Hei, olen 19-vuotias tyttö pk-seudulta. Viime yö sai minut epäilemään terveyttäni ja mielenterveyttäni. Kirjoitan tänne oman kokemukseni ja toivon löytäväni samanlaisia kokemuksia ja tietoa mitä minulle on voinut tapahtua.
Viimeisen vuoden aikana olen alkanut nukkumaan levottomammin ja kevyemmin. Tämä johtuu todennäköisesti suurista elämän muutoksista, kuten opintojen aloittamisesta ja uudesta työpaikasta sekä läheisen menettämisestä. Koskaan en kuitenkaan ole kokenut mitään viime yöhön verrattavissa olevaa.
Tavalliseen tapaani lähdin vessaan, kello oli hieman yli neljä. Matka sujui normaalisti enkä havainnut mitään epätavällista olossani tai liikkumisessani vielä sänkyyn takaisin tullessanikaan. Kääntäessäni kylkeä sängyssä huone alkoi pyörimään erittäin erittäin voimakkaasti. Pelästyin aivan kamalasti, mitä tapahtuu? Olin vielä hieman unenpöpperössä ja yhtäkkiä niin hereillä kuin voi ihminen olla. Huone pyöri niin lujaa ympärillä etten kyennyt erottamaan sänkyä tai seiniä, mitään huoneessa olevaa. En tiennyt miten päin olin, istuinko, makasinko, seisoinko. Tunsin tippuvani ja heiluvani voimakkaasti ja rajusti, tippuvani jonnekkin syvälle ja kauas. Todellisuudessa makasin sängyllä selkä tiukasti sänkyä vasten ja puristin samanaikaisesti toisella kädellä sängyn reunaa ja toisella vieressä nukkuvan poikaystäväni käsivartta. Huusin apua ja itkin kauhuissani. Ensimmäinen ajatus oli, että minut on huumattu. Toinen oli että minusta tulee nyt hullu, mielisairas hirviö. Pelko ja kauhu veivät vallan, en kyennyt kontrolloimaan itseäni tai huutamista ja itkemistäni. Olo oli sietämätön ja huone pyöri lujaa ympärilläni.
Pyörrytyksen hellittäessä (arvioni mukaan se kesti 3-5 minuuttia) kykesin nousemaan istuma asentoon. Istuma-asennossa pyörittäminen alkoi hellittämään enemmän, mutta pelästyminen ja kauhistus jatkuivat. En ymmärtänyt mistään mitään, mitä tapahtui ja kuka olin ja mitä tein. Puristin pelästynyttä poikaystävääni ja pyysin apua, samaa aikaa ajattelin että hän pitää minua hulluna ja olenko tosiaan hullu. Istuessani huomasin, että uuden pyörrytyksen laukaisee pään kääntäminen tai katseen kiintiöpisteen nopea muuttaminen. Koitin istua paikoillani päätä käntämättä, vaikka oli oli edelleen heikko. Yrittäessäni takaisin makuulle pään tyynyyn painaminen laukaisi uuden voimakkaan pyörrytyksen ja jouduin nousemaan samantien istumaan, Osasin aavistaa mikä sen laukaisee tai saa käyntiin ja vältin sellaista liikkumista parhaimman mukaan. Poikaystäväni ehdotti yöpäivystykseen menoa, hän taisi pelästyä lähes yhtä paljon kuin minä. Vastustin, ajattelin että siellä ne pitävät minua hullunja ja lukitsevat jonnekin. Soitin vanhemmilleni, mutta sairaanhoitaja äitinikään ei ollut kuullut vastaavasta, Heille jätin kertomatta sen pelon ja kauhistuksen, sekoamisen pelon. Kerroin vain voimakkaasta pyörrytyksestä,
Nukkumaan pääsin noin puolentoista tunnin istuskelun ja itkemisen jälkeen. Olin edelleen kauhuissani ja peloissani, olo oli erittäin epätodellinen. Nukuin liikkumatta, jotta pyörrytys ei alkaisi uudelleen. Aamulla heräsin heikon oloisena ja edelleen kauhistuneena. Yöllä minua oli riivanneet sekavat painajaiset. Kouluun lähtiessäni olo oli jo kohtuullinen, siedettävä. Koko koulupäivän viime öinen pyöri päässäni ja pelko siitä, olenko tulossa hulluksi mielisairaaksi vai onko minulla jokin vakava sairaus.
Uskoin tuon huonon olon menneen ohitse, kun kirjoitin tietokoneella ryhmätehtävämme referaattia. Kirjoitin jatkuvasti väärin, kokeilin korjata virheeni mutta ei onnistunut. Kirjoitin saman sanan useamman kerran toisensa jälkeen aluksi huomaamattani. Keskitykseni herpaantui täysin. En enään kuunnellut mitä ihmiset puhuvat, en pystynyt siihen. Ajattelin vaan, että mitäs sitten jos tässä alkaa se pyörrytys mitä teen, mihin meen ja mitä kaikki luokassa ajattelee. Pyörrytys ei alkanut uudelleen, ehkä liveänä, mutta minua alkoi huippaamaan ja oksettamaan. Yhtäkkiä silmiini tuli kyyneliä ja pyysin anteeksi, että nyt mun on mentävä. Kaikki jäi varmaan tuijottamaan ja ihmettelemään että mikä sille tuli. Soitin isälleni ja pyysin hakemaan. Aluksi tarkoituksena oli mennä päivystykseen, mutta en halunnut sittenkään. Vakuuttelin että olen kovin väsynyt, pitää päästä nukkumaan. Kotiin tultuamme menin petiin ja pyörrytti, mutta paljon lievemmin kuin viime yönä. Nukuin usemman tunnin ja nyt olo on aivan hyvä, tunnen itseni typeräksi ylireagoijaksi, vaikka olo on edelleen vähän heikonpuoleinen.
Mainittaakseni vielä, että en ole käyttänyt huumaavia aineita, alkoholia enkä lääkkeitä. Päänsärkyä on esiintynyt hieman kummallisena, mutta muuta kummallista en ole havainnut. Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia tai tietoa/aavistusta siitä, mistä viimeöisestä on mahdollisesti ollut kyse?
Viimeisen vuoden aikana olen alkanut nukkumaan levottomammin ja kevyemmin. Tämä johtuu todennäköisesti suurista elämän muutoksista, kuten opintojen aloittamisesta ja uudesta työpaikasta sekä läheisen menettämisestä. Koskaan en kuitenkaan ole kokenut mitään viime yöhön verrattavissa olevaa.
Tavalliseen tapaani lähdin vessaan, kello oli hieman yli neljä. Matka sujui normaalisti enkä havainnut mitään epätavällista olossani tai liikkumisessani vielä sänkyyn takaisin tullessanikaan. Kääntäessäni kylkeä sängyssä huone alkoi pyörimään erittäin erittäin voimakkaasti. Pelästyin aivan kamalasti, mitä tapahtuu? Olin vielä hieman unenpöpperössä ja yhtäkkiä niin hereillä kuin voi ihminen olla. Huone pyöri niin lujaa ympärillä etten kyennyt erottamaan sänkyä tai seiniä, mitään huoneessa olevaa. En tiennyt miten päin olin, istuinko, makasinko, seisoinko. Tunsin tippuvani ja heiluvani voimakkaasti ja rajusti, tippuvani jonnekkin syvälle ja kauas. Todellisuudessa makasin sängyllä selkä tiukasti sänkyä vasten ja puristin samanaikaisesti toisella kädellä sängyn reunaa ja toisella vieressä nukkuvan poikaystäväni käsivartta. Huusin apua ja itkin kauhuissani. Ensimmäinen ajatus oli, että minut on huumattu. Toinen oli että minusta tulee nyt hullu, mielisairas hirviö. Pelko ja kauhu veivät vallan, en kyennyt kontrolloimaan itseäni tai huutamista ja itkemistäni. Olo oli sietämätön ja huone pyöri lujaa ympärilläni.
Pyörrytyksen hellittäessä (arvioni mukaan se kesti 3-5 minuuttia) kykesin nousemaan istuma asentoon. Istuma-asennossa pyörittäminen alkoi hellittämään enemmän, mutta pelästyminen ja kauhistus jatkuivat. En ymmärtänyt mistään mitään, mitä tapahtui ja kuka olin ja mitä tein. Puristin pelästynyttä poikaystävääni ja pyysin apua, samaa aikaa ajattelin että hän pitää minua hulluna ja olenko tosiaan hullu. Istuessani huomasin, että uuden pyörrytyksen laukaisee pään kääntäminen tai katseen kiintiöpisteen nopea muuttaminen. Koitin istua paikoillani päätä käntämättä, vaikka oli oli edelleen heikko. Yrittäessäni takaisin makuulle pään tyynyyn painaminen laukaisi uuden voimakkaan pyörrytyksen ja jouduin nousemaan samantien istumaan, Osasin aavistaa mikä sen laukaisee tai saa käyntiin ja vältin sellaista liikkumista parhaimman mukaan. Poikaystäväni ehdotti yöpäivystykseen menoa, hän taisi pelästyä lähes yhtä paljon kuin minä. Vastustin, ajattelin että siellä ne pitävät minua hullunja ja lukitsevat jonnekin. Soitin vanhemmilleni, mutta sairaanhoitaja äitinikään ei ollut kuullut vastaavasta, Heille jätin kertomatta sen pelon ja kauhistuksen, sekoamisen pelon. Kerroin vain voimakkaasta pyörrytyksestä,
Nukkumaan pääsin noin puolentoista tunnin istuskelun ja itkemisen jälkeen. Olin edelleen kauhuissani ja peloissani, olo oli erittäin epätodellinen. Nukuin liikkumatta, jotta pyörrytys ei alkaisi uudelleen. Aamulla heräsin heikon oloisena ja edelleen kauhistuneena. Yöllä minua oli riivanneet sekavat painajaiset. Kouluun lähtiessäni olo oli jo kohtuullinen, siedettävä. Koko koulupäivän viime öinen pyöri päässäni ja pelko siitä, olenko tulossa hulluksi mielisairaaksi vai onko minulla jokin vakava sairaus.
Uskoin tuon huonon olon menneen ohitse, kun kirjoitin tietokoneella ryhmätehtävämme referaattia. Kirjoitin jatkuvasti väärin, kokeilin korjata virheeni mutta ei onnistunut. Kirjoitin saman sanan useamman kerran toisensa jälkeen aluksi huomaamattani. Keskitykseni herpaantui täysin. En enään kuunnellut mitä ihmiset puhuvat, en pystynyt siihen. Ajattelin vaan, että mitäs sitten jos tässä alkaa se pyörrytys mitä teen, mihin meen ja mitä kaikki luokassa ajattelee. Pyörrytys ei alkanut uudelleen, ehkä liveänä, mutta minua alkoi huippaamaan ja oksettamaan. Yhtäkkiä silmiini tuli kyyneliä ja pyysin anteeksi, että nyt mun on mentävä. Kaikki jäi varmaan tuijottamaan ja ihmettelemään että mikä sille tuli. Soitin isälleni ja pyysin hakemaan. Aluksi tarkoituksena oli mennä päivystykseen, mutta en halunnut sittenkään. Vakuuttelin että olen kovin väsynyt, pitää päästä nukkumaan. Kotiin tultuamme menin petiin ja pyörrytti, mutta paljon lievemmin kuin viime yönä. Nukuin usemman tunnin ja nyt olo on aivan hyvä, tunnen itseni typeräksi ylireagoijaksi, vaikka olo on edelleen vähän heikonpuoleinen.
Mainittaakseni vielä, että en ole käyttänyt huumaavia aineita, alkoholia enkä lääkkeitä. Päänsärkyä on esiintynyt hieman kummallisena, mutta muuta kummallista en ole havainnut. Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia tai tietoa/aavistusta siitä, mistä viimeöisestä on mahdollisesti ollut kyse?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.