Entä jos Napoleon ja Aleksanteri eivät olisi sopineet Suomen kohtalosta eikä Suomen sota olisi koskaan syttynyt? Elämä Suomessa olisi jatkunut entiseen tapaan, ja olisi pidetty itsestään selvänä asiana, että Suomi on osa Ruotsia. Yhtä selvää olisi ollut, että maan kuningas on Tukholmassa, suomalaiset ovat osa Ruotsin politiikkaa ja kirjakielenä on ruotsi. Nykypäivän näkökulmasta havaitaan, että juuri nämä asiat muuttuivat 1800-luvulla, kun Suomi liitettiin Venäjään: syntyi Suomen valtio, joka sai omat valtiopäivät, omat virastot, oman rahan ja oman virallisen kielen.
Mutta olisivatko suomalaiset vaatineet autonomiaa Ruotsilta? Tämä on epätodennäköistä, sillä suomalaisuusliike olisi luultavasti jäänyt heikoksi, sillä se ei olisi saanut eliitin tukea. Jokaisen elämässään eteenpäin pyrkivän etu oli nimittäin tuolloin tulla ”ruotsalaiseksi”. 1860-luvulle asti Suomi olikin selvästi ruotsalaistumassa.
1800-luvun alun Suomi oli taloudellisessa mielessä Ruotsin takamaa, raaka-aineiden tuottaja. Ilman valtion tukea ja Venäjän markkinoita Suomen teollistuminen olisi ollut hitaampaa. Suomen talous olisi ollut sidottu Ruotsin markkinoihin, ja Suomea olisi rakennettu ruotsalaisella rahalla.
Ruotsin itäraja kulki vuoteen 1809 asti Kymijoen kohdalla. Ilman Haminan rauhaa Viipurin lääni ja Karjalan kannas olisivat jääneet osaksi Venäjää. Ruotsin ja Venäjän välissä oleva laaja suomalainen asutus olisi voinut olla alku yhteistyölle ja kaupalle tai vaihtoehtoisesti jatkuva poliittinen rajaongelma. Ruotsin valtiossa olisimme voineet tulla onnekkaiksi ruotsalaisiksi tai jäädä suuren valtion onnettomaksi syrjäseuduksi.
Lähes 85 prosenttia (Ruotsin) valtakunnan itäosan asukkaista oli suomenkielisiä. Nämä 700 000 suomenkielistä kansalaista muodostivat kuitenkin vain runsaan viidenneksen valtakunnan 3,2 miljoonasta asukkaasta. Vähitellen olisi ollut vaikeata puolustaa suomen kielen asemaa. Ruotsi ei ollut vain vallanpitäjien vaan myös kansan enemmistön kieli valtakunnan ydinalueilla, mikä käytännössä merkitsi, että sosiaalisen nousu vaati kielen vaihtamista suomesta ruotsiksi.
Olisiko suomalaisuusliike jakamattomassa Ruotsin valtakunnassa saanut samanlaista kansan kannatusta ja poliittista tukea kuin autonomisessa Suomen suuriruhtinaskunnassa? Ruotsi oli yksi 1800-luvun tehokkaimmista ja yhtenäisimmistä valtioista, joka sekä aatteellisista että sotilaallisista syistä halusi pitää rivinsä järjestyksessä. Niskoitteleva suomalaisuusliike olisi voitu leimata separatistiseksi tai suorastaan maanpetolliseksi
Keskeinen syy siihen, miksi Suomen viranomaiset Pietarin vallanpitäjien tuella alkoivat edistää suomen kieltä, oli vähentää siteitä muinaiseen emämaahan. Ruotsin yhteydessä suomen kieli olisi vähitellen syrjäytynyt. Kansakunnan onnekkaan synnyn kautta Suomi säilytti läntisen kulttuuriperintönsä ja samalla muuttui askel askeleelta poliittiseksi toimijaksi ja tietoiseksi valtioksi.
Mutta olisivatko suomalaiset vaatineet autonomiaa Ruotsilta? Tämä on epätodennäköistä, sillä suomalaisuusliike olisi luultavasti jäänyt heikoksi, sillä se ei olisi saanut eliitin tukea. Jokaisen elämässään eteenpäin pyrkivän etu oli nimittäin tuolloin tulla ”ruotsalaiseksi”. 1860-luvulle asti Suomi olikin selvästi ruotsalaistumassa.
1800-luvun alun Suomi oli taloudellisessa mielessä Ruotsin takamaa, raaka-aineiden tuottaja. Ilman valtion tukea ja Venäjän markkinoita Suomen teollistuminen olisi ollut hitaampaa. Suomen talous olisi ollut sidottu Ruotsin markkinoihin, ja Suomea olisi rakennettu ruotsalaisella rahalla.
Ruotsin itäraja kulki vuoteen 1809 asti Kymijoen kohdalla. Ilman Haminan rauhaa Viipurin lääni ja Karjalan kannas olisivat jääneet osaksi Venäjää. Ruotsin ja Venäjän välissä oleva laaja suomalainen asutus olisi voinut olla alku yhteistyölle ja kaupalle tai vaihtoehtoisesti jatkuva poliittinen rajaongelma. Ruotsin valtiossa olisimme voineet tulla onnekkaiksi ruotsalaisiksi tai jäädä suuren valtion onnettomaksi syrjäseuduksi.
Lähes 85 prosenttia (Ruotsin) valtakunnan itäosan asukkaista oli suomenkielisiä. Nämä 700 000 suomenkielistä kansalaista muodostivat kuitenkin vain runsaan viidenneksen valtakunnan 3,2 miljoonasta asukkaasta. Vähitellen olisi ollut vaikeata puolustaa suomen kielen asemaa. Ruotsi ei ollut vain vallanpitäjien vaan myös kansan enemmistön kieli valtakunnan ydinalueilla, mikä käytännössä merkitsi, että sosiaalisen nousu vaati kielen vaihtamista suomesta ruotsiksi.
Olisiko suomalaisuusliike jakamattomassa Ruotsin valtakunnassa saanut samanlaista kansan kannatusta ja poliittista tukea kuin autonomisessa Suomen suuriruhtinaskunnassa? Ruotsi oli yksi 1800-luvun tehokkaimmista ja yhtenäisimmistä valtioista, joka sekä aatteellisista että sotilaallisista syistä halusi pitää rivinsä järjestyksessä. Niskoitteleva suomalaisuusliike olisi voitu leimata separatistiseksi tai suorastaan maanpetolliseksi
Keskeinen syy siihen, miksi Suomen viranomaiset Pietarin vallanpitäjien tuella alkoivat edistää suomen kieltä, oli vähentää siteitä muinaiseen emämaahan. Ruotsin yhteydessä suomen kieli olisi vähitellen syrjäytynyt. Kansakunnan onnekkaan synnyn kautta Suomi säilytti läntisen kulttuuriperintönsä ja samalla muuttui askel askeleelta poliittiseksi toimijaksi ja tietoiseksi valtioksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Venäjä oli ensimmäinen joka tunnusti Suomen itsenäisyyden, eikä ilman entisen emämaan tunnustusta olisi koskaan tullut muiltakaan valtioilta, joten
KIITOS 1917!!!
Ruotsinkielinen eliitti kehitti suomalaisuuden, jopa kirjoitettua kieltä myöten. Muistakaa kiittää myös heitä!
KIITOS 1543!
Kiitos Gavrilo Princip, että ammuit arkkiherttua Franz Ferdinandin. Siitä alkoi tapahtumaketju, jonka eräänä lopputuloksena oli itsenäinen Suomi.
Niin, tuskinpa Princip paljon Suomea ajatteli painaessaan liipasinta...
Ja tuskinpa tsaari Aleksanterikaan Suomen parasta ajatteli hyökätessään Ruotsiin 1808...
Mitä jos jaettaisiin kiitokset teon motiivien, eikä niiden ennaltaarvaamattomien seurausten mukaan?
Muutenhan tässä joutuu kiittämään Rasputiniakin. Nimittäin siitä, että hän pilasi tsaariperheen maineen ja edesauttoi siten vallankumousta, joka puolestaan mahdollisti Suomen itsenäistymisen...
Älä nyt viitsi olla noin naurettava, aivan todella huonoja analogioita vedit pakastasi. Kyllä Aleksanteri ajatteli juuri suomalaisten etua maana ja kansana, taatusti paljon entisiä valtiaita enemmän.
Aleksanteri katsoikin Suomen tulleen yhdistetyksi Venäjään suomalaisten omien etujen pohjalta, ei valloituksena. Hän otti käyttöönsä Suomen suuriruhtinaan arvonimen ja lupasi juhlapuheessaan suomalaisille paikan ”kansakuntana kansakuntien joukossa".
"ennaltaarvaamattomien seurausten"
Ja mitä ihmeen ennalta arvaamatonta oli siis antaa Suomelle omat valtiopäivät, omat virastot, oma raha ja oma virallinen kieli? Tällaisten tekojen seuraukset eivät todellakaan olleet ennalta arvaamattomia, väitteesihän on todella typerä kun sitä hetkenkin analyyttisesti tarkastelee.
Juu, Venäjähän on aina toiminut naapurikansojensa parhaaksi. Silloinkin kun se on hyökännyt niihin.
Ja bonuksena tsaari piti hienon puheen!
Tosin kaikki eivät taineet ymmärtää, että sen minkä itsevaltias tsaari antaa, hän voi myös ottaa. Mutta se on jo toinen tarina...
Aleksanteri I ei antanut Suomelle omia valtiopäiviä, omaa rahaa tai omaa kieltä. Ne tulivat vasta 40 vuotta hänen kuolemansa jälkeen.
Omia virastoja toki saatiin. Ja niiden johtoon laitettiin ruotsinkielisiä aatelismiehiä. Eli samat tyypit olivat puikoissa kuin Ruotsin vallan aikaankin. Kumarsivat vain eri suuntaan.
Omia lakeja ei saatu. Jatkettiin vanhoilla ruotsalaisilla laeilla. Ja hyvä niin, sillä Venäjän lainsäädäntö ja hallintokulttuuri oli Ruotsiin verrattuna kivikautisella tasolla.
Jos jokin oli ennalta-arvattavaa, niin se, että jossain vaiheessa alkaa Suomen järjestelmällinen venäläistäminen. Pienet vähemmistökansat eivät olleet pop 1800-luvun Euroopassa.
Venäjästä täytyy ymmärtää että aateliset ja virkamiehet samoin suurkapitalistit halveksivat tavallisia venäläisiä joiden suurin ryhmä oli maaorjat jotka vapautettiin 1863. Vasta tämän jälkeen alkoi kehittyä panslavismi, joka olisi tuhonnut Suomen. Meidän onneksi syttyi 1.Maailmansota. Suomenkieltä kehittivät juuriltaan suomenkieliset jotka käytännön pakosta joutuivat käyttämään ruotsia (esim. Lönrot,) Yksi merkittävä poikkeus on- J.V. Snellman, hän oli täysin ruotsalainen suvultaan ja siitä huolimatta ajoi tinkimättä suomalaisten asiaa koska tunti sen moraaalisesti oikeaksi. Olisi esikuva tämän päivän svekomaaneille.