Tänään se yks neiti suostui taas vähän vilkuilemaankin minua välillä. Mutta meiltä kyllä loppuu aika kesken, surullista mutta totta. Jos jonkunlaista lähentymistä olis odotettavissa, niin tähän mennessä siihen olis ollu jo ihan tarpeeks aikaa. Varsinkin kesällä, sillon olis ollu vähemmän niitä ylimääräsiä silmäparejakin häiritsemässä.
Tuskin semmonen eläväinen ja räväkkä typykkä oikeesti vois edes kiinnostua tämmösestä rauhallisesta ja ehkä vähän jäyhänkin olosesta tyypistä.
Tuskin semmonen eläväinen ja räväkkä typykkä oikeesti vois edes kiinnostua tämmösestä rauhallisesta ja ehkä vähän jäyhänkin olosesta tyypistä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Lähesty. Sulla on puhelin, käytä sitä! Nyt tai enää koskaan...
Tarkotin sitä että tässä olis ollu jo ihan riittävästi aikaa jos hän olis halunnu sitä kiinnostusta kunnolla näyttää, mutta ei. Esim. tänään vilkuili ja huomenna taas varmaan vetäisee maton jalkojen alta vaikuttamalla tylyltä ja kylmältä. Sama kuvio toistuu uudestaan ja uudestaan.
Sillon kesälläkin olis ollu mahollista vaikka jutella rauhassa kaikenlaista, mutta eipä tuo ole minun seuraan hakeutunu. Näillä näytöillä olen sitä mieltä että sitä ei vaan kiinnosta.
Minä menen nyt nukkumaan, öitä.
No, pitääpähän mielenkiintoa yllä. Onnea vaan. Kyllä ne asiat selviytyy.
Sillä taitaa olla jotain sutinaa jonkun muun kanssa. Niin minä ainakin rivien välistä tulkitsin kun sillä tuntuu sitä tanssiseuraakin kerran olevan. Ja ihan omasta suustaan kuultua on. Varmaan ihan tahallaan tuommosia kertoilee kun tietää että oon siinä kuulemassa.
Ei hirveesti kiinnostas tuommosia kuulla. Kyllä siinä aina kiinnostuksen tunteet vähäks aikaa lässähtää. Niin kun sillon aikasemminkin kun hänen piti se yks piparin vonkaamis juttukin päästä kertomaan.
Jos minä yrittäsin sitä lähestyä, niin sitten se varmaan minustakin kertoilis samanlaisia juttuja, että se ei varmaan oo saanu pitkään aikaan mutta minäpä en antanu.
Joku siinä on joka tapauksessa koko ajan minua vähän arveluttanu. Että voisko semmonen tytön hupakko oikeesti olla edes kovin uskollista sorttia, eli semmonen yhen miehen nainen.
Etpä tiedä jos et kokeile. Niin joku sanoi minulle kerran, että pitää antaa ihmisille mahdollisuus eikä tyrmätä heti.
Siks minun ei ehkä mitään kannata yrittääkään, kun minusta sillä on pikkusen liian läheiset välit muutaman muun henkilön kanssa siellä. Ovat keskenään tekemisissä tai yhteyksissä vielä vapaa-aikanakin. Ei minun kannata siihen sekaan yrittää tunkeutua kun se on niin kiinni siinä omassa porukassaan. Luultavasti ne kimpassa naurelisivat näille minun kirjotuksillekin jos tietäsivät, mutta tuskin näitä kukaan lukee.
Ja kun kuuntelee niitten juttujakin niin yleensä ne tuppaavat olemaan semmosta perus teinimeininkiä, vaikka teini-iän ovat jo ylittäneetkin. Ihan mehuissaan aina kouhottavat jostain baariurpoiluistakin, tyyliin että on se vaan vitun siistiä olla kuuppa sekasin. Ne muut ehkä enemmänkin mutta näyttäähän tuo olevan niissä jutuissa mukana.
Meillä ei siis ihan nuo ajatukset ja arvomaailma kohtaa. Minua meinaa aina väkisinkin ruveta haukotuttamaan kun se tarinointi alkaa, niin kiinnostavia ne ovat. Että hohhoijaa vaan.
Surullista, mutta totta - ei muakaan vois vähempää kiinnostaa tollaset naikkoset...
Tänään se ei sitten taas noteerannut minua oikeastaan mitenkään. Jonkun kommentin se heitti johonkin minun juttuun, mutta senkin tais tehdä pelkästään ystävällisyyden vuoks. Mutta ei siis katellu silmiin tai muuta semmosta, ainakaan samaan aikaan kuin minä.
Onkohan se sittenkin kiinnostunu siitä yhestä hintelästä kuikelosta, jonka äänikin kuulostaa ihan siltä kuin joku olis kuristanu tai lyöny siltä aatamin omenan tohjoks. Siis semmoselta Kimi Räikkösen tyyliseltä. Kuulin tänään tauolla ollessa kun se nainen mainitsi viereisessä huoneessa sen tyypin nimen, mutta en sen tarkemmin kuullu mitä se siellä puhui kun itsekin olin puheen sorinan keskellä.
Minä en kyllä minkään pikkupojan kanssa rupea kenestäkään kilpailemaan, se on ihan varma juttu. Ja jos kyse olis siitä että se yrittää vaan minua saada mustasukkaseks, niin metsään menee sekin taktiikka pahemman kerran. Minun kiinnostus kyllä loppuu aika äkkiä ihmistä kohtaan joka semmosta harrastaa.
Mutta sekin on tietysti mahollista että minä oon vaan omassa päässä luonu tämmösen kauhuskenaarion. Sehän se pahinta onkin kun ei voi varmaks tietää.
Koin tänään jonkunlaisen valaistumisen. Tajusin että kannattaa luottaa siihen tunteeseen joka vahvimpana on mielessä. Se tunne takaraivossa on kaiken aikaa jyskyttänyt ettei se oo minusta kiinnostunu. Jos olis niin se olis näyttäny sen paremmin. Ei ne satunnaiset katseet mitään merkkaa.
Voinpahan levollisin mielin lopettaa ne hommat sitten kun ne loppuvat, kun tiedän ettei se jää minua kaipaamaan.
Loppu ajan otan ihan treenin kannalta. Eli aion tehdä niitä paskimpia hommia jotka muille ei yleensä kelpaa. Siitä saa jerkkua ranteeseen eikä tartte salille lähtee. Ruumistaan on hyvä välillä rangaista.
Mukavaa lukea sun pohdintaa. On tosi rehellisen ja aidon oloista. Tsemppiä sulle! Löydät vielä jonkun kivan ja sitten toimit heti, meni syteen tai saveen! Etkä masennu. Ruumistaan on hyvä rangaista, mieltään ei välttämättä...