Miksi se on niin vaikeata

...kertoa toiselle, että ikävöi? Miksi aikuisen ihmisen on niin vaikeata kertoa tunteistaan? Miksi sitä rohkeutta riittää elämässä muuten, mutta sydämen asioissa ujous ja epävarmuus vaivaa?

Haluaisin soittaa tai laittaa viestiä. Sopia tapaamisen. Puhua ja kuunnella. Saada tämän jutun selväksi vihdoinkin, ratkesi se sitten millä tavalla tahansa. Pääasia että ratkeaisi eikä tarvitsisi päivästä toiseen pohtia, miettiä ja jossitella turhaan(ko?).

Kai se on se pelko? Pelkään, että puhumalla tunteistani pelästytän sinut matkoihisi enkä saa nauttia seurastasi enää koskaan. Milloin musta tuli tällainen pelkuri?
5243
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

juurihan sanoit että ratkeaa se sitten millä tavalla tahansa.

Äänestä
  • Tarkoitin tuolla sitä, että oli sen toisen tunteet/ajatukset sitten millaisia tahansa. Kunhan saisi jonkun järkevän lopetuksen/aloituksen koko jutulle. Uskaltaisi avata suunsa.

    Äänestä

  • ap. kirjoitti:

    Tarkoitin tuolla sitä, että oli sen toisen tunteet/ajatukset sitten millaisia tahansa. Kunhan saisi jonkun järkevän lopetuksen/aloituksen koko jutulle. Uskaltaisi avata suunsa.

    Vähän kuin ensimmäiselle lenkille lähtö. Väsyttää ja vituttaa kuin pientä oravaa. Sydän huutaa tekoja ja aivot soittaa hälytyskelloja. Iso ristiriita tiedän. Se on vaan siitä kuoresta vaikeeta lähtee. Tää meidän tellus on hyvä mesta. Kyllä se kantaa mukanaan. Ja porukat kanssa. Kuiskaa metsään niin riksahdukset johtaa eteenpäin. Kaikkee ei tartte tietää eikä niin ole varmaan tarkotuskaan. Lycka till! Hyvää yötä! Lähden yöpuulle nyt.

    Äänestä

Se on vaikeaa tiedän. Jos vaikeuksien keskeltä löytää kolme positiivista seikkaa se on jo hyvä alku. Ensimmäisenä sanoisin, että pelko pitää sisällään aitoa tunnetta, rakkautta, syvää ihastumista. Toisena voisi olla, kun tarpeeksi kauan pitää toiselle paikkaa, ja kun se paikka on täytetty, tienne taitaa olla erottamattomat, koska kukaan ei pienestä haikaile toisen perään kovin kauaa. Kolmas, no joku muu saa kertoa kolamenne.

Äänestä
  • Se on se, mikä mullakin on syynä =(

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


n ---> m kirjoitti:

...kertoa toiselle, että ikävöi? Miksi aikuisen ihmisen on niin vaikeata kertoa tunteistaan? Miksi sitä rohkeutta riittää elämässä muuten, mutta sydämen asioissa ujous ja epävarmuus vaivaa?

Haluaisin soittaa tai laittaa viestiä. Sopia tapaamisen. Puhua ja kuunnella. Saada tämän jutun selväksi vihdoinkin, ratkesi se sitten millä tavalla tahansa. Pääasia että ratkeaisi eikä tarvitsisi päivästä toiseen pohtia, miettiä ja jossitella turhaan(ko?).

Kai se on se pelko? Pelkään, että puhumalla tunteistani pelästytän sinut matkoihisi enkä saa nauttia seurastasi enää koskaan. Milloin musta tuli tällainen pelkuri?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu