En tiedä, oletko sinä. En tiedä, kirjoititko rakkaudesta runoilun tarvettasi, vai tunsitko niin oikeasti. En tiedä, ketä ajattelet unta odotellessasi, tai millaisten onglmien kanssa painit elämässä. En tiedä, nautitko jos joku kärsii takiasi. En tiedä, oletko vereslihalla rakkautta tuntiessasi. En tiedä oletko tunnemyrskyssä aina. Enkä tiedä, oletko kylmä vai lämmin, hullu vai puolihullu, kaunis vai ruma.
Elämä on helpompaa, kun tietää ettei tiedä. Kaikki on ok.
Elämä on helpompaa, kun tietää ettei tiedä. Kaikki on ok.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tunnen oikeesti rakkautta.
Sinua ajattelen päivin, öin.
Olen vereslihalla tunteissani sinua kohtaan.
En ihan aina tunnemyrskyssä, mutta useasti, sinut kohdattuani.
Olen ruma mutta lämmin puolihullu.
Ei haittaa kelpaa mulle.:)
emmää mikään runoilija oo!
Ihan sulle henkilökohtasesti tunteen palolla kirjoitin.
Kylläm mun tunteet sua kohtaan on samat.
Runoilu on vasta alkua. Kaikki oikeaa tunnetta. Olen kaunis puolihullu ja järkevän ylpeä.
Hyvä juttu, nykylinjalla ei ole mitään pelkoa siitä että tietämys lisääntyisi, eli kaikki on siis OK jatkossakin.
Runous on sisimmän vaatimusta päästä ulos..
sielun painetta niin, ettei se enää mahdu sisään..
pakottavaa tarvetta saada tunteensa jollakin lailla ulos..
jos muuta tapaa ei siihen hetkeen löydy.. tuovat sanat tunteen ulos.
Kaikki runoudessa on totta - ellei leiki ja etsi runoa.
Minun sanani tulevat sieluni haavoista,
haaveiden todellisuudesta.
Sillä sinä olet minulle.. tunne..
rakas:)
hyh.
Rakas haukkui tusinatytöksi. Sitten rakasti huoria.
Lämpö ja runoilut, aina aitoa. Ajattelen, kyllä, unta odotellessani. Elämän mahdolliset ongelmat? Yritän aina nähdä sellaiset ennemminkin haasteina, jotka kyllä tavalla tai toisella aina lopulta ratkeavat. En nauti jos joku kärsii takiani, enkä ole kylmä. Enkä tahtoisi itsekään kärsiä, mutta myönnän että olen tässä kyllä kärsinyt. Olen ollut samaisesta syystä myös vereslihalla. En tunnustaudu hulluksi, enkä ole ainaisessa tunnemyrskyssäkään. Kaunis vai ruma? Kuka mitäkin mieltä on.
Tiedätkö... minun on sanottava, etten minäkään tiedä. En tiedä vastauksia noihin kysymyksiin.Tarve vai tunne? Minulla ne kuuluvat yhteen, luomisen tuska syntyy tunteesta kuten runokin tarpeesta ilmaista tunteensa.
Olen kaikkea vuorotellen, ehkä minua voisi kuvata sanoin puolihullu, ajoittain lämmin ja runollinen kaunosielu.
On helpompaa todellakin, kun saa tunnustaa ettei teidä kaikkea, edes itsestään. Loppupäätelmä riippuu aina määrittelijästä.
Ei kaikki ole ok...
OK! joskus on joskus taas ei.
Se nyt vähän riippuu mielialastakin.
Niinpä niin, enpä minäkään tiedä, oletko lintu vai kala vai mikä olet? Kuinka tosissasi olit, vai oliko sulla joku ihan muu asia ja olin joku puolustusdefenssi, kohteensiirto tms. Se jossain vaiheessa meinasi tehdä mut hulluksi, mutta olen päästänyt irti. Silti tuntuu, että joku löysä siima tässä välillä on, se on vain minun päässäni varmasti, enkä paljon uskalla kehuskella vapaudellani. Joskus on tuntunut jopa siltä, että tää on laivanupotusta, että mitä nappia painamalla saa toivon tapettua ja sitten totaalista raivoa, jos häviää pelin. Vaikka ei tiennyt edes pelanneensa, taistelu syntyy jotenkin itsestään.
Tunnen raukkauden havinaa sydämmessäin. Olen kärsinnyt tästä enemmän kun olen kenellekkään maininnut. Näkyykö päällepäin? Osittain näkyy ja olen hyvä peittämään sitä. Elämä ei ole helpompaa, kun ei voi olla varma.
Ulkokuori on kylmä, kylmän kuoren alla palaa silti lämmin nuotio, mitä kylmä viimakaan ei ole puhaltanut sammuksiin.
Hullu taidan olla kun uskon edelleen tähän, muutenkin vähintään puolihullu.
Unta odotellessani luen satukirjaa ja koitan laskea lampaita, mitkä kipittää karkuun kuin pedon nähneenä. Eikä laskuista tule mitään. Ei vaikkei kipittäisi.
Tällä en koita kertoa mitään, järki ei anna lupaa sille.
Kaikki tunteet, jotka runoihini kiteytin kertoivat rakkaudestani sinuun ja tunsin ne tunteet oikeasti! Minäkään en tiedä mitään noista asioista sinussa, joista kirjoitit - haluaisin kuitenkin tietää... Surullisin mielin olen toisinaan....siitä, kuinka kaikki jäi sittyen kuitenkin tapahtumatta....vai oletko siitä tyytyväinen? Minä en.
siis sitten kuitenkin....