista kuin läppäleikkauksistakin. Minulla ei kummatkaan aiheuttaneet oikeastaan juuri mitään elämää suurempia tuntemuksia kipujen eikä läppäleikkauksetsta toipumisestakaan. Joskus lyhytaikaista eteisvärinää mutta sekin meni aina ohi viimeistään 15 min. rauhoittumisen jälkeen.
Älä nyt hermoile sen läppäleikkurin suhteen