Rakas kissaystäväni nukutettiin eilen eläinlääkärikäynnin yhteydessä. Olin käyttänyt kissaa eläinlääkärillä ontumisen vuoksi ja rtg-kuvissa oli näkynyt luussa kasvain. Eilen otettiin uudet rtg-kuvat ja kasvain oli suurentunut - oli vaarana että luu katkeaa. Särkylääkkeitä kissa sai mutta ei niistä ilmeisesti ollut juurikaan apua, koska ontumista esiintyi koko ajan. Vaikka eläinlääkäri oli minulle jo aiemmin maininnut kissasta luopumisesta, en eilen eläinlääkärille lähtiessämme aavistanut että se on viimeinen kerta. Olin kuitenkin asiaa ajatellut koska luopuminen näytti väistämättömälle, vaikka en olisi tätä halunnut.
Olisin voinut vielä tuoda kissan eilen kotiin, mutta se olisi tarvinnut jotakin tulehduskipulääkkeen rinnalle (morfiinia?). Eikä kipulääke kuitenkaan olisi kasvainta poistanut. Ajattelin että en halua rakkaan kissani kärsivän kivuista, joita se ei varmaan mielellään näyttänyt. Koko eilispäivä meni itkiessä. Kissa oli minulla monta vuotta ja todella tärkeä elämässäni. Eilen siivosin ja laitoin syrjään kissan tavaroita ja osan aion tänään järjestellä kellariin.
Muistan vielä miten eilen aamulla kissa tuli minua herättelemään herätyskellon soinnin jälkeen. Vaikka se oli kipeä niin yritti olla reipas ja hyväntuulinen. Voi miten kaipaan omaa samettinuttuani! Nyt alkaa taas itkettää, enkä saisi näyttää kovin punasilmäiseltä tänään, mutta minkäs tälle voi.
On niin kauhean vaikeaa luopua rakkaasta lemmikistä. Eläimen rakkaus on niin vilpitöntä. Minulla jäi omasta samettinutustani vain kauniita muistoja.
Olisin voinut vielä tuoda kissan eilen kotiin, mutta se olisi tarvinnut jotakin tulehduskipulääkkeen rinnalle (morfiinia?). Eikä kipulääke kuitenkaan olisi kasvainta poistanut. Ajattelin että en halua rakkaan kissani kärsivän kivuista, joita se ei varmaan mielellään näyttänyt. Koko eilispäivä meni itkiessä. Kissa oli minulla monta vuotta ja todella tärkeä elämässäni. Eilen siivosin ja laitoin syrjään kissan tavaroita ja osan aion tänään järjestellä kellariin.
Muistan vielä miten eilen aamulla kissa tuli minua herättelemään herätyskellon soinnin jälkeen. Vaikka se oli kipeä niin yritti olla reipas ja hyväntuulinen. Voi miten kaipaan omaa samettinuttuani! Nyt alkaa taas itkettää, enkä saisi näyttää kovin punasilmäiseltä tänään, mutta minkäs tälle voi.
On niin kauhean vaikeaa luopua rakkaasta lemmikistä. Eläimen rakkaus on niin vilpitöntä. Minulla jäi omasta samettinutustani vain kauniita muistoja.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Otsikon piti tietysti olla: Rakas kissani muutti kissojen taivaaseen.
Otan osaa suruusi. Lemmikit ovat kyllä ihania ja tärkeitä ystäviä. Laita samettinutustasti joka kaunis kuva esille, toivottavasti pian suru on väistynyt ja kauniit muistot vaan tilalla.
Kiitos. Ajattelin että ehkä sellainen omalla kuvalla koristeltu muki samettinutun kuvasta olisi kaunis muisto. Se muki olisi tietysti vain koriste-esine, ei käyttöesine. Olen siivonnut kissan tavaroita kellariin koska tulee paha mieli kun näkee niitä. Huomaan usein kuulostelevani kuuluuko kissan ääntä ja olen näkevinäni kissan köllöttelemässä mielipaikallaan. Helposti alkaa kyynelee valua, oli se niin ihana kissa!
Rakkaan lemmikin menetys on raskas kokemus, sen kokeneena ymmärrän sinua hyvin. Lemmikki on mukana jokaipäiväisessä elämässä tuoden iloa päiviimme ollen täysvaltainen perheenjäsen. Minusta olisi hälyttävää, jos sinä et surisi menetystäsi. Itke itkusi, niin saat suru ei jää sisällesi sinua sairastuttamaan.
Meillä kaikilla on kuitenkin aikamme täällä ja eron hetki koittaa lopulta melko suurella varmuudella kaikkia lemmikin omistajia. Ajattele, että rakas Samettinuttusi ei kärsi nyt kivuista ja teidän yhteisiä rakkaita muistoja ei kukaan voi viedä pois. Samettiturkki varmasti ei olisi voinut saada parempaa mammaa.
Minusta teit urhean ratkaisun lemmikin hyvinvointia ajatellen.
Kaikkea hyvää sinulle elämääsi.
Kiitos. Toivottavasti siellä kissojen taivaassa on paljon herkullisia hiiriä joita samettinuttuni saa pyydystää kaupunkiasunnossa eletyn elämän vastapainoksi. Sanoin joskus kissalleni että se on oma kissaenkelini joka tuo elämääni rakkautta ja suloisuutta. En tiedä mitä kaikkea se oli kokenut elämässään aiemmin, sillä se oli aikuinen kissa tullessaan minun kissakseni. Olihan meillä monta yhteistä vuotta, mutta ne menivät liian nopeasti. Kotini tuntui kodille kun siellä oli kissa, nyt tämä on enää asunto. Ehkä minulla joskus vielä on kissa, aika näyttää. Tiedän että on paljon kissoja jotka tarvitsevat kotia. Kunhan joskus käyn läpi tämän raskaan menetyksen, ehkä sitten? Toivon myös että taloudellinen tilanteeni kohentuu nykyisestä. Kaikkea hyvää myös sinun elämääsi.
Otan osaa suruusi.
Teit aivan oikean ratkaisun tuossa tilanteessa. Olit kisullesi todellinen ystävä vaikeassa tilanteessa.
Haluaisin sanoa paljon muutakin, mutta en osaa pukea ajatuksiani sanoiksi.
Siispä sanon vain: Voimia sinulle.
Kiitos. Voimia tässä tarvitaan.
Se on ihan hirveä...minun hevoseni on kuollut jo melkein 3 vuottaa, kun ajattelen hänelle, rupean joka kertä itkemään. Meillä oli aivan ihana elämä, melkein 16 vuotta . Myös monet kissat ovat lähtenyt minun elämastäni pois kissojen taivaseen. En ikinä toipuu ...vaan pitää elää surujen kanssa. Lopuksi menee helpommaksi, mutta niin kuin ne ihanat muistot tulevat esiin, nii se loppuu minulle näin, että tiedän, että minule enää ei ole häntä....
Minäkin muistan lapsuuskodissa asuneet kissat - jokainen oli oma persoonansa. Myös ne itselläni olleet aiemmat kissat olivat kaikki ihania omalla tavallaan. Muistan vielä nämä ja heidän omat suloiset kissamaiset tapansa. Yksi kävellä kopsutti niin että kuului kopina, toinen juoksi kevyesti kuin urheilija vaikka oli jo vanha kissamummo. :) Suloisia olentoja! Maaseudulla kissat usein jossain vaiheessa katosivat - lieneekö ilves tai kettu vienyt vai menikö vanha kissa omiin oloihinsa kuolemaan?
Olen tässä muutaman päivän aikana itkenyt varmaan vuosien itkuannoksen. Siinä on ehkä tullut joitakin sisälle patoutuneita vanhoja juttuja samalla hoidettua. Mutta suurin suru tässä on kauhea ikävä omaa samettinuttua. Tänäänkin huomasin että menin alkovista katsomaan että onko kissa siellä nukkumassa. :( Yöllä kuulostelen, kuuluuko kissan hengitystä. On hyvä tietää että omalla kullalla ei enää ole kipuja.
Otan myös osaa suruusi. Kissasi eutanasia oli parasta mitä saatoit tehdä rakkaalle ystävällesi. Kipujen kanssa eläminen on yhtä helvettiä, niin ihmiselle kuin eläimellekin, vaikka olisi kipulääkkeetkin. Teit ehdottomasti oikean ratkaisun ja viimeisen palveluksen lemmikillesi. Suureen ikävään saattaisi auttaa uusi kissa, kun olet varmasti tottunut kissoihin, vaikka ei se vanha ystävä unohdu milloinkaan, uusi kissa lohduttasi kyllä ja toisi taas iloa elämään.
Kiitos osan otosta. Kissa ei varmaan mielellään kipujaan näytä, koska en tuostakaan tiennyt muuta kuin sen että ontui jatkuvasti vaikka oli kipulääkettä vasta saanut. Eläinlääkäri oli sitä mieltä että kissalla on kipuja joihin annettu särkylääke ei auta. Rtg:ssä nähty kasvain oli luussa ja varmaan kivut olivat aikamoiset. Kasvain oli aiempaan rtg-kuvaan nähden suurentunut. Päätin siinä sitten että en halua rakkaani kärsivän yhtään enempää. Vaikka olisin halunnut vielä tuoda samettiturkkini kotiin niin se ei tuntunut oikealta. Vaikka tämä oli ollut odotettavissa, se oli silti hirveä järkytys.
Tiedän että kotia kaipaavia kissoja on paljon. Ehkä otan jonakin päivänä uuden kissan. Tällä hetkellä on taloudellisia ongelmia jotka täytyy hoitaa, koska ei voi sitten koskaan tietää uudenkaan kissan kanssa, jos se alkaa sairastelemaan. Täytyy olla sitten varaa eläinlääkärin laskuihin. Ainakin minulla on paljon kissan tavaraa kellarissa odottamassa mahdollisesti joskus uutta kissaa.
Itselläni jo pian 17 v. kissa ja aina pelko milloin joudun luopumaan siitä, se on ollut minulla pennusta saakka. Vielä kissani on aika virkeä, käydään joka päivä ulkona parikertaa mutta kunhan lumen sataa ja pakkaset tulee, ei se lähde ulos, nukkuu vain ja siksi talvi pelottaakin kun ei kisulla ole mitään leikkiä tai lelua mikä kiinnostaisi, liikunta jää olemattomaksi ja se ei ole hyväksi kissalle. Tiedän että koti on tyhjä ja yksinäistä kun siitä on luovuttava. Nyt vielä nukkuu tuossa omalla petillään kerällä. Ymmärrän aloittajan surun ja ikävän, tiedä miten pian minullakin edessä. Jaksamista sinulle.
Kissathan voivat elää vaikka yli 20-vuotiaiksi. Oman kissani ikää en tiennyt, koska saadessani sen se oli jo aikuinen kissa. Nauttikaa kissanne kanssa elämästä niin kauan kuin sitä riittää. Kissat yleensä eivät talvella lähde ulos palelemaan, sen verran mukavuudenhaluisia ne ovat. On hienoa kun käytät kissaa ulkona usein, minulla tuo kissan ulkoilutus oli silloin tällöin kesäisin. Tänä kesänä olimme vain parvekkeella hyvällä säällä - minun oli tarkoitus verkottaa parveke, mutta se osoittautui aika haasteelliseksi tehtäväksi ja jäi valitettavasti tekemättä.
Nykyään on kissoillakin erilaisia "älypelejä". Omalla kissallani oli älypeli josta se sai onkimalla raksuja. Samettiturkki ei enää paljon leikkinyt ja tuossa pelissa sitä kiinnostivat raksut. Kissani oli aika muhkea, josta minua eläinlääkärillä usein moitittiin. Leikatut kissat helposti lihovat. Äidilläni on vanha kissa jota pitää iltaisin aina leikittää - ajaa takaa vyötä mielellään. Kai tuo on kissoillakin yksilöllistä miten paljon tykkäävät leikkiä. Ja kissat nukkuvat yleensä paljon.
Kiitos kun toivotit jaksamista, sitä tarvitaan. Paljon silityksiä kissallesi.
Menetys on vaikeaa, mutta huomaan että kissasi oli onnellinen ja rakastettu. Ole ylpeä, ja joskus, luulen, pystyt olemaan onnellinenkin, kaikesta mitä teit sen hyväksi.
Kiitos näistä kauniista sanoistasi. Ikävä on edelleen kova vaikka se vähän jo hellittää tai muuttaa muotoaan. On hyvä tietää että rakkaalla samettiturkilla ei enää ole kipuja.