Ajatukseni viipyy sinussa
aamuauringon ensisäteistä hämärtyvään
iltaan
pilviverhojen kiitävään pakoon
yli niityn
odottamattomaan yhteyteen
taivaan ja maan
katseeni lepäävä matka
siirtyy horisontin taa
tuskalliseen muistutukseen
siitä että annoin sinun mennä
aamuauringon ensisäteistä hämärtyvään
iltaan
pilviverhojen kiitävään pakoon
yli niityn
odottamattomaan yhteyteen
taivaan ja maan
katseeni lepäävä matka
siirtyy horisontin taa
tuskalliseen muistutukseen
siitä että annoin sinun mennä
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin haikeaa! Niin kaunista.
Mutta älä ole pahoillasi siitä, että annoit hänen mennä. Vapaus valita on se suurin lahja mitä voi toiselle antaa. Rakkaus tulee vasta toiselle sijalle.
Joskus on parempi olla yksin kuin huonossa
suhteessa (vaikka täytyy myöntää ettei tää mun elämästä ollut)
Pitemmän poissaolo aikana (henkilökohtaisesta syystä) sekä että olen
yrittänyt ymmärtää erään käyttäytymistä joka sai mut poistamaaan
profiiliini ja kirjoitan siis pelkästään rekistöröimättömänä.
Kiitos m.miina vastauksestasi! Yritän olla vähän aktiivisempi ja lukea, kommentoida muiden runoja.
Tuttua sinua :)
Olet oikeassa Darkkis, vaikka haluaisinkin en osaa
kirjoittaa muulla tavalla. On niin paljon kirjoitustyylejä ja
tämäntapaiseen on tahtomattattomana langennut osalleni.
Kiitos DBW!
Pilviverhojen kiitävä pako.....
Kaiho...lienee suomen kielestä sanoista se , joka mielestäni parhaiten kuvaa tunnetta, tai mielialaa, joka välittyy ensimmäisestä säkeestä.
Pilviverhojen kiitävä pako luo myös mieleeni kuvaa sinusta istumassa korkealla vuoren rinteellä. Syvällä alhaalla vehreä laakos, jonka aurinkoisten niittyjen yli lipuvat pilvien varjot omaa loputonta kulkuaan.
Katse kohotettuna laakson takana kohoavien harjanteiden yli näkyvän auringossa kimmeltävän meren takaiseen horisonttiin.
Se avaruus, se ympäröivän maailman rauhallinen avaruus, sen suuruuden järkkymättömyys, luo mieleen rauhan ja samalla ehkä myös tunteen omasta pienuudesta ja yksinäisyydestä. Tuollaisena hetkenä voi tuntea olevansa yhtä maailmansa kanssa ja kokea onnea, jonka haluaisi jakaa.
" Pilviverhojen kiitävä pako" on lause, jota olet käyttänyt usein runoissasi. Kaunis lause, jolla on jokin syvällisempi merkitys sinulle.
Kiitos Liona, kun jaat sen meidän kanssamme.
Ceero
Kiitos Ceero kauniista vastauksestasi!
Olen vuosien aikana kirjoittanut niin paljon runoja, osan julkaissut täällä
ja suurin osa julkaisemattomia muutamia lukuunottamattomia jotka olen
kirjoittanut eri päivälehtiin. Ehkä olen käyttänyt mainitsemaasi lausetta
useamman kerran itse sitä huomaamatta, harmittaa jos näin on että toistan itseäni.
Taivas on aina kiehtonut minua, sen äärettömyys ja tavoittamuus.
Yritän olla toistamatta, hyvä kun muistutit siitä etteivät ajatukseni/sanani liitelesi
pilvissä.