Olen teini ikäinen tyttö. Ja haluaisin vain tietää että mikä vittu minulla oikein on vialla.
Tällä hetkellä olen aivan sekaisin mitä pitäisi tuntea. Hain tässä viimekeväänä apua, ja lääkäriltä sain lähetteen masennuksen takia mutta en sitten kumminkaan tiedä onko tämä masennusta. Kerran kävin lääkärin juttusilla, tein testin ja sain lähetteen
Tällä hetkellä olen aivan sekaisin mitä pitäisi tuntea. Hain tässä viimekeväänä apua, ja lääkäriltä sain lähetteen masennuksen takia mutta en sitten kumminkaan tiedä onko tämä masennusta. Kerran kävin lääkärin juttusilla, tein testin ja sain lähetteen
Vastaukset 5
Vanhimmat
vastatkaa nyt joku likalle
Olen aika huono kirjoittamaan, mutta: Itsellä on myös sellanen juttu että jos tästä nyt yhtäkkiä tulisikin onneliseksi/jotenkin normaaliksi niin mitäs sitten? Se tuntuu jotenkin pelottavalta kun yhtäkkiä koko maailma jotenkin avatuu ympäriltä. Siksi se kai onkin masentuneelle "turvallisin" olo se oma olotila mihin upota. Minä en mikään lääkäri ole joten en osaa diagnosoida sinua, mutta onhan niitä olemassa monenlaisia lajeja masennustakin. Ensin kannattaa tietysti tarkastaa onko perus asiat kunnossa, että saa tarpeeksi unta, oikeaa ravintoa, liikuntaa. Nämä omalta osalta voivat helpottaa oloa, mutta aina ei auta muutakuin lääkehoito ja terapia. Masennukseen voi liittyä sellaisia oireita ettei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä tai miten pitäisi olla. Liian usein masennus laitetaan murrosiän piikkiin. Toivon sulle jaksamisia! Et ole yksin.
En tiedä millaista apua olet saanut, mutta vaikka kävisitkin terapiassa tai keskustelemassa psykologin kanssa, niin masennuksesta ei selvitä yhdessä yössä. Sinun tulisi rohkaistua kertomaan tuntemuksistasi ja asioista, jotka tuntuvat elämässäsi vaikeilta, olivatpa ne sitten mitä tahansa. Esimerkiksi sinun tulisi kertoa tämä:
"Tällä hetkellä olen aivan sekaisin mitä pitäisi tuntea.
Minun käydessäni juttelemassa ei koskaan puhuta että miunlla olisi masennus tai muuta vastaavaa.
Ja välillä pelkään että olen vain huomionkipeä ja että keksin kaikkea tyhmää a isontelen niitä ja tämä saa minut vihaiseksi itselleni. Toisaalta taas joskus tuntuu että tarvitsen apua ja heti. Nyt kun minulla sitä on, ei se auta?
Mietin myös että en välttämättä ole valmis muutokseen. En jaksa jaksaa, tajuatteko? olen peloissani ja vihainen ja kaikkea mahdollista."
Ainakin nuppi toimii sinulla teiniksi ihan normaalilla tavalla. Tarkoitan järjellistä puolta.
Kirjoitit melko yleisluontoisesti. Milloin masennuksesi alkoi? Laukaisiko sen jokin asia? Onko perheesi kunnossa, sekä terveydeltään että muuten? Onko lapsuudessasi tai nykyisessä elämässä jotain traumaattista? Onko tapahtunut jotain erityistä, tai onko elämässäsi (ihan sieltä vauvasta asti) jotain, joka on voinut haavoittaa sinua tunteellisesti?
En tarkoita, etteikö masennusta voisi olla ihan normaaleissakin oloissa kasvaneilla .
Sanoit, että kiehuu sappi. Hyvä! Anna kiehua, pura sitä miten vain voit. Sappi nimittäin saa kiehua, mutta olisi hyvä päästä perille siitä MIKSI se kiehuu.
Olet tosin nuori, joten tunne-elämän ääri-ilmiöt ovat ihan normaalejakin, kunhan eivät aiheuta kohtuutonta kärsimystä tai vaikeuta elämää.
Teini-iässä myllertää, ja muutoksia tapahtuu joka tapauksessa. Ei kaikkea tarvitse psykiatrisoida ja sairaudeksi julistaa.
Minä sairastin neljä vuotta ja paranin, toisilla on mennyt paljon kauemminkin. Kaverit ympärillä opiskelivat, hankkivat työkokemusta ja perustivat perhettä. Tuntuihan se hirveän epäreilulta että parhaat nuoruusvuodet kului hukkaan, mutta ei siinä mikään auttanut. Paraneminen tapahtui omaan tahtiin, ei sitä voinut hoputtaa.