Hyvät ystävät, ihmettelen miksi palstamme on näin vaisu !

Tuttua varmaan jokaiselle tuo palstalle vilkaisu, eikä sillä hetkellä mikään anna kipinää kirjoittamiseen.

Parempi minusta onkin kirjoittaa silloin kun on intoa täynnä jostakin asiasta. Itselläni on tuo lukuharrastus joka vie mennessään, siihen kun uppoudun ja etsin kaikki tietolähteet kuluu aikakin kuin siivillä.

Alakuloinen olen harvoin, hetken surullisuutta jostakin lukuunottamatta, mutta se lie elämään kuuluvaa!

Aamiaisen jälkeen on päivän tehtäviin paneuduttava, ostoksillehan tässä on lähdettävä.

Mukavaa päivää *kylli tädille* ja meille muillekin!

Huomenta,
kiitos texanell mukavasta aamu avauksesta, samat sanat sinne, ja kaikille,
päivä näyttäytyy tyypillisen synkkänä pyrysenä, olin suunitellu lähtöä palvelutaloon katsomaan puolisoani, siellä hän makaa laihana puhumattomana, iso mies painaa noin 45kg
surullinen on näky, häntä ei tuntisi enään samaksi komeaksi hurmaavaksi mieheksi mikä hän oli elämän parhaina päivinä,
mutta en anna häntä pois, hänellä on ollu muutaman kerran keuhkokuume, mutta olen vaatinu hänelle antipiotti parhaan hoidon,
syvä huokaus, hohoijaa, pelottaa hänen menettämisensä,
olen aivan sokissa ajatellessani hänen mahdollista pois menoa,
onhan se tietenki väistämätön tapahtuma joskus,
mutta onhan minulla tunne että omistan vielä puolison, hän ei ole kuitenkaan vielä kuollu, vaikka onkin laitoshoidossa,
jotenki tunnen hänen elävän vielä pitkään vaikka onkin niin pieneksi kutistunu..
anteeksi tämä vuodatus, kyllä tämä elämä tästä jotenki vielä menee päivä kerralllaan eteenpäin,
olen mietiskelly omaakohtaloa, pitäisi piristyä ja löytää jokin yhteisö jonne voisi mennä aikaa viettäämään päivittäin, en vaan ole vielä keksiny, mistä sen löydän, tämä yksin eläminen yksinäisyys ei ole hyväksi
jotai on keksittävä,
uimassa käyn ja pieniä sauvakävely lenkkiä tee silloin tällöin, mutta kaipaan ihmisiä ympärille päivittäin jonkinverran,
tein aikoinani työelämän palveluammatissa , jossa olin kokoajan ihmisten kanssa tekemisissä
siksi tämä yksin jääminen on ikävää ja kaipaa niitä ihmisiä,
ainai kauppareissuilla on ihmisten ympäröimänä, mutta harvemmin siellä puhetta syntyy, pientä tervehtimistä kylläki, se ei riitä
jos teillä on vinkkejä mihin hakeutisin, kaipaan jotain kepeää tervettä seuraa pienessä määrin,
kaupoissa soppailen mutta se ei enään anna oikeestaan mitään, rahat menee ja niitä on vähä ku on pieni eläke, ja kaapit täynnä ihania vaatteita joita ei ehdi edes pitää,, tietenki nainen on vaihtelun haluinen ja aihahan uusi viehättää mutta se raha panee stopin kulutukselle.
tulipahan tässä löpistyä omia huolia,
annan teilleki vuoron, siellä on paljon ihania ihmisiä kuten texanell, ym,
mukavaa päivän jatkoa,, kirjoitellaan taas.

Hei! "kylli täti" Riipaisi syvältä sydämmestä tämä sinun kertomuksesi. Nyt tuli kaksi vuotta kun menetin mieheni. Hän oli myös iso suoraryhtinen komea mies, joka pitkään sairastettuaan kuihtui pois. Hoidin häntä, ettei tarvinnut paljon olla sairaalassa. Mutta se on henkisesti raskasta kun tietää miten toinen kärsii itsekin , kun lihakset kuihtuu luut vaan törröttää.
Mutta en minäkään olisi luopunut, kun on lähdön aika ei meiltä kysytä.
Maanantaiaamuna vein hänet sairaalaan kuumeisena, kuten monta kertaa aikasemmin ja aina kuume laski niin pääsi pois. Niin nytkin kuume laski iltaan mennessä ja toivotimme hyvät yöt ja lupasin mennä aamulla katsomaan jos pääsee pois. Sitten aamuvarhain tuli soitto että hän oli nukkunut pois,KYYNEL
Pidä vielä lämpimästä kädestä kun voit.
Tämä on jo pitkä kirjoitua. Enkä nyt vastannut sinun kysymykseesi, mitä voisi harrastaa. kerron sitte jos haluat vielä lukea minun tarinaa.

Katselin aikoinaan telkkua, jossa ikäihmiset
itkivät yksinäisyyttään. Pelästyin, kun en
tunne itseäni koskaan yksinäiseksi.
Pari lastani asuu ihan lähellä, ja käyvät eh-
kä kerran kuussa. Itse käyn kerran viikossa
jutustelemassa, ja tapaamassa ihmisiä.
Muu aika menee netissä ja telkun katselus-
sa. Myös sähköpostia käytän päivittäin.

Yksinäisyydelle voi itse tehdä jotain. Puhelin on oiva laite. Tee itse aloite ja soita tuttavillesi joskus. Kutsu käymään ja kahvittelemaan tai tehkää treffit kaupungille johonkin kahvipaikkaa, niin ei tule kummallekaan mitään vaivaa.
Toisilla pitää olla mahdottomasti kontakteja muihin, muuten tuntevat silti yksinäisyyttä.
Yksinasujaksi joutuneet, esim puolison kuoltua tuntevat yksin jääneensä, vaikka eivät muuten yksin olisikaan. Tyhjä koti saa sen aikaan.
Silloin on otettava yhteyttä muihin, tuloksetonta on jäädä odottamaan muiden yhteydenottoa. Jos ei sitä askelta koskaan ota kyllä yksin saa olla.

Älä hyvä ihminen etukäteen huolehdi siitä, millaista elämäsi on oleva puolisosi poismenon jälkeen! Elämä on TÄSSÄ ja NYT.

Kaikkein tärkeintä on nyt se, että pidät huolen omasta hyvinvoinnistasi. Siitä ei kukaan muu huolta kanna, sinä olet siitä vastuussa. Seuraavaksi tärkeintä on olla läsnä rakkaasi lähellä,hän on yhä elossa jas tarvitsee sinua. Milloin hänet menetät, ei ole sinun tiedossasi. Elä tässä ja nyt, tee ensimmäiset asiat ensin.