Kova ikävä toisen luo

Siitä on nyt lähes 2vuotta, kun viimeksi sain jutella kanssasi.
Olit silloin minulle vihainen ja en tiedä miksi.
Olemuksesi huokui sitä..
Oma epäilyni on, että olit minulle vihainen kun en saanut eroa päätökseen nopeasti.. hidasteena oli yhteinen lapsi exän kanssa, yhteiset velat ja halusin erota aikuismaisesti lasta säästäen.
Sydän huusi ikävää, kaipasin sinua päivin ja öin.
Tilanteessani en ollut vain niin vahva, kuin oletit,
Mutta loppujen lopuksi sain eroni selväksi, velat maksettua ja rauhallisen eron.
Vain suurin kauhuskenaarioni toteutui..sinä lähdit elämästäni epäilystesi kanssa.
Et sanonut mitään..katosit vain hiljaa.
Ymmärrän sinua ja sen mahdollisen tuskan jota kävit läpi, muttet yksin niin kärsin minäkin. Pidin kiinni lupauksestani, vielä jonakin päivänä olisin vapaa.
Erostani on kohta exääni 2v ja olemme hänen kanssaan ystäviä.
Emme eronneet ovet paukkuen..vaan sovussa.
Olen hammasta purren suorittanu kouluni ja nyt saanut työtä..
Elämäni on ns. mallillaan. Mutta jotain puuttuu, se olet sinä.
Suuri tyhjyys on sielussani ja kaipaus on käsinkosketeltava.
Minulla olisi ollut paljon sinulle annettavaa.
Et vain uskonut minuun, meihin ja rakkauteemme tarpeeksi.
Rakastan yhä sinua ja se ei muut koskaan, jälkeen jäi vain kaipaus ja ihanat muistot. Ehkä kohtalo vielä järkkää meille jotain tai sitten ei, mutten koskaan unohda sinua.
Oletko oikeasti luopunut minusta, meistä ja rakkaudestamme?
5238
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Tiedän erään ihmisen joka toimii juuri noin. Voimia sinulle. Itse en aio kärvistellä kahta vuotta. Toivottavasti sinä kuitenkin löydät omasi, hänet tai jonkun muun. Hänkään ei koskaan rakastanut vain yhtä. Ehkä teillä on uusi tilaisuus.

Äänestä

Omassa tilanteessa toimin itselle parhaimmalla katsomallani tavalla.
Olisin halunnut tehdä kuitenkin kaiken ns. päivässä, hypäten kaikesta ulos ja ottaa rakastani kädestä..uskaltaen olla välittämättä mistään muusta.
Mutta ikä on tuonut minulle velvollisuudentunnetta ja aikuismaisempaa toimintaa.
Silti en koskaa ole unohtanut tunteitani ja niiden suurta merkitystä elämässäni.
Ja ymmärrän toki häntäkin. En syyttele, vaan otan vastuun tapahtuneista ja silti unelmoiden jostakin mikä ei ole enään mahdollista hänen puoleltaan.

Äänestä

Jos aloittaja oikeasti haluaa tietää mitenkä asiat on niin ota siihen mieheen yhteyttä. Kirjoita tekstiviesti, sähköposti tai kirje. Sovi että näette vaikka kahvilla tai käytte syömässä jne. Jutelkaa asiasta yhdessä niin näet mitenkä asiat on.

Kaksi vuotta on pitkä aika ja paljon on voinut tapahtua sinä aikana.

Et ainakaan häviä mitään vaan ainoastaan on voitettavaa.

Jos hän on löytänyt jonkin niin voitte kuitenkin palauttaa välit ystävinä tai tuttuina.

Äänestä

Olen ottanut yhteyttä tekstiviestillä, muttei hän vastaa.. :(

Äänestä

Rakastaako hän sinua?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Aikuinen Nainen kirjoitti:

Siitä on nyt lähes 2vuotta, kun viimeksi sain jutella kanssasi.
Olit silloin minulle vihainen ja en tiedä miksi.
Olemuksesi huokui sitä..
Oma epäilyni on, että olit minulle vihainen kun en saanut eroa päätökseen nopeasti.. hidasteena oli yhteinen lapsi exän kanssa, yhteiset velat ja halusin erota aikuismaisesti lasta säästäen.
Sydän huusi ikävää, kaipasin sinua päivin ja öin.
Tilanteessani en ollut vain niin vahva, kuin oletit,
Mutta loppujen lopuksi sain eroni selväksi, velat maksettua ja rauhallisen eron.
Vain suurin kauhuskenaarioni toteutui..sinä lähdit elämästäni epäilystesi kanssa.
Et sanonut mitään..katosit vain hiljaa.
Ymmärrän sinua ja sen mahdollisen tuskan jota kävit läpi, muttet yksin niin kärsin minäkin. Pidin kiinni lupauksestani, vielä jonakin päivänä olisin vapaa.
Erostani on kohta exääni 2v ja olemme hänen kanssaan ystäviä.
Emme eronneet ovet paukkuen..vaan sovussa.
Olen hammasta purren suorittanu kouluni ja nyt saanut työtä..
Elämäni on ns. mallillaan. Mutta jotain puuttuu, se olet sinä.
Suuri tyhjyys on sielussani ja kaipaus on käsinkosketeltava.
Minulla olisi ollut paljon sinulle annettavaa.
Et vain uskonut minuun, meihin ja rakkauteemme tarpeeksi.
Rakastan yhä sinua ja se ei muut koskaan, jälkeen jäi vain kaipaus ja ihanat muistot. Ehkä kohtalo vielä järkkää meille jotain tai sitten ei, mutten koskaan unohda sinua.
Oletko oikeasti luopunut minusta, meistä ja rakkaudestamme?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu