Tähän saa kuulemma muistella valokuvauskilpailuja. Olin yhden ainoan kerran tuomaristossa 1970-luvulla "Luonnosta" aiheen kilpailussa. Edustin työnantajaani Agfa oy:tä, joka oli antanut kilpailun palkinnot. Muut olivat Luontoliitto, Finlands natur ja (Suomen ) Luontokuvaajat (ry?)
Tuomaristo oli edustava mm. Ilkka koivisto ja Lauri Siivonen. Jälkimmäinen toimittanut upean kaksiosaisen teossarjan Suomen nisäkkäät ja Koivisto on Koiviston Ilkka.
Puheenjohtajana oli tässäkin esiintynyt kuuluisa professori. Neljäs oli muistaakseni maisteri Seppo Vuokko. Kuvat olivat Balder- salilla Aleksilla. Kiersimme kuvat ensin läpi ja annoimme jokaiselle kuvalle 1-5. Sihteeri laski ne pisteet yhteen.
Siivonen totesi yhdestä kuvasta suunnilleen, että
"Tämä pitäisi hylätä! Tämä on sekarotuinen huskyn ja seeferin sekoitus. Missään tapauksessa ei ole luonnon susi!"
Kehkeytyi melkoinen väittely Siivosen ja päätuomarin välille. Paljastui, että kuva olikin hänen poikansa! Lopulta Vuokko ja minä totesimme, että hylätään! Sitten tuli lisää vettä turbiiniin, kun Vuokko totesi jotenkin yhdestä kasvikuvasta, että
"Näemme, että kuva on poronhoitoalueelta. Tuosta tunturin rinteestä ovat porot kalvaneet kasvuston. Takaahan näkyy, jopa poroaitauksen kulmaakin. Tämä kasvi (en muista mikä) esiintyy vain Salpausselkä - Lohjanharjun eteläpuolella. Koskaan sitä ei ole tavattu Lapista! Se ei kestä Tampereenkaan alueen talvea."
Kuva olikin saman ottajan, kuin "susikuvakin"! Päätuomari veti tomaatit kaikkiin aukkoihinsa ja lähti pois. Ilmoitti, että jäävää itsensä ja tulee siihen kello 18 lehdistötilaisuuteen julistamaan meidän tuomiot.
Jotenkin se tilaisuus vietiin läpi. Lehdistö sai voittajat ja niiden työstä ottivat kuvat julkaisuihinsa. Raportoin johdolle maanantaina tapahtuneesta ja Agfa ei kai sittemmin ollut mukana sponssamassa luontokuvakilpailuja.
Tuomaristo oli edustava mm. Ilkka koivisto ja Lauri Siivonen. Jälkimmäinen toimittanut upean kaksiosaisen teossarjan Suomen nisäkkäät ja Koivisto on Koiviston Ilkka.
Puheenjohtajana oli tässäkin esiintynyt kuuluisa professori. Neljäs oli muistaakseni maisteri Seppo Vuokko. Kuvat olivat Balder- salilla Aleksilla. Kiersimme kuvat ensin läpi ja annoimme jokaiselle kuvalle 1-5. Sihteeri laski ne pisteet yhteen.
Siivonen totesi yhdestä kuvasta suunnilleen, että
"Tämä pitäisi hylätä! Tämä on sekarotuinen huskyn ja seeferin sekoitus. Missään tapauksessa ei ole luonnon susi!"
Kehkeytyi melkoinen väittely Siivosen ja päätuomarin välille. Paljastui, että kuva olikin hänen poikansa! Lopulta Vuokko ja minä totesimme, että hylätään! Sitten tuli lisää vettä turbiiniin, kun Vuokko totesi jotenkin yhdestä kasvikuvasta, että
"Näemme, että kuva on poronhoitoalueelta. Tuosta tunturin rinteestä ovat porot kalvaneet kasvuston. Takaahan näkyy, jopa poroaitauksen kulmaakin. Tämä kasvi (en muista mikä) esiintyy vain Salpausselkä - Lohjanharjun eteläpuolella. Koskaan sitä ei ole tavattu Lapista! Se ei kestä Tampereenkaan alueen talvea."
Kuva olikin saman ottajan, kuin "susikuvakin"! Päätuomari veti tomaatit kaikkiin aukkoihinsa ja lähti pois. Ilmoitti, että jäävää itsensä ja tulee siihen kello 18 lehdistötilaisuuteen julistamaan meidän tuomiot.
Jotenkin se tilaisuus vietiin läpi. Lehdistö sai voittajat ja niiden työstä ottivat kuvat julkaisuihinsa. Raportoin johdolle maanantaina tapahtuneesta ja Agfa ei kai sittemmin ollut mukana sponssamassa luontokuvakilpailuja.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Suomen luontokuvaajat ry on olemassa, mutta oliko rekisteröity pelkkä Luontokuvaajat? Siksi olikin se kysymysmerkki tarpeen. Ne oli monesti paikkakunnan mukaan Lakeuden luontokuvaajat, tai Pohjoisen luontokuvaajat.
Suomen Luonnonsuojeluliitto on olemassa ja sen alajärjestönä Nuorten Luontoliitto. Se on kohta 70 vuotias järjestö, jolla oli vilkas kuvaustoiminta aikaisemmilla vuosikymmenillä.
En puutu tuomaripeliin, mutta teidän, että suuria tunteita on ollut Vuoden Luontokuvan valinnassa alkuajoista alkaen. Siksi ei pitäisi ollakaan kilpailuja kuvista, vaan avoimia näyttelyjä, jossa kiinnostuneet jättävät mielipiteensä.
Eihän pidetä maalaustaiteestakaan kilpailuja. Ei ole vuoden naivistia tai vuoden öljyvärimaalausta!
jaa, valokuvauskilpailuja. Oliko kukaan mukana kuvarundilla 1993.
tai sen jälkeen vuoteen 2005. 2009-2012 kisa ollut nimeltään Digirundi :)
2012 muuten uusi kilpailijaennätys. vaikka sadetta luvattiin koko päiväksi. mutta ei satanut ei pisaraakaan.
Valokuvakilpailujen rinnalle on tullut kuvankeräys kilpailut, jossa valokuvaajilta kerätään kätevästi ilmaiseksi valokuvia yrityksen käyttöön.
Tässä ehkä tämän hetken härskeimmät säännöt. Kaikki kilpailuun ladatut kuvat siirtyvät järjestäjän mainoskäyttöön.
http://www.supersaver.fi/loma-kuva/conditions/?language=fi
Jospa se Siivosen poika yritti tehdä jäynää isälleen.
Balderin sali rakennettiin vasta 2004. Ei siellä ole ollut mitään kilpailuja.
Kamerat keksittiin vasta 2009. Mitään kilpailuja ei ole pidetty ennen.
Agfaa ei ole olemassakaan!
Tässäpä tyypillinen suoli24 palstan paisenaamainen "tietäjä". Vielä,kun olisi linkittänyt wikistä vaikka itse kirjoittamansa Helsingin historian, niin hyvä.
Valokuvauksesta täällä harvoin keskustellaan asialla ja tiedolla. Joskus tulee vanhat gubet ja niitähän pitää heti sitten pilkata ja tietää paremmin, vaikka kyvyt ovat kännykameralla rassaamista.
olin kerran luontokuvakilpailussa.
se oli jännää.
kilpailun voittaja kuvasi sateista takapihaa tai jotain siihen suuntaan.
se oli minusta todella kiinnostavaa, että sellainen kuva voi pärjätä.
Kuvan ei tarvitse olla siis tekninen huippu tai esittää harvalukuista lajia, kunhan se on visuaalisesti näyttävä ja ehkä lisäksi vielä ideologisesti vahva.
Tuomaristolle tästä kaunis kiitos.
Luontokuvakilpailun voittanut kuva sateisesta takapihasta ei ollut luontokuva. Se oli irvikuva.
Kyseinen vuosittain järjestettävä luontokuvakilpailu menetti siinä täysin kasvonsa.
"Kyseinen vuosittain järjestettävä luontokuvakilpailu menetti siinä täysin kasvonsa."
päin vastoin, se sai lisää elinvoimaa, lisää pontta, lisää innokkasta osallistujakuntaa.
Se oli propagandakuva hypoteettisesta ilmiöstä.
"Se oli propagandakuva hypoteettisesta ilmiöstä."
koko luontokuvausteema menee hypoteettisen alle, koska ei ne hienot hetket -tyyppiset kuvat ole sen realistisempia.
Niitähän saa kytätä kuukausitolkulla jossain piilokojussa, eikä silti välttämättä onnistu.
Sitten kun onnistuu, niin jostain syystä se hieno kuva on aito, vaikka edustaa minimaalista hetkeä, tarkkaan ennalta pähkäiltynä.
Ei suinkaan tavanomaista luonnon hetkeä.
Eikö se sitten ole propagandaa, vaikka onkin täysin "mainoskuva luonnosta"?
On hullu ajatus jostakin hautalan ajan tuomaristosta, että luontokuvaajan pitää olla kojut, makaamiset vuorokausitolkulla ja itsensä näennäisesti näännyttäminen korvessa.
Totuushan oli niistäkin "itsekidutuskuvista" että oli vähän kikkailtu raadoilla ja muuten rekvisiittaa laitellen.
Luontokuvahan voi olla sulanut pälvi, joka muodostaa mielenkiintoisen geometrian, paljastaa lumen alta jotakin kiinnostavaa ja antaa vielä lumen peittää jotakin, jolle ihmismieli antaa jo merkityksen.