Esikoinen on kohta 11kk ja tahtoo koko ajan olla äitin lähellä jne..
Menen sitten suihkuun, parvekkeelle, vessaa tai vaikka keittiöön, jätkä tulee huutaen perässä.
Lapsella on kyllä isikin samassa kämpässä mutta pikku mies haluaa koko ajan olla äitinsä kanssa. En voi mennä suihkuun rauhassa, kun pikkunen huutaa oven toisella puolella niinkuin sikaa tapettaisiin ja rauhottuu sitten vasta kun näkee äitin tai otan syliin.. En saa syyä rauhassa koska poitsu haluaa samaa ruokaa (maisteellista) mitä en saa antaa, huutaa, huuutaaaa, huuuuuuuutaaaa ...
Tässähän menee järki..
Yks ilta lähdin siskoni kanssa kauppaan kävellen, poitsu veti ihan raivokkaasti kaikki.. Huuuti heti kun laitoin oven kiinni.. Ei halunny syyä ilta puuroa, heitteli lusikkaa sinne tänne ja puurot tietenkin meni siinä samassa. Sitten isi laitto pikku miehen lattialle, eiköhän tämä kontannu puuroissa ulko-ovelle huutamaan..
Olisko vinkkejä? :)
Menen sitten suihkuun, parvekkeelle, vessaa tai vaikka keittiöön, jätkä tulee huutaen perässä.
Lapsella on kyllä isikin samassa kämpässä mutta pikku mies haluaa koko ajan olla äitinsä kanssa. En voi mennä suihkuun rauhassa, kun pikkunen huutaa oven toisella puolella niinkuin sikaa tapettaisiin ja rauhottuu sitten vasta kun näkee äitin tai otan syliin.. En saa syyä rauhassa koska poitsu haluaa samaa ruokaa (maisteellista) mitä en saa antaa, huutaa, huuutaaaa, huuuuuuuutaaaa ...
Tässähän menee järki..
Yks ilta lähdin siskoni kanssa kauppaan kävellen, poitsu veti ihan raivokkaasti kaikki.. Huuuti heti kun laitoin oven kiinni.. Ei halunny syyä ilta puuroa, heitteli lusikkaa sinne tänne ja puurot tietenkin meni siinä samassa. Sitten isi laitto pikku miehen lattialle, eiköhän tämä kontannu puuroissa ulko-ovelle huutamaan..
Olisko vinkkejä? :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vinkki: menee ohi.
Meillä samanmoista ja nyt isi on kaikki kaikessa.
Siinä vaiheessa kun alkaa uhmaikä ja itsenäistyminen vanhemmista niin trust me,ei äitiä aina kaivatakaan.
Mutta selkeät rajat lapselle. Ei mitään juuta eikä jaata eikä voi voi,otatko tätä vai tätä. Jos isä hoitaa ja läskiksi menee niin sitten menee. JOs ei puuroa syödä niin nukkumaan sitten ilman puuroja. Jos lusikan heittelyksi menee pöydässä niin lapsi pois ja nukkumaan.
Kahden lapsen kokemuksella, rauhoittunee piakkoin :D Meillä kumpikin juuri tuossa iässä ollut juuri tuollaisia. Nyt tämä kakkonen on 1v ja alkaa pikkuhiljaa helpottamaan. Tänään oikein yllätyin, kun muskarissa suostui kävelemään jopa kahden metrin päähän minusta ja naureskeli. Sitten tuli "laturiin" syliin ja taas uudelleen. Se on sitä psykologiaa, ihan normaalia pienen ihmisen kehitystä tässä iässä, kun se oma minuus alkaa kehittyä. Meidän 3v sylimaakaria ei enää tahdo halattavaksi saada ja toitottelee jo kovasti, että haluaisi YKSIN mummulaan hoitoon :D
Tietenkin lapsi luulee, että äiti katoaa ikiajoiksi, jos ei ole koko ajan näkyvissä.
Ei lapsella ole aikaa eikä tietoa, mitä oven takana on.
Lapsi on ollut äidissä kiinni koko elämänsä.
Hanki kirjastosta lapsia ja vauvoja käsitteleviä oppaita. Eikö äitiyspakkauksessa enää ole sellaista? Muistaakseni joskus on ollut.
Meilläkin keskimmäinen lapsi (poika) oli oikea äidinpoika. Tuo aikakausi menee ohi. Nyt tämä mammanpoika on komea ja fiksu nuori mies. Äitiin on edelleen läheiset välit mutta elämään on tullut jo äitiä tärkeämpiä naisia ja niinhän sen pitää ollakin.
Koita kestää, vielä joskus kaipaat noita aikoja.