pystyn rakastamaan tai tuntemaan niin vahvasti ketään ihmistä kohtaan, kuten tunsin häntä.
Mistä se johtui? Miksi?
Hän uskottelee minulle, että olen rakastunut mielikuvaan.
Rehellinen mielikuvani hänestä oli ja on edelleenkin
Kaiken sen mitä ei näkynyt päälle...
Ehkä vähän yksinäinen, levoton, minusta tuntui koko ajan että hän on väärässä paikassa, ja miksi hän on siellä? Tätä yritin joskus häneltä kysyä. Tämä ajatus tuli mieleeni monetkin kerrat...Ehkä häntä ei ole kuultu, ehkä hän on keskittynyt muihin asioihin ennen sitä...
Ei halua kertoa lopulta mitään itsestään, vaikka on näennäisen avoin, empaattinen ja ymmärtävä, tai sitten hän on sellainen. Miksi hän oli sellainen? Oikea ymmärrys ja sydämensivistys tulee elämällä, kokemalla ja ehkä vähän lukemallakin sivistääkseen itseään....tämä vain lisäyksenä, jotta voin verrata omia mietteitäni häneen. On ehkä keskittynyt muihin ja ympärillä tapahtuviin asioihin ja hänen oma tutkiskelu on jäänyt vähäiseksi tai siihen ei ole ollut tilaa...aika tuntuu aina juoksevan liian nopeasti.. Tai sitten hän on tutkiskellut paljonkin ja on umpikujassa. Rehellisesti olen sitä mieltä tänäpäivänikin, että hänen koko olemus suorastaan kutsui silittämistä ja hellimistä! Aina!
Siksi minä en pysty suhtautumaan tähän ihmiseen kuten kehen tahansa muuhun, jonka kanssa voisi tutustua pikku höpöttelyllä pikkihiljaa.
Olikohan lopulta niin, että nämä kaikki löytyy itsestäni ja jotenkin vain heijastin omat tarpeeni häneen? Rehellisyyden nimissä hänen kauttaan tulin tietoiseksi tarpeellisena olemistesta, toisen hyväksi. Koska tiedän että hän on myös hyvin elämännälkäinen, ennakkoluuloton ja vahva.
Mistä se johtui? Miksi?
Hän uskottelee minulle, että olen rakastunut mielikuvaan.
Rehellinen mielikuvani hänestä oli ja on edelleenkin
Kaiken sen mitä ei näkynyt päälle...
Ehkä vähän yksinäinen, levoton, minusta tuntui koko ajan että hän on väärässä paikassa, ja miksi hän on siellä? Tätä yritin joskus häneltä kysyä. Tämä ajatus tuli mieleeni monetkin kerrat...Ehkä häntä ei ole kuultu, ehkä hän on keskittynyt muihin asioihin ennen sitä...
Ei halua kertoa lopulta mitään itsestään, vaikka on näennäisen avoin, empaattinen ja ymmärtävä, tai sitten hän on sellainen. Miksi hän oli sellainen? Oikea ymmärrys ja sydämensivistys tulee elämällä, kokemalla ja ehkä vähän lukemallakin sivistääkseen itseään....tämä vain lisäyksenä, jotta voin verrata omia mietteitäni häneen. On ehkä keskittynyt muihin ja ympärillä tapahtuviin asioihin ja hänen oma tutkiskelu on jäänyt vähäiseksi tai siihen ei ole ollut tilaa...aika tuntuu aina juoksevan liian nopeasti.. Tai sitten hän on tutkiskellut paljonkin ja on umpikujassa. Rehellisesti olen sitä mieltä tänäpäivänikin, että hänen koko olemus suorastaan kutsui silittämistä ja hellimistä! Aina!
Siksi minä en pysty suhtautumaan tähän ihmiseen kuten kehen tahansa muuhun, jonka kanssa voisi tutustua pikku höpöttelyllä pikkihiljaa.
Olikohan lopulta niin, että nämä kaikki löytyy itsestäni ja jotenkin vain heijastin omat tarpeeni häneen? Rehellisyyden nimissä hänen kauttaan tulin tietoiseksi tarpeellisena olemistesta, toisen hyväksi. Koska tiedän että hän on myös hyvin elämännälkäinen, ennakkoluuloton ja vahva.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eri ihmiset - eri ajatukset. Jokainen löytää täikeimmän vain omasta sydämestään :)
http://www.youtube.com/watch?v=zDGAGE-hl44&feature=endscreen&NR=1
Vaikuttavaa kertoilua on aloittajalla, ja se aiheutti täälläkin mietintää.
Taidamme olla toisillemme peilejä ja rakastuneena saattaa arkakin paljastaa luotettavaksi tuntemalleen ihmiselle sisintään uskaltaen olla avoin. Onnistuessaan näin käy molemmille osapuolille.
Koskaan ei etukäteen voi tietää kaikkea, miten käyttäytymisemme toisiimme vaikuttaa - etenkään kun rakastumme ja yritämme selvitä tunteidemme kanssa sotkematta monen muun ihmisen elämää.
Jos rakkauden rohkenee kokea ja elää läpi, saa varmasti arvokasta kokemusta elämästä. Tunteet kuuluvat järkevänkin ihmisen elämään antaen kaikelle merkityksen.
Meneekö miehelle vai naiselle ja minnepäin?