mieheni äiti on ollut alusta asti kova kertomann omia vinkkejään ja mielipiteitään lapseni kasvatukseen.. Kuten : kun vauva oli 2kk ja heräsi 2h välein syömään, isoäidin kommentti "KUULE EI NOIN TEHTY KUN POIKANI OLI PIENI,MINÄ VAIN KÄÄNSIN KYLKEÄ".. JUST!! Tämä oli vain 1 lukuisista typeristä kommenteista..
No minulla oli eilen lääkäri ja mieheni äiti oli ainut vapaa lapsen vahtija..
Kun tulin lääkäristä niin misoäiti mussutti keksiä,samoin kuin minun 10kk vanha poika!!!!
Olin aivan kauhuissani ja sanoin ettei saa antaa sokeria (sen jo kerroin aikasemminkin) .... Mutta kyllä hänen mielestään asia oli ok. Sain hieman raivarin!!
Mieheni tuli kotiin kuin myrskyn merkki,että miksi huusin hänen äidilleen joka hyvää hyvyyttään tuli poikaa vahtimaan...
Noh,EILEN POIKA HUUSI MAHAKIPUJA...
eTTÄ SEMMONEN ISOÄITI
No minulla oli eilen lääkäri ja mieheni äiti oli ainut vapaa lapsen vahtija..
Kun tulin lääkäristä niin misoäiti mussutti keksiä,samoin kuin minun 10kk vanha poika!!!!
Olin aivan kauhuissani ja sanoin ettei saa antaa sokeria (sen jo kerroin aikasemminkin) .... Mutta kyllä hänen mielestään asia oli ok. Sain hieman raivarin!!
Mieheni tuli kotiin kuin myrskyn merkki,että miksi huusin hänen äidilleen joka hyvää hyvyyttään tuli poikaa vahtimaan...
Noh,EILEN POIKA HUUSI MAHAKIPUJA...
eTTÄ SEMMONEN ISOÄITI
Vastaukset 36
Vanhimmat
onkohan sinulla jotain kaunaa anoppiasi kohtaan... aika kärkeviä on noi sun kommentit. Ja tuo capslockin käyttö... plääh.
Ja kyllä minut on kasvatettu ja hoidettu eri tavoin kuin lapseni. Aika muuttuu ja ehkä joissakin asioissa ollaan nykyään turhan herkkänähkaisia :)
Jos 10 kk ikäinen maistaa keksiä, niin tuskin siitä kovin isoa haittaa on. Olen jopa kuullut ohjeen, että jos kiinteään ruokaan totuttelussa jokin itsevalmistettu marja/hedelmäsose on kirpeää, voi siihen lisätä hiukan sokeria. Sokeriahan ei suositella minkään ikäisille, mutta ei se kuulu ruoka-aineisiin, jotka ovat ehdottomasti kiellettyjä alle 1-vuotiaalle. Sotketkohan nyt asioita, esim. hunajaa ei saa antaa alle 1-vuotiaalle...
Eikö lapsesi ole koskaan aiemmin huutanut mahakipuja? Ja oletko varma että se oli tuo keksi, joka aiheutti mahakivun?
Ja mitä tulee imetykseen, niin muutama vuosi sitten esikoisen ollessa n. 1kk ikäinen, sanottiin minulle lastenpolilla että ei saa imettää/syöttää kuin 4 tunnin välein (jotta vauvan suolisto/maha ei koko ajan ole käymistilassa).
Tekstistäsi oikein loistaa että ongelmat on jossain muussa kuin anoppisi lapsenhoitotaidoissa, oikeat ongelmasi on parisuhteessasi mutta anopista saa ihan kivan sijais-syyllisen.. eikö?
Anoppisi on kuitenkin omat lapsensa aikuiseksi kasvattanut.. sinusta ei VIELÄ voi sanoa samaa, joten pidähän vähän pienempää mölyä tai huomaat pian olevasi yh.
Tämä siis ap.lle
Kyllä minusta tuo isoäiti kuullostaa pöljältä.
Jos ap on kertonut että ei sokeria niin miksi sitten antaa.
Ja kyllä minulle sanottiin että lasta voi imettää niin usein kuin syö, Meillä myös tyttöä imetin 2h välein,joskus jopa 1h.
Minusta isoäiti halusi näpäyttää sinua,koska et ole kuunnellut hänen ns.oikeita neuvoja.
Ihan jalat maassa oleva tyyppi tuo isoaiti kuitenkin tuntuu olevan. Anoppini sanoi minulle, kun esikoisen jälkeen tuli toinen lapsi, että annat vain jatkossakin huomiota oikein paljon esikoiselle, ettei hän vain tule mustasukkaiseksi, kyllä 2. vauva pärjää paljon, paljon vähemmällä huomiolla, kuin mitä esikoinen sai vauva-aikanaan. What?
Ätini periaate oli, että vastasyntynyt on aina oikeutettu äidin 101 % huomioon kehittyäkseen terveeksi. Esikoiselle äidin ajan puutetta korvaa 101 % isä ja tietysti äiti huomioi esikoistaan, sen mitä vauvan hoidolta vain ikinä ehtii. Noudatimme tätä jälkimmäistä ohjetta, eikä ole tarvinnut katua. :)
Ehkä toi Ap reagoi turhan herkästi isoäitiin, mutta oon kyllä sitä mieltä jos hän on kieltänyt antamasta lapselleen mitään herkkuja tms ni kyllä isoäidin pitäs kunnioittaa lapsen äidin toivetta ja kunioittaa myöskin perheen toimintatapoja. Mutta en kyllä usko että isoäiti on pahaa tarkoittanut neuvoillaan tai millään muullakaan.
Ja Ap:lle etttä ei se lapsi siihen keksiin kuole. Tuskinpa kovinkaan vaarallista sillon tällön lapselle on antaa jotain muutakin kun kaupan soseita..:)
mutta eihän nyt 10kk saa antaa keksiä.. järki käteen
siis jos on 10 kk ikäinen, niin reilun 1kk - alle 2 kk päästä on vuoden ikäinen ja se tarkoittaa että syödään samaa ruokaa kuin muu perhe...
Rikö sun äiti sanele lastenhoitovikkejä, vaan miehen äiti???????????? No eipä tietenkään omat vanhemmat eikä omat lapset eikä omat sisarukset... muiden vaan!!! Tyypillistä herjaamista, vain miehen äiti... juupa juu.
Itse olen isoäiti, ja kunnioitan poikani perhettä paljon. Ja jos sieltä tulisi ohje :ei sokeria. Niin en varmasti antaisi. Jokainen kasvattaa lapset tyylillään ja me isoäidit emme ole pyhiä sen suhteen että saisimme tehdä vastoin tahtoa.
Eihan se sokeri tuossa keksissä ollut se VAARALLISIN ainesosa, vaan ne transrasvat. Vauva saa sokeria jo äidinmaidosta. Sokeri tuskin oli syynä vatsavaivoihin, vaan kovetetut kasvisrasvat ja myös E-koodit, joita kaupan kekseissä on, jos nyt ylipäätään vatsavaivat johtuivat tuosta keksinmutustelusta. :D
Minäkin olen sanonut omille vanhemmilleni, ettei mm. 10kk ikäiselle vielä saa antaa pullaa, keksiä, vaniljajäätelöä... ja niin vain ovat antaneet maistaa. Lapsi on vielä hengissä ja kasvaa ja hyvin voi.
Ärsytystä tunnen siksi, ettei minun mielipidettäni ole kuunneltu, kun olen kieltänyt antamasta mitään ylimääräistä kuin hedelmiä, vihanneksia, kasviksia, tuttelia, pilttiä jne. Olisin halunnut itse (mieheni kanssa) olla se, joka saa maistattaa lapselleen uusia juttuja ja nähdä lapsen kasvot ja ilmeet kun saa makeaa. No tuo on nyt sitten meiltä pois, mutta ajattelin, että isovanhemmat ovat saaneet siitä sen sijaan suurta riemua. Lapseni tuo minulle joka päivä suuresti iloa, joten paljoa minulta ei ole viety.
Mutta silti se periaatteen vuoksi vähän jäytää... ikäänkuin minun kasvatusperiaatteideni yli käveltiin. Tunteekohan aloittaja samasta syystä raivoa?
Ja sokeria ei lapsellemme ollut tarkoitettu annettavaksi siksi, kun se on epäterveellistä (esim. karkit) ja mitä lapsi ei tiedä -se ei osaa sitä vielä vaatia. No nyt sitten tutustuu niihin karkkeihinkin varmaan mummolassa.
Onko pakko sanella, mitä lapsi saa ja ei saa, kun mummit hoitaa lasta. 10 kk ikäinen lapsi ei oo enää niin vaavi, ettei kestäisi muutakin kuin pilttejä. Sokeri on luonnollinen osa ravintoa enkä ymmärrä mitä pahaa pienissä määrissä on. Tämä holhousyhteiskunta saa äidit syöttämään lapsilleen valmisruokaa, joka ei välttämättä ole se terveellisin vaihtoehto. Mutta kauppa käy.....
Mustasukkaisuus omasta lapsesta on jossain määrin luonnollista, mutta antakaa nyt hyvä tavaton mummienkin nauttia lapsenlapsistaan. Se on heille molemmille hyväksi. Ylisuoriutuvat äidit tekisivät paremmin, jos ottaisivat useammin omaa aikaa ja antaisivat mummojen hössöttää....Lapsen parasta ne mummotkin ajattelevat.
Eivätkä ne mummojen neuvotkaan ole muuta kuin hyväntahdon eleitä.....
Voi se mummo nauttia lapsenlapsestaan, vaikka ei keksejä syöttäisi. Jos vanhemmat eivät halua, että lapselle annetaan sokeria, ei sitä sitten anneta.
Toisaalta, ei siitä ap:n tavoin tarvitsisi olla kauhuissaan ja saada raivareita. Lapsellista käytöstä molemmilta.
Semmoisi ane on toisen puoliskon vanhemmat. Onneksi omissa vanehmmissa ei ole mitään vikaa!;)
Mun miehen vanhemmat, sisko ym suku täysin pöljiä... mun suku erinomaista porukkaa, ei voisi samana päivän puhua!!
Hei
Kyse on reviiristä. Ongelma on todennäköisesti se että mummo koko ajan puuttuu vanhempien kasvatustapoihin eikä kunnioita vanhempien toiveita. Minulla menee hermot heti kun joku yrittääkin antaa kasvatusneuvoja sillä tyylillä että hänen metodinsa ovat ainoat oikeat. Isovanhemmat ja kaverit ilmeisesti tuntevat minut hyvin koska eivät edes ole asiaa yrittäneen. En minäkään mene neuvomaan miten muiden lapsia tulisi kasvattaa. Jos minulla on jotain mihin kaipaan neuvoja niin sitten minä kysyn. Minulla on oma reviiri jonka puitteissa muiden pitää pystyä elämään. Ja jos ei pysty, niin sitten on hyvä pysyä muualla.
...että semmoinen maha lapsella.
Otapa yhteys neuvolaan ja pane lapsi tutkimuksiin, jos hän todellakin yhdestä keksistä saa mahavaivat.
Jokin on pielessä, ja ajoissa huomataan, kiitos isoäidin, joka antoi lapselle keksin.
Niin, sä huudat miehesi äidille yhden keksin takia. Mietippä vähän kuinka toimit. Kyllä meilläkin isovanhemmat ovat saattaneet keksin lykätä pienokaiselle, tai jopa palan suklaata suuhun, vaikka olenkin kieltänyt. No tiedän kuitenkin, että ei ne pahalla, haluaa vain "hemmotella" pikkusta... Ja tiedän, että ihan liian neuroottinen kaiken suuhun pantavan kanssa ei tarvi olla, ei se lapsi yhteen keksiin kuole.
Ei kävisi mielessänikään ruveta moisesta asiasta huutamaan ja saamaan raivareita, asioista kun voi sanoa nätistikkin.
Mikset ottanut lastasi sinne lääkäriin mukaan jos kerta on niin hullu isoäiti vaan jätit sen hänelle hoitoon? Tai miksi et perunut koko aikaa, jos kerta muuta hoitajaa ei saa...
Kyllä lapsen omat vanhemmat päättävät, että milloinka saa antaa esim. sokeria. Taitaa anoppisi olla niitä ihmisiä, jotka tietävät kaiken. Ja varsinkin sellainen, että jos kieltää jonkin asian niin hän varmasti tekee sen. Onko pohjalaainen?? Itkee varmaan vielä pojalleen säälittävästi, jotta saisi sinut näyttämään pahikselta...
Meillä anoppi tunki suklaata vieraan lapsen suuhun leikkipuistossa...vaikka tiesi, ettei lapsi sitä saisi syödä. Sama päti meidän lapsiin - jossain vaiheessa työnsi vielä likaiset kätensä lapsen suuhun, joilla kokeili, että onko hampaita tulossa.
Anopit on aina oikeassa - ja varsinkin AINA:)
Kaikilla varmaankin on pientä kitkaa sukupolvien välillä lasten kasvatuksessa. Nämä isovanhemmat ovat aivan yhtä paljon uskoneet ja luottaneet oman aikansa suosituksiin kuten me nykyvanhemmatkin. Heille voi olla vähän vaikeaa joskus ymmärtää, että osaa suosituksista on muutettu, kun he ovat hyvin pärjänneet niillä aikaisemmilla suosituksilla. Katsotaan sitten tilannetta, kun me olemme niitä isovanhempia ja meidän lapsemme kasvattavat lapsiaan tulevaisuuden suosituksilla. Saammeko pidettyä suumme kiinni, kun he hoitavat lapsiaan eritavoin kuin me nyt? ;D
Meillä myös lapsen elämään kuuluu isoäitejä, tätejä ja setiä. Heitä ei tavata viikottain, mutta vähintään kuukausittain. Me olemme ratkaisseet asian niin, että
suomme heidän rakentaa lapseemme omanlaistaan suhdetta. Emme ole vanhempina kokeneet sen mitenkään vähentävän tai rajoittavan omaa suhdettamme häneen. Kotona ei makeita syödä, mutta muut sukulaiset saavat halutessaan hänelle niitä antaa. Lapselle ei tarvitse opettaa makean syömistä, siihen mieltymys on luontaista. Koska tapaamiset muiden sukulaisten kanssa eivät ole päivittäisiä, vaan hienoja juhlahetkiä lapsellemme, niin suomme pienet poikkeamat silloin.
Me saimme lapsemme vähän jo vanhoilla päivillämme ja muistan itse, miten itseäni aina hämmästytti esim osan kummilasteni äitien tarpeesta ohjeistaa tarkasti ja säädellä monin tavoin yhteistä tekemistämme lasten kanssa. Tuli aina sellainen olo ettei minun luotettu aikuisena ihmisenä tippaakaan. Ehkä siinä oli vähän ripaus mustasukkaisuuttakin siitä ettei lapsen elämässä olisi saanut olla muita merkitseviä aikuisia kuin oma äiti. Yritän nyt itse olla erilainen ja koen, että lapseni saa solmia tärkeitä ihmissuhteita muihinkin kuin minuun.
Otsikko "hullu isoäiti" kertoi minusta paljon miniän ja anopin suhteesta. Tuskin hän nyt hullu on, mutta äiti kokee isoäidin jotenkin uhaksi omalle äitiydelleen? Minusta lapsen vanhemman pitäisi jo olla kasvanut niin aikuiseksi, että osaa fiksusti keskustella ongelmista eikä raivota asioista.
Sinulle seko-miniä rautalangasta väänneetäkööt, että ilman vihaamaasi anoppia miestäsi ei olisi! Äiti on miehellesikin vähintään yhtä tärkeä ihminen kun yrität itsekin lapsellesi olla.
Taidat käydä oman lapsuutesi perheen (avioero, insesti, köyhyys, rikkkaus ja ties mitä ongelmia...) traumoja läpi anoppisi koekaniinina.
Koeta rauhoittua ja anna lapsellesi isoäiti! Miehesi äiti kulkee aina miehesi elämässä mukana, sinut voi avioeron myötä heivata. Tämäkin hyvä muistaa "tärkeydestäsi"!
Onneksi mieheni itse halusi katkaista välit hulluun äitiinsä. Nyt, vuosia myöhemmin, sanoo, että olisi pitänyt jo paljon aikaisemmin tajuta lopettaa äitinsä tapaamiset.
Ymmärrän, että ollaan huolissaan.
Halusin minäkin aikoinaan itse nähdä millaiseksi tenavan ilme menee kun annoin palan piparia nakerrettavaksi 7 kk:n iässä. Sehän ei tapa tenavaa. Uutena äitinä haluaa vain tehdä juuri niin kuin neuvolasta sanotaan. Ymmärrän.
Vuosia taaksepäin ohjeena oli, että 4 kk:n iässä saa aloittaa soseet. Minä aloitin 3 kk:n iässä kummallakin ja duunasin soseet itse (kun en ymmärtänyt enkä uskaltanut PIlttejä käyttää tottumisen pelossa = menee fyrkkaa), mutta twistasin niin, että kasvissoseeseen lisäsin valkosipulinkynnen tai ropsauttelin basilikaa tms. Vaikka ehdottomasti sanottiin että EI.
Ajattelin, että tottuu meidän ruokiin paremmin ja päästään kaikki helpolla kun makumaailmaa viritetään vauvasta asti. Jossain Meksikossa ne heittelee chiliä ja valkosipulia lasten ruokaan eikä siinäkään sen kummempaa perustetta ole.
Siitä en pitänyt, että oma mutsini esim tukisteli 3-vuotiasta sen vuoksi, että lapsi oli vahingossa tai ymmärtämättömyyttään irrottanut hänen kutimestaan puikon. Koko neulekasa oli esillä eikä oltu kielletty. Jostain syystä mutsini halusi purkaa omaa pahaansa lapseeni. Kun sanoin että fyysisen kurituksen käytöstä ei oltu sovittu, hän viittasi kintaalla.
Anoppi taas teki innoissaan niin, että kun esikoinen oli 4 kk, hän jatkuvasti tarjoutui vahtimaan tenavaa että minä menisin uimaan. Vein lapsen, mutta en ymmärtänyt miksi hän halusi myös vaunut, vaikka oli kyse max. 3 tunnin keikasta. Oli kumman laittautunut ja parfyymit tuokui. Sovimme että he ovat sisällä (syksy ja huonot ilmat), vaunut jäivät piiloon rappujen alle kerrostalossa.
Kun tulin noutamaan vauvaa, sainkin kuulla kuinka sitä oli ihasteltu hänen entisessä duunipaikassaan sairaalassa (hän siis eläkkeellä), oikein sylistä syliin oli tenava saanut pyöriä. Sairaalathan ovat kovin virus- ja bakteerivapaita paikkoja.
Olin äimänä ja sanoin että olimme sopineet. Eihän se nyt lasta tapa jne ... hän tasoitteli tilannetta. Sopimuksilla ei ollut väliä siinä suhteessa.
En enää antanut tenavaa hänen hoitoonsa hänen kotiinsa. Seuraava hoitokerta oli puolen vuoden päästä ja vain siksi että kaverit järkkäsivät mulle synttärikestit ravintolassa (olin raskaana).
Lapsen isä kyllä oli samaa mieltä kanssani, mutta nyökytti tehokkaasti joka suuntaan ... lupasi sanoa mutsilleen mutta ei sanonutkaan, koska ei uskaltanut.
Anopin kanssa todella paljon vaikeuksia, eivätkä ne tahdo laantua vaikka poikansa kuoli jo 10 vuotta sitten. Minä perin paikan.
ap täällä... Oma äitini asuu niin kaukana että kun hän näkee lapsen lapsen niin viettää aikaa hänen kanssaan ei jakele neuvoja.. Anoppi taas asuu 4km päässä :( ja hän tyrkyttää typeriä neuvojaan.
Reviiri asiasta on varmasti kyse.Kun kerroimme raskaudestani hän alkoi käymään lähes joka päiä ja neuvoi mitä saan syödä/tehdä..Kun lapsi synty tilanne vain pahempi. Ja kun itse olen jo 33v. Enkä esim.18v jota voisikin neuvoa...
Olen miehelleni puhunut ja hän ymmärtää,jollain tasolla...
ja KYLLÄ anoppi on pohjalainen :D
Eilen hän taas kävi ja kertoi että sateella pitää käyttää sadesuojaa rattaiss..joo niin olen 10kk tehnyt sateella!!!
Ajattelinpa pistää kohta välit poikki ja niin asuntohakemus laitettu jo muualle..Kauas hullusta anopista...
No, kaithan sinä sanoit, että olet aina käyttänyt sadesuojaa sateella. Kyllähän anopit aina yrittää neuvojaan jaella, mutta anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Niin minä tein. :)
Nyt kun kyse on lapsesta, niin mitä väliä sillä on oletko 18 vuotias vai 33 vuotias, sillä kaikesta päätellen sinulla ei ole muita lapsia? Joten yhtä paljon sinulla on ollut opittavaa äitinä, kuin jollain 18 vuotiaalla äidillä.
Et itse vaikuta kovinkaan järkevältä. Olet pistämässä miehesi äitiin välejä poikki, vain muutamien neuvojen takia ja tottakai se yhden keksin tähden.
Tiedoksesi, itse en pidä omasta anopistani, enkä kaikesta miten hän yrittää meitä neuvoa. Tai ei voida sanoa, ettenkö pitäisi, mutta meidän lapsi kun on hänen ensimmäinen lapsenlapsi niin kaikki hänen touhunsa on mennyt vähän "yli" ja hermojen päälle ottanut väliin aika lujaa.
Silti tiedostan, että hän on kaikesta huolimatta oman mieheni äiti, joten en ikänä ala hänelle neuvoista valittamaan, saati huutamaan, vaan ne menevät useinmiten toisesta korvasta sisään toisesta ulos hymyillen. Väliin sieltä on tullut aika ns. rankkaakin teksiä ja käymisiä tuli vähän turhan tiiviisti ja niitä neuvoja kuinka rauskaus aikana toimitaan heti kun aloin lastani odottaa. Ja kuten sinulla, lapsen syntymän jälkeen tilanne todella paheni. Jos asiat, neuvot/teot ovat menneet omasta mielestäni oman lapseni kohdalla liiallisuuksiin, olen voinut sanoa asiasta ja kertoa, kuinka me itse lapsemme kanssa toimimme ja hänet kasvatamme. Aina on sovussa saatu asiat hoidettua. Ja ymmärrän, että koska kyseessä on hänen ensimmäinen lapsen lapsi on se vouhotus aika moista ja jatkuvaa, mutta eiköhän se siittä tasaannu lapsen kasvaessa. Koen kuitenkin, että niinkuin omalla äidillä, myös mieheni äidillä on oikeus olla lapsellemme sellainen mummo, kuin itse haluaa. Asia olisi eri, jos lapsen terveys yms olisi ujattu, mutta ei ne neuvot (tai keksi) ole tässä maailmassa vielä tietääkseni ketään tappanut, tai lasta vahinkoittanut. Pääasia kuitenkin on se miten se lapsi voi.
Kyllä 33 vuotialla on huomattavasti enemmän elämänkokemusta kun 18 v
Et vaikuta 33-vuotiaalta kypsältä aikuiselta.
no ei kaikki mummot nyt kuuntele tuollaista " ei saa antaa keksiä". ei oma äitini ainakaa kuunnellut, antoi jätskiä maistella varmaan 7kk vanhana.. ennen vanhaan oli sellanen tyyli ettei niin tarkaan kytätty mitä syötetiin. ei tuo nyt oo ollenkaa paha,jos 9kk ikäinen vähä keksiä mutustelee!
Ymmärrän sinua ap, miehesi äiti vaikuttaa hullulta, ehkä hän liian kiinni pojassaan???
Ja siksi ravaa teillä alvariinsa. Tee nyt pian selväksi kuka määrää tai saat kattoa päälle päsmäriä ikäs
Noista pikkulasten ruokkimisista on eri aikakusina ollut ihan erilaiset määräykset, joten se isoäidin antama on varmasti ihan hyvä ollut silloin ja on sitä nytkin.
Älkää niin raivokkaasti juosko neuvolan nykyohjeiden perässä, kyllä niitä lapsia on ruokittu kautta aikojen, eikä ne siihen ruokintaan ole kuolleet, mutta voithan kertoa lapsenvahdillesi ja jopa laittaa valmiiksi, mitä saa syöttää ja milloin.
Raivoaminen ja syyttely ovat aivan turhia.
Hupsut-nimimerkkiä komppaan. Itsekin tein omat johtopäätökseni penskojeni ruokinnasta eivätkä seuranneet tarkkaa neuvolan ohjeita. Olin 38 kun esikoinen syntyi. Tuli mieleeni että itselleni kuulemma tuttia kastettiin hunajaan. Mulla oli pitkään vastenmielisyys hunajaa kohtaan. Se alkoi lientyä vasta kun olin abt 40.
Anopista kauas, ainakin henkisesti. Olen itse saanut kärsiä liian innokkaasta anopista, joka kävelee päälle jatkuvasti, ei ymmärrä kunnioittaa minua ja poikansa ajatuksia oikein mistään mitenkään päin.
PIkku anekdoottina - olin juuri tullut raskaaksi ja anoppi kun sai tietää, seuraavalla viikolla paahtoi Stockalle ja osti kassin täyteen kaikenmaailman hienoja VITIVALKOISIA vastasyntyneen vaatteita. Valkoista kuulemma saa käyttää, mutta työtlle sitten hyvin vaaleata sinistä, ei juuri värillistä. Itse olisin varmaan ostanut oransseja/liloja/tulipunaisia/mustia vastansyntyneelle. Lapsi osoittautui pojaksi.
Tässä minun elämänkertani koskien kamalinta anoppia ikinä.
Aloin odottamaan ensimmäistä lastani avioliitossa kun hän tiedon saatuaan tuli luokseni ja kävi kimppuuni fyysisesti sekä huutaen:"et pilaa poikani elämää!"
Lapsen synnyttyä hän väitti että laitoin lapsen nukkumaan aina tahallaan juuri silloin kun he tulivat kylään ja että vauva oli liian lihava yms. Yksivuotis synttäreitä vietettäessä anoppi jouduttiin ihan poistamaan kodistamme hänen riehumisensa vuoksi.
Aloin odottamaan toista lasta jolloin hän totesi että lapsista tulee vain harmia, Lapsen synnyttyä tilanne vaan kärjistyi eikä mieheni ainoana lapsena tehnyt muuta kuin hissutteli, sanoi että antaa sen puhua ja räyhätä.
Aloin odottamaan kolmatta lasta jolloin anoppi huusi kiukkusena että minun tulisi tehdä abortti, että kahdessakin on jo tarpeeksi vaivaa.
Tilanne ei helpottunut vaan paheni jo niin että anoppi sai sanoa mitä vaan ja jopa haukkua lapsiamme. Hän jopa vaihtoi lapsiltamme vaatteet kun he olivat ulkona leikkimässä.Lapsilla oli mitä ihmeellisimpiä sairauksia anopin mielestä mitä hän lääkärikirjasta oli selvittänyt. Lopulta kotimmekaan ei ollut pyhä vaan hän saattoi tulla sisään "siivoamaan" yms. Kaikki mitä tein oli väärin vaikka lapset kasvoivat ja voivat hyvin siihen nähden että heidän isänsä alkoholisoitui sekä muuttui aina vaan enempi väkivaltaiseksi minua kohtaan ja alkoi tiuskia sekä mollata lapsiamme.Kävi lopulta lapseen kiinni.
Päädyimme eroon kun lapset olivat jo kaikki kouluikäisiä.
Eron jälkeen ei exmieheni halunnut olla missään tekemisissä lastensa kanssa oli kai onnellinen pullonsa kanssa.
Exanoppi silti jatkoi kiusaamistamme ja puhui meistä pahaa, sillä minussahan syy eroon oli ei hänen ainoassa lapsessaan joka oli hyvin mustasukkainen, väkivaltainen ja joi runsaasti sillä: eihän tätä jaksa selvinpäin hän aina selitteli.
Nykyään exmieheni ja hänen vanhempansa häiriköivät meitä mitä oudoimmin tavoin. Puhelimella eivät ole yrittäneet lapsia tavoittaa kummatkaan. Lapset siis nyt jo nuoret ovat jo niin isoja että ovat tehneet omat päätöksensä eivätkä ole halunneet pitää mitään yhteyttä heihin ja tämä tietenkin laitetaan minun syykseni mitenpä muutenkaan.
Ehdotankin sinulle jos miehesi on sinulle tärkeä ja rakas, että muutatte mahdollisimman kauas anopista jopa toiseen kaupunkiin jos mahdollista. Laita ainakin ihan tiukat säännöt hänelle ja pidä niistä kiinni,sillä sinä määräät ei hän.
Älkää antako kenenkään puuttua elämäänne jos haluatte että rakkaus ja sopu välillänne säilyy. Lapset tarvitsevat ehjän kodin jossa varttua aikuiseksi. Suojele kotianne ja yksityisyyttänne kuin orava suojelee pesäänsä. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.
Tarinastasi löydän monia samankaltaisuuksia, ainoana erona että meillä häiriköi minun äitini. Ei kyllä fyysiseksi minua kohtaan ala mutta lapsiani saattaa kyllä tukistaa taikka nappasta sormille. Kiroilee kuin lappalainen lapsieni kuulten sekä kayttää henkistä väkivaltaa vanhinta poikaani kohtaan =(
Äitini käyttää vahvoja särkylääkkeitä ja paljon =( Olisiko niillä pillereillä osuutta asiaan sitä vähän epäilen. Kurjaa kuitenkin. Onneksi teillä kuitenkin loppujenlopuksi kaikki hyvin
Paljon lämpöä nimimerkille Suojele perhettäsi. Tuntulta tuntuu.
Hieman huvitti ja nolotti jo anopin puolesta kun toisen lapsemme synnyttyä hän näki aiheelliseksi vinkata minulle, että on niitä ehkäisyvälineitäkin. Jaa - ihan uusi juttu minulle, olinhan vasta 40 täyttänyt. Koskaan kuullultkaan mistään ehkäisyvälineistä!
Nyt olen siis viisikymppinen.
Toinen hauska muisto samalta päivältä: anopilla siniset silmät, pojallansa vihreät ja minulla syvän ruskeat. Ekalla lapsella siis ruskeat silmät. Ei hyvä. Värihän dominoi. Anoppi katsoi vauvan silmiin, kääntyi minuun päin ja kiljahti: sillä on siniset silmät!
Vauvalla ikää viikon verran. Sanoin, että kaikilla vauvoilla on siniset silmät kaksiviikkoiseksi asti, jonka jälkeen oikea väri alkaa tulla esiin.
Kyllä oli kamalaa kun toisellakin oli ruskeat.
Omaa lasta ja perhettä on suojeltava vaikka sitten isovanhemmilta. Se on jokaisen vanhemman tehtävä !
vanhempien päätettävissä on mitä lapsi syö ja milloin. Neuvoa voi hyväntahtoisesti eikä tuputtamalla niitä omia , itse ainoana oikeana pitämiään toimintatapoja .
Itselläni on anoppi joka arvostelee mm.ulkoisia ominaisuuksia niin minussa kuin lapsissanikin. Mahdanko pitää kovin tiiviisti yhteyttä? No en , eikä myös vanhemmat lapset halua esim.kyläillä koska "mummi on ilkeä" .