Pennullani on varsim omaperäinen tapa. Villiinnyttyään illalla se syöksyy "juomaan" vesikupille, mutta alkaakin loiskimaan vettä tassuillaan ja läpsäyttelee kunnolla niin että lattiat lainehtivat.
Nyttemmin pentu on alkanut myös syömään ruokaansa tassuilla, siis sillätavalla, että "kauhaisee" tassulla lihanpaloja ja mussuttaa kuin ihminen leipää.
Mistä tämä käyttäytyminen johtunee?
Nyttemmin pentu on alkanut myös syömään ruokaansa tassuilla, siis sillätavalla, että "kauhaisee" tassulla lihanpaloja ja mussuttaa kuin ihminen leipää.
Mistä tämä käyttäytyminen johtunee?
Vastaukset 13
Vanhimmat
seuraisi erään pesuharhukissan, Maine Coon kissarodun karvatassujen touhuja. Vesileikit ovat kissoille niin tavanomaisia, että monet kasvattajat käyttävät pesuvatia juomakuppina kissoilleen. Sanotaan, että Maine Coon tappaa hiiren hukuttamalla. Niin monet leikkihiiret olen itsekin juomakupista poiminut, että olen valmis uskomaan tuon väitteen.
Lihanpalojen kalastaminen kynnellä ruokakupista kuuluu myös ruokailutapoihin. Silloin sanon että kissa ottaa ruokansa haarukalla. Monet tavat voivat olla myös kotikissalle luontaisia. Katso:
http://www.kolumbus.fi/mainecoon/
Erään rotukissan tavanomaisuuksia.
meijen pentu kans kauhoo vettä.
välillä se kaataa koko kupin ja ottaa vauhtia ja
juoksee lätäkön läpi.
eikös kissat normaalisti inhoa vettä?
ruualla leikkiminen on kans niitä pentumme
mieli puuhia.
hän viskasee ruuanpalan/nappulansa pitkin lattioita,
syöksyy perään ja sitten vasta syösen.
leluista ja seurasta ei ole pulaa.
meillä on kopallinen kaikenlaisia kissanleluja
ja seuraa on ihmisistä ja isoveljestä.
vanhempi kissani taas tykkää käydä
suihkussa.
se tulee ensin vessaan ja sitten vaivihkaa
hivuttautuu suihkun alle.
hassuja kissoja.
äitini vanhempi kissa tykkää tulla saunaan ja pesulle kans mutta nuorempi kaihtaa vettä
kuin ruttoa.
Meillä aivan tavallinen maatiaskissa, leikkii leikkihiirensä kanssa lähes jatkuvasti. Kun sille heittää hiiren se noutaa sitä kuin koira. Mutta lähes päivittäin hiiri löytyy vesi tai raksukupista. Minä olen ajatellut, että viekö se sen hiirensä "syömään ja juomaan", mutta olisiko sitten kyse siitä, että se yrittää tappaa sen?
Mistäköhän tämä käytös johtuu..
t. Olli
Kissat toimivat toisinaan, aika useinkin, vaiston varaisesti. Joillakin kissoilla on tapana "pyydystää" ruokansa, vaikka se olisikin papanoita tai jo kuollutta lihaa. Meidän vaava ottaa lihasta kiinni ja raahaa sen joskus jopa metrien päähän ennen syömistä.
Vedellä leikitään meilläkin. Juomakupin kaatamisesta päästiin sillä, että ostettiin painavampi savikuppi, joka ei niin vaan keikahda, ja aina kun ollaan läpsyttely tuulella, täytetään kylppäriin saavi (matala) ja laitetaan sinne Kinderyllätyspallukka. Sitä on hauska katsella, kokeilkaapas!
Suihkuun ei veden alle tulla, mutta katselemaan kylläkin. Muutenkin "kuiva"saunominen on meidän kisusta hauskaa, kuuman saunaan ei olla päästetty. Korkeat lauteet onkin hyvä paikka lepäillä ja tarkkailla.
meillä molemmat kissat on vesikissoja ja toinen harrastaa myös ruokansa tonkimista tassuilla ja sit viskoo tassuun tarttuneet ruoat ympäriinsä... että mukava sotku tulee. jotkut kissat vaan vissiin tykkää vedestä ja sit jotkut ei, ei kai siinä mitään sen kummempia syitä ole...
meillä juomakuppi löytyy eteisestä saakka aamuisin.kissastamme on hauskaa tökkiä kuppia kun vesi loiskuu.joka aamu saa pyyhkiä jälkiä rätin kanssa.taidanpa ostaa semmoisen savisen juomakupin joka ei hevillä liiku.kiitos vain ideasta kuka siitä nyt kirjoittikaan tuossa aikaisemmassa viestissä! =)
Tähän täytyy kommentoida tuosta "painavasta" savikupista, että sitä ei saa siirrettyä.
Keittiön ikkunani on tällain helteellä aina vähän rakosella ja kisuahan tietysti kiinnostaisi päästä ikkunalaudalle ulkopuolelle. No, tämän estämiseksi ikkunan avaamisen esteenä on KAKSI seitsemän kilon käsipainoa.
Tässä eräänä yönä heräsin jossain vaiheessa siihen, että kisu puuhasteli jotain hiukan äänekästä,mutta nukahdin kuitenkin saman tien uudelleen. Aamulla kun astelin keittiöön, katseli kisu minua ikkunan ulkopuolelta kolmannen kerroksen korkeudella. Kisu oli yön mittaan puljannut molemmat painot sen verran sivuun, että oli saanut ikkunan 10 senttiä raolle ja tunkenut siitä pihalle...
Tähän täytyy kommentoida tuosta "painavasta" savikupista, että sitä ei saa siirrettyä.
Keittiön ikkunani on tällain helteellä aina vähän rakosella ja kisuahan tietysti kiinnostaisi päästä ikkunalaudalle ulkopuolelle. No, tämän estämiseksi ikkunan avaamisen esteenä on KAKSI seitsemän kilon käsipainoa.
Tässä eräänä yönä heräsin jossain vaiheessa siihen, että kisu puuhasteli jotain hiukan äänekästä,mutta nukahdin kuitenkin saman tien uudelleen. Aamulla kun astelin keittiöön, katseli kisu minua ikkunan ulkopuolelta kolmannen kerroksen korkeudella. Kisu oli yön mittaan puljannut molemmat painot sen verran sivuun, että oli saanut ikkunan 10 senttiä raolle ja tunkenut siitä pihalle...
Kyllähän tuon meidänkin savikupposen saa liikkeelle, jos kissa on oikein päättäväisellä tuulella. Eipähän kuitenkaan yhtä hyvin kaadu kuin lasinen, eikä muutama pieni läpäytys heti kaada.
Ja toinen pointti läträämisessä olikin, että antaa muun sopivamman paikan läträtä. Kylppärin lattialle jos roiskuu vettä, ei se niin haittaa kuin jos keittiö lainehtii juomakupista.
Kyllä meilläkin läiskytellään juomakuppia. Laitankin sinne vettä siksi vain vähän kerrallaan.
Lisäksi kisusta on hirveän kiinnostavaa yrittää tavoitella suihkun suuttimesta tai pyykeistä tippuvia yksittäisiä pisaroita. Ruuan heittely ja "metsästäminen" on varmaan ihan luontaista harjoittelua.
..on vuoden vanha tylleröinen (maatiainen jossa oletettavasti siamilaista), joka tykkää kans leikkii vedellä. Aina jos jossain on hana auki, se tulee lavuaarin reunalle (joskus altaaseen asti) ja "taputtelee" vesinoroa. Mitä kovempi paine sen parempi, tietysti. Yleensä se "juo" tassun kautta samalla, jos ei suoraan norosta yritä. Yleensä vaan ikävä kyllä tuppaa nekka kastuun.
Samoin suihkun kanssa; kaikki vesinorot on tassun kanssa tutkittava.
Tietenkään ruokaa ei voi syödä suoraan kupista, vaan kaikki menee suuhun tassun kautta (joskus huomattu jopa ns. orava-ote). Raksut aina ensin lennätetään mahdollisimman kauas ennen kuin ne voi syödä.
Mun vanhemmilla oli joskus angora, joka vaati aina että sille tartteis hana aukasta. Sinne se meni sitten vesinoron alle istumaan.. Neiti kävi "suihkussa".. :D
Meikäläisen kisu tykkää myös vesileikeistä. Suihkun jälkeen pitää juosta vesinorojen perässä ja yrittää "pyydystää" ne. Jos käsisuihkulla päästää vettä isossa kaaressa, pitää se yrittää "tappaa" lyömällä.
Herkkunapit ei kelpaa jos annat ne nätisti kädestä tai lattialle - ne pitää heittää vierimään eteiskäytävään, että niiden perään saa rynnätä ja sitten "ravistella kuoliaaksi".
Silakkaa ei voi syödä kupista, vaan se pitää viskaista pari kertaa ympäri keittiötä ennen kuin on sopivan mureaa.
Meillä on hoidossa nyt yksi pentu enkä ole kyllä ennen nähnyt noin vettä rakastavaa kissaa! Hieman olen sitä saanut opetettua, ihan viimeaikoina ei ole TAHALLAAN kaadettu vesikippoa tai hypätty suoraan takatassut edellä sinne (!) mutta nyt se näki kerran kuinka vessanpönttö vedettiin ja haluaisi koko ajan sinne! Suihkuun sitä ei voi päästää kun näkyy vain harmaa salama sinkoilemassa onnellisena viuh-viuh. Kasvojen pesukin on vähän hankalaa kun on koko ajan yksi pieni kissa kraanan ja kasvojen välissä! Välillä loiskutan vettä kraanasta ihan vaan sen iloksi mutta pelkkä juokseva vesi ilman "leikkikaveria" ei sitä kiinnosta. Tosin vesikipon ja kastelukannun veden loiskuttelu on kivaa yksinkin.