Koen olevani ahdistunut tämän ikävän ja kaipuun tunteeni kanssa, että pakko on ajatukseni kirjoittaa pois mielestäni. Edes hetkeksi...
Mies, jonka olen tuntenut jo vuosia mutta jota olen tavannut harvemmin läväytti keskutelumme päätteeksi hänellä olevan tyttöystävän, ja että olisi reilua kaikkia kohtaan olla tapaamatta. Menin aivan sanattomaksi, sillä tämä tieto tuli aivan puun takaa. Heidän ''suhteensa'' oli kuulemma vakavoitunut... Jännä ettei se estänyt intiimimpiä hetkiä viikkoja aiemmin ja samankaltaista viestittelyä. Olenkohan ollut vain ''kakkosena'' tässä kun omaa naista ei huvita, mutta nyt alkoi omatunto kolkuttaa? Tunnen oloni petetyksi, hyväksikäytetyksi, vaikka hänen oma naisystävänsä tästä tiedosta kärsii varmasti enemmän jos saa tietää, sillä epäilenpä, että tämä suhde on kestänyt jo pidempään... Mutta entäs minä, kuka minun tunteitani ajattelee?
Hauskaa tästä tekee sen, että mies sanoo välittävänsä minusta paljon... No, mielestäni tässä tapauksessa hänen olisi tullut kertoa aiemmin, tai antaa ymmärtää heti alusta alkaen että enempään ei ole mahdollisuutta. Mutta ei. Sydämeni on särkynyt ja se itkee yhtä lailla niinkuin minäkin, miksi ikävöin tällaista ihmistä? Olen itkenyt itseni uneen useasti, kaipuu on niin kova.. Kaipaan häntä ja hänen läheisyyttään. Olen niin toivoton...
Nipistäkää joku minua ja palauttakaa todellisuuteen, ehkä turhaa enää elättelen toiveita....
Mies, jonka olen tuntenut jo vuosia mutta jota olen tavannut harvemmin läväytti keskutelumme päätteeksi hänellä olevan tyttöystävän, ja että olisi reilua kaikkia kohtaan olla tapaamatta. Menin aivan sanattomaksi, sillä tämä tieto tuli aivan puun takaa. Heidän ''suhteensa'' oli kuulemma vakavoitunut... Jännä ettei se estänyt intiimimpiä hetkiä viikkoja aiemmin ja samankaltaista viestittelyä. Olenkohan ollut vain ''kakkosena'' tässä kun omaa naista ei huvita, mutta nyt alkoi omatunto kolkuttaa? Tunnen oloni petetyksi, hyväksikäytetyksi, vaikka hänen oma naisystävänsä tästä tiedosta kärsii varmasti enemmän jos saa tietää, sillä epäilenpä, että tämä suhde on kestänyt jo pidempään... Mutta entäs minä, kuka minun tunteitani ajattelee?
Hauskaa tästä tekee sen, että mies sanoo välittävänsä minusta paljon... No, mielestäni tässä tapauksessa hänen olisi tullut kertoa aiemmin, tai antaa ymmärtää heti alusta alkaen että enempään ei ole mahdollisuutta. Mutta ei. Sydämeni on särkynyt ja se itkee yhtä lailla niinkuin minäkin, miksi ikävöin tällaista ihmistä? Olen itkenyt itseni uneen useasti, kaipuu on niin kova.. Kaipaan häntä ja hänen läheisyyttään. Olen niin toivoton...
Nipistäkää joku minua ja palauttakaa todellisuuteen, ehkä turhaa enää elättelen toiveita....
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.