Kokemuksia sektiosta

Lissu

Heips,

Mulla on todennäköisesti (en ole vielä asiasta varma) edessä sektio ja kaipaisin asiasta tietoa. Eli jos joku vaivaituisi kirjottelemaan että miten se sektio etenee ja miten siitä toivutaan. Kirjoissa asia sivutetaan aina vain muutamalla rivillä eikä niissä kerrota esim. miten kauan jälkivuoto kestää ym. Sitten vielä että onko se leikkaushaava kuinkakin kipeä, eli onko vaavin hoito sitten hankalaa?

Olen joskus tämän kuun lopussa menossa äitipolille, jossa asia katsotaan. Mulla on paha iskias ja meinasin ettei siitä alatiesynnytyksestä mitään tule kun en oikein pysty selälläni olemaan, enkä olemaan oikein mitenkään päin. Ja ponnistamaan en pysty, hyvä kun kakan saa ulos puserrettua. Pelottaa että minkä tuomion saan, koska ainakin itsestäni tuntuu siltä että jo lapsenkin kannalta parempi olisi sektio, mutta minähän en sitä päätä?

Kiitos kaikille jos jaksatte edes jotain kirjottaa :)

30

5370

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • mie

      onhan niitä muitakin asentoja synnyttää kuin selällään maaten...Kyllä epiduraali varmasti asiaan auttaa...

    • mama

      sehän on tietysti yhtä yksilöllistä kuin alatiesynnytyskin,mutta mulla meni näin,oli suunniteltu sektio(perätila ja vauvan painoarvio syynä),mutta synnytys käynnistyikin etuajassa jolloin mentiin lujaa...kun päästiin synnärille ja oli saatu just kaavakkeet kohdalleen ja katetri paikalleen olinkin jo täysin avautunut ja vauhdilla saliin jossa synnytys etenikin sitten niin nopeasti ettei suunniteltua puudutusta ehditty laittaa vaan nukutus koska muuten olisi syntynyt alakautta...siitä heräilin parin tunnin päästä,tippa otettiin muutaman tunnin päästä pois kuin myös katetri,sen jälkeen nousinkin punkasta ja lähdin käpöttelemään,haava tietysti tuntui ja kiristi mutta varovasti ylös ja kävely ok-kätilöt ja hoitsut tosin ihmetteli ja informoi ettei sektioäidit yleensä tuollaista tee...vauvaa hoitelin heti itse,oli vierihoidossa 1.yöstä ja hyvin meni.haava parani vauhdilla,jo osastolla oloaikana,tikit pois viikon päästä,jälkivuotoa riitti 5 viikkoa (viimeinen viikko tosin aika nimellistä) näin mulla,mutta tosiaan nämähän on yksilöllisiä....

      • Lissu

        Joo, onhan noi tietty yksilöllisiä mut kun ei ole suvussa kukaan sektiossa ollu ni ei tiedä siitä juuri mitään. Saa edes jonkinlaista osviittaa mitä tuleman pitää.

        Kiitti vastauksesta :)


      • tuleva isä
        Lissu kirjoitti:

        Joo, onhan noi tietty yksilöllisiä mut kun ei ole suvussa kukaan sektiossa ollu ni ei tiedä siitä juuri mitään. Saa edes jonkinlaista osviittaa mitä tuleman pitää.

        Kiitti vastauksesta :)

        Pysy vain tiukkana siellä äitipolilla jos yrittävät "käännyttää" alatiesynnytykseen. Ainakin joissakin sairaaloissa hyvin mielellään suosittelevat alatiesynnytystä mutta itse varmasti tiedät, että se ei ole sinulle hyvä vaihtoehto. Varmasti saat sektion kun on perusteita siihen.

        Sektiopäivä sovitaan etukäteen mahdollisimman lähelle laskettua aikaa. Sitten mennään sovittuna aamuna sairaalaan, itse leikkaushan kestää vain muutaman minuutin. Valmistelut ja ompelut kestää pitemmän aikaa kuin itse leikkaus. Isä saa olla mukana siellä äidin pääpuolella, johonkin rinnan kohdalle laitetaan verho että sinne leikkauspuolelle ei katsella. Sairaalassa ollaan normaalisti 3-6 päivää.


      • Utelias
        tuleva isä kirjoitti:

        Pysy vain tiukkana siellä äitipolilla jos yrittävät "käännyttää" alatiesynnytykseen. Ainakin joissakin sairaaloissa hyvin mielellään suosittelevat alatiesynnytystä mutta itse varmasti tiedät, että se ei ole sinulle hyvä vaihtoehto. Varmasti saat sektion kun on perusteita siihen.

        Sektiopäivä sovitaan etukäteen mahdollisimman lähelle laskettua aikaa. Sitten mennään sovittuna aamuna sairaalaan, itse leikkaushan kestää vain muutaman minuutin. Valmistelut ja ompelut kestää pitemmän aikaa kuin itse leikkaus. Isä saa olla mukana siellä äidin pääpuolella, johonkin rinnan kohdalle laitetaan verho että sinne leikkauspuolelle ei katsella. Sairaalassa ollaan normaalisti 3-6 päivää.

        muuten? Missä asennossa nukut? Missä asennossa olet tehnyt lapsen jne..
        Totuus on se, että sektio on aina vaarallisempi kuin alatiesynnytys ja voi olla, että olet todella kipeä ja saat vaikka infektion. Toki jos alatiesynnytys uhkaa sikiön tai äidin terveyttä, on parempi tehdä sektio. Mutta muista se ei ole riskitöntä, eikä helppo tapa synnyttää.


      • Lissu
        Utelias kirjoitti:

        muuten? Missä asennossa nukut? Missä asennossa olet tehnyt lapsen jne..
        Totuus on se, että sektio on aina vaarallisempi kuin alatiesynnytys ja voi olla, että olet todella kipeä ja saat vaikka infektion. Toki jos alatiesynnytys uhkaa sikiön tai äidin terveyttä, on parempi tehdä sektio. Mutta muista se ei ole riskitöntä, eikä helppo tapa synnyttää.

        Alunperin mulla oli tarkoitus saada erilaisia kokemuksia sektiosta. En ole kysymässä täällä kummalla tavalla se sitten tapahtuu, alateitse vai sektiolla. Olen menossa äitipolille sitä katsomaan eli neuvolasta minut sinne on alunperin laitettu (päivämäärä ei ole vielä tiedossa). Olinkin alunperin asennoitunut alatiesynnytykseen mutta nyt tämän iskiaksen takia tulikin myös tuo vaihtoehto esille ja kun en siitä juuri mitään tiedä niin ajattelin josko täällä ihmiset kertoisivat kokemuksiaan.

        Iskias alkoi vaivaamaan jo rv 16 ja pahemmaksi menee. Nukun sellasia 3 h jaksoja, kyllä se kipu sen verran uuvuttaa että jotenkuten selällään iso tyyny jalkojen alla ja jonkun aikaan kyljellään (vain toisella kyljellä pystyn nukkumaan), mutta vaavi alkaa aina potkimaan ilkeästi tuossa asennossa. Niin ja esikoistani odotan.

        On vain niin "pelokas" olo kun ei vielä tiedä miten synnytys sitten menee. Tai oikeastaan eihän se itse synnytys kauan kestä mutta se avautumisvaihe. Eli mietityttää että mites minä sen noin 10 h sitten olen...seisaallaan...kun en voi istua keinutuolissa, säkkituolilla, jumppapallolla ja mitä kaikkea niitä nyt sitten on.

        Niin ja tuo että olisin kipeä sektion jälkeen niin kaipa se tässä muun kivun kanssa menisi siinä sivussa :)

        Niin että jos saisi niitä kokemuksia... :)


      • ä77
        Lissu kirjoitti:

        Alunperin mulla oli tarkoitus saada erilaisia kokemuksia sektiosta. En ole kysymässä täällä kummalla tavalla se sitten tapahtuu, alateitse vai sektiolla. Olen menossa äitipolille sitä katsomaan eli neuvolasta minut sinne on alunperin laitettu (päivämäärä ei ole vielä tiedossa). Olinkin alunperin asennoitunut alatiesynnytykseen mutta nyt tämän iskiaksen takia tulikin myös tuo vaihtoehto esille ja kun en siitä juuri mitään tiedä niin ajattelin josko täällä ihmiset kertoisivat kokemuksiaan.

        Iskias alkoi vaivaamaan jo rv 16 ja pahemmaksi menee. Nukun sellasia 3 h jaksoja, kyllä se kipu sen verran uuvuttaa että jotenkuten selällään iso tyyny jalkojen alla ja jonkun aikaan kyljellään (vain toisella kyljellä pystyn nukkumaan), mutta vaavi alkaa aina potkimaan ilkeästi tuossa asennossa. Niin ja esikoistani odotan.

        On vain niin "pelokas" olo kun ei vielä tiedä miten synnytys sitten menee. Tai oikeastaan eihän se itse synnytys kauan kestä mutta se avautumisvaihe. Eli mietityttää että mites minä sen noin 10 h sitten olen...seisaallaan...kun en voi istua keinutuolissa, säkkituolilla, jumppapallolla ja mitä kaikkea niitä nyt sitten on.

        Niin ja tuo että olisin kipeä sektion jälkeen niin kaipa se tässä muun kivun kanssa menisi siinä sivussa :)

        Niin että jos saisi niitä kokemuksia... :)

        haluaisin kuitenkin listätä tähän, että ne avautumiskivut on kuitenkin sitä luokkaa, että iskiasvaivat unohtuu heti kun supistukset alkavat tosissaan. En usko että ajattelisit iskiasta kun avautumisvaihe on käynnissä :)

        Sitten vielä sellainen juttu, että minullakin oli melkein puolet raskausajasta iskiaskipuja, tai sellaisina niitä ensiksi pidin, mutta uskon näin jälkeenpäin että ne olivat sitä kun yksinkertaisesti alkaa nivelet ja sidokset paukkua kun hormonit valmistelee elimistöä synnytykseen. Vai onko sulla ennenkin ollut iskiasta, ja tunnistat sen varmuudella siksi?

        Sori, en osannut antaa sellaista vastausta mitä olit hakemassa täältä, mut halusin sanoa nää jutut :)


      • Lissu
        ä77 kirjoitti:

        haluaisin kuitenkin listätä tähän, että ne avautumiskivut on kuitenkin sitä luokkaa, että iskiasvaivat unohtuu heti kun supistukset alkavat tosissaan. En usko että ajattelisit iskiasta kun avautumisvaihe on käynnissä :)

        Sitten vielä sellainen juttu, että minullakin oli melkein puolet raskausajasta iskiaskipuja, tai sellaisina niitä ensiksi pidin, mutta uskon näin jälkeenpäin että ne olivat sitä kun yksinkertaisesti alkaa nivelet ja sidokset paukkua kun hormonit valmistelee elimistöä synnytykseen. Vai onko sulla ennenkin ollut iskiasta, ja tunnistat sen varmuudella siksi?

        Sori, en osannut antaa sellaista vastausta mitä olit hakemassa täältä, mut halusin sanoa nää jutut :)

        Ihan on lääkärit sen iskiaksen todenneet. Ja oireet sen mukaiset.

        On se harmi kun ei nyt ihmiset oikein ymmärrä mitä haen. Olisi pitänyt jättää oma "historia" kertomatta ja kysyä pelkästän josko ihmiset jaksais kirjotella niitä sektio kokemuksia.

        Lääkärihän sen päättää kumpi se minun tapauksessa on mutta olisi kiva jo nyt jollain tavalla valmistautua siihen. Noita alatiesynnytyksiä kun on kuullut siskoiltani ja äitiltä niin olisi kiva tietää miten sektiot menevät (ovat tapauskohtauksia, mutta kun en tiedä tapauksia muuta kuin mitä nuo kaksi tossa ovat kirjoittaneet)

        En tiedä muista mutta ite olen lueskellut niin raskausajasta ja miten se lapsi sitten alkaa kehittymään. Onhan esim. synnytysvalmennusta ja minä en sinne päässyt kun neuvolatäti katsoi sen turhaksi minulle.

        No ei voi mitään, kiitos kuitenkin mamalle ja tulevalle isälle :)


      • Hoitsu
        Lissu kirjoitti:

        Ihan on lääkärit sen iskiaksen todenneet. Ja oireet sen mukaiset.

        On se harmi kun ei nyt ihmiset oikein ymmärrä mitä haen. Olisi pitänyt jättää oma "historia" kertomatta ja kysyä pelkästän josko ihmiset jaksais kirjotella niitä sektio kokemuksia.

        Lääkärihän sen päättää kumpi se minun tapauksessa on mutta olisi kiva jo nyt jollain tavalla valmistautua siihen. Noita alatiesynnytyksiä kun on kuullut siskoiltani ja äitiltä niin olisi kiva tietää miten sektiot menevät (ovat tapauskohtauksia, mutta kun en tiedä tapauksia muuta kuin mitä nuo kaksi tossa ovat kirjoittaneet)

        En tiedä muista mutta ite olen lueskellut niin raskausajasta ja miten se lapsi sitten alkaa kehittymään. Onhan esim. synnytysvalmennusta ja minä en sinne päässyt kun neuvolatäti katsoi sen turhaksi minulle.

        No ei voi mitään, kiitos kuitenkin mamalle ja tulevalle isälle :)

        Itsellä ei siis ole omakohtaista kokemusta sektiosta, mutta olen ollut katsomassa sektiota ja hoitanut äitejä lapsivuode osastolla. Eli tosiaan etukäteen sovitaan päivä, jolloin menet sunniteltuun sektioon, yleensä jo edellisenä päivänä ainakin käydään sairaalassa, ajamassa vauvan sydänkäyrät yms. Paikkakohtaista tietenkin. Ennen sektiota käyt suihkussa ja puet leikkauskaavun. Sitten viedään leikkaussaliin, jonne mies todellakin voi tulla mukaan pääsi viereen. Sinulle laitetaan tippa käteen ja sitten lääkäri laittaa spinaali puudutuksen ja myös epiduraalipuudutuksen,. Epiduraalitilaan jätetään semmoinen ohut letku, minkä kautta saat ensimmäiset päivät kipulääkettä! Sinulle laitetaan myös virtsakatetri puudutuksen jälkeen. Kun sinut on puudutettu, aletaan leikkausalue putsata ja muutenkin valmistella. Sitten lääkäri alkaa leikkaamaan, sinä et tunne muuta kuin ehkä hieman venytystä, kun "mahanahkoja" venytetään ja voi tehdä joillekkin hieman pahaa oloa. No, kun lääkäei saa vaivan ulos, se näytetään sinulle ja sitten kätilö vie vauvan pesulle yms toimenpiteisiin. Isä voi lähteä kätilön mukaan laittamaan vauvaa. Sinulta suljetaan haava ja sinut viedään heräämöön, jossa menee joku tunti, että puudutus vähään alkaa vähenemään. Jossain vaiheessa vauva tuodaan sinulle viereen ja voit yrittää imettää. Sitten teidät haetaan osastolle. Yleensä osastolla yritetään heti illalla että voiko nousta ylös ja jos voi käydään vessassa alapesulla. Katetri poistetaan yleensä sitten seuraavana päivänä jos pystyy jo liikkumaan sen verrran että pääsee vessaan! Kipulääkitystä vähennetään pikkuhiljaa ja pyritään tietenkin siihen että mahdollisimman aikaisin voidaan ottaa epiduraali letku pois ja pärjätä suun kautta otettavilla kipulääkkeillä. Kyllähän vauva yleensä on ensimmäiset yöt lastenhoitohuoneessa, josta kätilöt käyttävät yöllä äidin rinnalla. Ja vauvaa äidit pystyvät yleensä hoitamaan toisena tai kolmantena iltana, riippuen äidin voinnista. Sairaalassa pitää yleensä olla 5 päivää, ennenkuin on kunnolla parantunut. Jälkivuoto kestää vaihtelevasti 4-6 viikkoa. Haava paranee jokaisella yksilöllisesti. Osa sanoo että vielä parin vuoden kuluttuakin voi olla hieman arka. Mutta siinäpä sulle hieman tietoa sektiosta. Kaikki on kuitenkin hyvin yksilöllistä, jotku äidit ovat hyvin kipeitä sektion jälkeen ja jotku taas eivät. Eräs asia minkä huomasimme lapsivuode osastolla oli se että tupakoivat äidit "paranevat" monesti nopeammin, sillä on kiire savuille, mutta yksilöllistä toki sekin!


      • Sektio-synnyttäjä
        Lissu kirjoitti:

        Ihan on lääkärit sen iskiaksen todenneet. Ja oireet sen mukaiset.

        On se harmi kun ei nyt ihmiset oikein ymmärrä mitä haen. Olisi pitänyt jättää oma "historia" kertomatta ja kysyä pelkästän josko ihmiset jaksais kirjotella niitä sektio kokemuksia.

        Lääkärihän sen päättää kumpi se minun tapauksessa on mutta olisi kiva jo nyt jollain tavalla valmistautua siihen. Noita alatiesynnytyksiä kun on kuullut siskoiltani ja äitiltä niin olisi kiva tietää miten sektiot menevät (ovat tapauskohtauksia, mutta kun en tiedä tapauksia muuta kuin mitä nuo kaksi tossa ovat kirjoittaneet)

        En tiedä muista mutta ite olen lueskellut niin raskausajasta ja miten se lapsi sitten alkaa kehittymään. Onhan esim. synnytysvalmennusta ja minä en sinne päässyt kun neuvolatäti katsoi sen turhaksi minulle.

        No ei voi mitään, kiitos kuitenkin mamalle ja tulevalle isälle :)

        Kerron vielä oman tarinani, vaikka olet nyt saanut aika paljon palautetta ja et sellaista mitä olisit kaivannut. Haluan vain sanoa sen, että nykyään lääkärit pyrkivät kuuntelemaan hyvin paljon äidin toiveita. Minä sain sektio-synnytyksen synnytyspelkoon vedoten. Se tehtiin viikkoa ennen laskettua aikaa. Jos sinusta tuntuu, että sektio on nimenomaan SINUN mielestäsi parempi ja turvallisempi vaihtoehto ottaen huomioon fyysiset ongelmasi (minun ongelmani olivat psyykkisiä) niin ehdottomasti vaadi sektio ja sinä tule saamaan sen. Minulla ei ole kokemusta alatiesynnytyksestä ja sektio on tehty minulle vain kerran (olin 47-vuotias ensisynnyttäjä). Monet pelottelivat sektiosta toipumisen pitkittuneisyyttä verrattuna alatiesynnytksestä toipumiseen. Tämä on tietenkin yksilöllistä kuinka toipuu, tehdäänkö hätäsektio tai tehdäänkö suunniteltu sektio jne. Minä pelkäsin synnytyksessä kipua ja sitä, etten jaksaisikaan ponnistaa. Varsinaisia lääketieteellisiä perusteita sektiolleni ei ollut. Kaikki meni hienosti. Epiduraalipuudutus ei sattunut yhtään, vähemmän kuin verikokeen otto käsivarresta tai sormenpäästä, sektio kesti niin lyhyen aikaa etten edes tajunnut sen olevan ohi ennen kuin henkilökunta salissa alkoi ihailla vauvaa. Anestesialääkäri jutteli mukavia kanssani saadakseni minun ajatukseni pois leikkauksesta ja tietenkin myös pitääkseen silmällä olenko "kunnossa". Korkean ikäni huomioon ottaen toipuminen oli nopeaa. Tämäkin on tietysti suhteellista. Leikkauksen jälkeen söin puolitoista viikkoa 4-5 ibusalia vuorokaudessa kipuihin. Tottakai vältin kaikkea mahdollista liikuntaa alkuvaiheessa. Ohjeeksi sairaalasta annettiin, että vauvaa painavampaa ei saa nostella ja siitä pidin kiinni useamman kuukauden ajan ihan varmuuden vuoks, vaikka kuukauden kuluttua synnytyksestä tunsin jo täysin toipuneeni. En minä halua kerskua miten helppoa minulla on ollut. Raskausaika oli hirveän vaikeaa, sanoinkuvaamttoman vaikeaa ja kyllä "vapautuminen" suuresta vatsasta oli niin valtava huojennus, että jo pelkästään se auttoi tervehtymisessä. Minulle sektio luvattiin heti ensimmäisellä poliklinikkakäynnillä. En sitten tiedä, olisiko myös korkea ikäni ensisynnyttäjänä vaikuttanut sektion saantiini synnytyspelon lisäksi. Ainakaan kipuja ei sektio-synnyttäjän tarvitse pelätä ja särkylääkkeitä saa niin paljon kuin tarvitsee.


      • Mam
        Lissu kirjoitti:

        Ihan on lääkärit sen iskiaksen todenneet. Ja oireet sen mukaiset.

        On se harmi kun ei nyt ihmiset oikein ymmärrä mitä haen. Olisi pitänyt jättää oma "historia" kertomatta ja kysyä pelkästän josko ihmiset jaksais kirjotella niitä sektio kokemuksia.

        Lääkärihän sen päättää kumpi se minun tapauksessa on mutta olisi kiva jo nyt jollain tavalla valmistautua siihen. Noita alatiesynnytyksiä kun on kuullut siskoiltani ja äitiltä niin olisi kiva tietää miten sektiot menevät (ovat tapauskohtauksia, mutta kun en tiedä tapauksia muuta kuin mitä nuo kaksi tossa ovat kirjoittaneet)

        En tiedä muista mutta ite olen lueskellut niin raskausajasta ja miten se lapsi sitten alkaa kehittymään. Onhan esim. synnytysvalmennusta ja minä en sinne päässyt kun neuvolatäti katsoi sen turhaksi minulle.

        No ei voi mitään, kiitos kuitenkin mamalle ja tulevalle isälle :)

        Minä olen niin monta kertaa täällä kirjoittanut sektioistani, etten enää ajatellut "vaivautua", mutta kerronpa nyt kuitenkin. Minulle on tehty kaksi sektiota perätilan takia, ensimmäinen 13 vuotta sitten epiduraalipuudutuksessa ja toinen kaksi vuotta sitten spinaalipuudutuksessa. Jälkimmäiseen menin saman päivän aamuna, kun leikattiin. Kotona kävin suihkussa ja suolen tyhjennyksen hoidin kotona. Osastolla laitettiin tippa ja pissakatetri ja sain esilääkityksen. Sitten kärrättiin leikkaussaliin. Minulle tehtiin pystyviilto, koska ensimmäinenkin sektio tehtiin siten. Lääkäri poisti vanhaa arpikudosta samalla. Leikkauksessa tuli paha olo verenpaineen laskun takia, mutta siihen sain lääkettä. Vauva tuotiin heräämöön imemään rintaa ja kipulääkettäkin sain jo heräämössä. Vauva oli yöt ja päivät vierihoidossa heti alusta asti.

        Nousemaan patistettiin leikkauspäivän iltana, jolloin myös katetri poistettiin. Ensimmäiset ylösnousemiset ovat yhtä tuskaa, mutta hammasta purren ja kipulääkkeitten avulla siitä selviytyy. Kotiin pääsin neljäntenä päivänä leikkauksesta ja tikit poistettiin kuusi päivää leikkauksen jälkeen. Haava umpeutui nopeasti, mutta kipua oli haavassa ja vieruskudoksessa pitkään. Vaikka leikkauksesta on kaksi vuotta, on haavan kohta edelleen arka painellessa. Se on punainen ja paksu eli siis arpikudosta on runsaasti. Jälkivuoto minulla kesti viisi viikkoa ja särkylääkkeitä sain syödä noin viikon ajan.

        Vauvan hoito onnistui ihan mallikkaasti, vaikka vaikeampaa se tietenkin on kuin alatiesynnytyksen jälkeen. Selkäsi saattaa temppuilla vielä leikkauksen jälkeen. Minulla ainakin oli vaikeinta kumartelut vauvaa hoidellessa. Itsekin kärsin raskausaikana iskiaksesta, mutta en kyllä noin pahasti kuin sinä.


      • justin
        Lissu kirjoitti:

        Ihan on lääkärit sen iskiaksen todenneet. Ja oireet sen mukaiset.

        On se harmi kun ei nyt ihmiset oikein ymmärrä mitä haen. Olisi pitänyt jättää oma "historia" kertomatta ja kysyä pelkästän josko ihmiset jaksais kirjotella niitä sektio kokemuksia.

        Lääkärihän sen päättää kumpi se minun tapauksessa on mutta olisi kiva jo nyt jollain tavalla valmistautua siihen. Noita alatiesynnytyksiä kun on kuullut siskoiltani ja äitiltä niin olisi kiva tietää miten sektiot menevät (ovat tapauskohtauksia, mutta kun en tiedä tapauksia muuta kuin mitä nuo kaksi tossa ovat kirjoittaneet)

        En tiedä muista mutta ite olen lueskellut niin raskausajasta ja miten se lapsi sitten alkaa kehittymään. Onhan esim. synnytysvalmennusta ja minä en sinne päässyt kun neuvolatäti katsoi sen turhaksi minulle.

        No ei voi mitään, kiitos kuitenkin mamalle ja tulevalle isälle :)

        et päässyt synnytysvalmennukseen kun neuvolatäti katsoi sen turhaksi?
        etkö kysynyt millä perusteella?ymmärtääkseni kaikilla on siihen oikeus?


      • justin
        Mam kirjoitti:

        Minä olen niin monta kertaa täällä kirjoittanut sektioistani, etten enää ajatellut "vaivautua", mutta kerronpa nyt kuitenkin. Minulle on tehty kaksi sektiota perätilan takia, ensimmäinen 13 vuotta sitten epiduraalipuudutuksessa ja toinen kaksi vuotta sitten spinaalipuudutuksessa. Jälkimmäiseen menin saman päivän aamuna, kun leikattiin. Kotona kävin suihkussa ja suolen tyhjennyksen hoidin kotona. Osastolla laitettiin tippa ja pissakatetri ja sain esilääkityksen. Sitten kärrättiin leikkaussaliin. Minulle tehtiin pystyviilto, koska ensimmäinenkin sektio tehtiin siten. Lääkäri poisti vanhaa arpikudosta samalla. Leikkauksessa tuli paha olo verenpaineen laskun takia, mutta siihen sain lääkettä. Vauva tuotiin heräämöön imemään rintaa ja kipulääkettäkin sain jo heräämössä. Vauva oli yöt ja päivät vierihoidossa heti alusta asti.

        Nousemaan patistettiin leikkauspäivän iltana, jolloin myös katetri poistettiin. Ensimmäiset ylösnousemiset ovat yhtä tuskaa, mutta hammasta purren ja kipulääkkeitten avulla siitä selviytyy. Kotiin pääsin neljäntenä päivänä leikkauksesta ja tikit poistettiin kuusi päivää leikkauksen jälkeen. Haava umpeutui nopeasti, mutta kipua oli haavassa ja vieruskudoksessa pitkään. Vaikka leikkauksesta on kaksi vuotta, on haavan kohta edelleen arka painellessa. Se on punainen ja paksu eli siis arpikudosta on runsaasti. Jälkivuoto minulla kesti viisi viikkoa ja särkylääkkeitä sain syödä noin viikon ajan.

        Vauvan hoito onnistui ihan mallikkaasti, vaikka vaikeampaa se tietenkin on kuin alatiesynnytyksen jälkeen. Selkäsi saattaa temppuilla vielä leikkauksen jälkeen. Minulla ainakin oli vaikeinta kumartelut vauvaa hoidellessa. Itsekin kärsin raskausaikana iskiaksesta, mutta en kyllä noin pahasti kuin sinä.

        luin noita viestejä ja aattelin lisätä vielä kun muut on syöneet noita kipulääkkeitä niin mä lopetin jo sairaalassa ne "automaattisärkylääkket" toisena päivänä kun en tuntenut tarvetta niihin että sellainenkin puoli ja mahdollisuus on ettei niitä tarvitse-tosin toi sun iskias voi tietysti vaikuttaa siihenkin asiaan,ja haava ei välttämättä kipuile kauan eikä kovasti (ja mulla on normaalisti huono kivunsietokyky bytheway)mutta kenellä mitenkin -halusin vaan lisätä luettuani noita muita....


      • Lissu
        justin kirjoitti:

        et päässyt synnytysvalmennukseen kun neuvolatäti katsoi sen turhaksi?
        etkö kysynyt millä perusteella?ymmärtääkseni kaikilla on siihen oikeus?

        Kaipa tuo katsoi siitä mun liikkumisesta että turha sinne on mennä. Ku en voi istua kuin hetken, ja muutenkin kun en pysty selkää taivuttamaan; heti sattuu selkään, pakaraan, sääreen ja nilkkaan ja se ei ole mitään pientä jomotusta vaan sellaista ettei siinä asennossa pysty olemaan.

        Sain kyllä sellasen käsityksen että jos se lääkäri päättää että alateitse lapsi ulos niin silloin katsotaan kätilön kanssa niitä asentoja.

        Maanantaina on mulla neuvola niin saan lisätietoa asiasta.

        Niin ja KIITOKSET vielä kaikille (sulle kanssa justin), kyllähän noita kokemuksia sitten alkoikin tulemaan :)


      • Smurffiina
        Sektio-synnyttäjä kirjoitti:

        Kerron vielä oman tarinani, vaikka olet nyt saanut aika paljon palautetta ja et sellaista mitä olisit kaivannut. Haluan vain sanoa sen, että nykyään lääkärit pyrkivät kuuntelemaan hyvin paljon äidin toiveita. Minä sain sektio-synnytyksen synnytyspelkoon vedoten. Se tehtiin viikkoa ennen laskettua aikaa. Jos sinusta tuntuu, että sektio on nimenomaan SINUN mielestäsi parempi ja turvallisempi vaihtoehto ottaen huomioon fyysiset ongelmasi (minun ongelmani olivat psyykkisiä) niin ehdottomasti vaadi sektio ja sinä tule saamaan sen. Minulla ei ole kokemusta alatiesynnytyksestä ja sektio on tehty minulle vain kerran (olin 47-vuotias ensisynnyttäjä). Monet pelottelivat sektiosta toipumisen pitkittuneisyyttä verrattuna alatiesynnytksestä toipumiseen. Tämä on tietenkin yksilöllistä kuinka toipuu, tehdäänkö hätäsektio tai tehdäänkö suunniteltu sektio jne. Minä pelkäsin synnytyksessä kipua ja sitä, etten jaksaisikaan ponnistaa. Varsinaisia lääketieteellisiä perusteita sektiolleni ei ollut. Kaikki meni hienosti. Epiduraalipuudutus ei sattunut yhtään, vähemmän kuin verikokeen otto käsivarresta tai sormenpäästä, sektio kesti niin lyhyen aikaa etten edes tajunnut sen olevan ohi ennen kuin henkilökunta salissa alkoi ihailla vauvaa. Anestesialääkäri jutteli mukavia kanssani saadakseni minun ajatukseni pois leikkauksesta ja tietenkin myös pitääkseen silmällä olenko "kunnossa". Korkean ikäni huomioon ottaen toipuminen oli nopeaa. Tämäkin on tietysti suhteellista. Leikkauksen jälkeen söin puolitoista viikkoa 4-5 ibusalia vuorokaudessa kipuihin. Tottakai vältin kaikkea mahdollista liikuntaa alkuvaiheessa. Ohjeeksi sairaalasta annettiin, että vauvaa painavampaa ei saa nostella ja siitä pidin kiinni useamman kuukauden ajan ihan varmuuden vuoks, vaikka kuukauden kuluttua synnytyksestä tunsin jo täysin toipuneeni. En minä halua kerskua miten helppoa minulla on ollut. Raskausaika oli hirveän vaikeaa, sanoinkuvaamttoman vaikeaa ja kyllä "vapautuminen" suuresta vatsasta oli niin valtava huojennus, että jo pelkästään se auttoi tervehtymisessä. Minulle sektio luvattiin heti ensimmäisellä poliklinikkakäynnillä. En sitten tiedä, olisiko myös korkea ikäni ensisynnyttäjänä vaikuttanut sektion saantiini synnytyspelon lisäksi. Ainakaan kipuja ei sektio-synnyttäjän tarvitse pelätä ja särkylääkkeitä saa niin paljon kuin tarvitsee.

        Hei! Olen 30-vuotias ensisynnyttäjä, rv 30 menoillaan. Olen onnellinen tulevasta lapsesta ja toivon hirmusesti että kaikki menis hyvin jne. ettei lapsi kuole tai muuta hirveetä. Mulla oli lapsi rv 28 vielä perätilassa, nyt kääntynyt raivotarjontaan. Mulla opn pahoja synnytyspelkoja ja aika arattuna pelkopolille ensi pe. Haluan siis sektion, en todellakaan halua/uskalla synnyttää "normaalisti". Olen ollut suurehkossa polvileikkauksessa jossa annetiin epiduraali joten ai paljon kauheampaa voi olla; polveani sahattiin ja hakattiin jollain terällä...! Miehelläni 2 lasta edellisestä joten tämä rakas lapsukainen jää meiän yhteiseksi ja ainoaksi; hyvä kun tämän saa kunnialla hoidettua:) Äisilläni ja tädilläni ollut pahoja renkkoja alatiesynnytyksestä johtuen kuten äidillän iperäsuoli ulos ja tädilläni repsahti virtsaputki... ja ollaan täysin samanmallisia joten luultavaa että samat ongelmat tulis mullekin. Tiedän vaan että mun mielessä painavat tuon fyysisen asian lisäksi myös nuo psyykkiset asiat. Saitko muuten esim. jotain rauhoittavaa tms; sinua ei siis nukutettu? Miltä tuntui kun sait vauvan syliisi?! Saitko pitää hänet kauan vai vasta sitten heräämössä? Oliko isä mukana synnytyksessä?


      • syy
        Sektio-synnyttäjä kirjoitti:

        Kerron vielä oman tarinani, vaikka olet nyt saanut aika paljon palautetta ja et sellaista mitä olisit kaivannut. Haluan vain sanoa sen, että nykyään lääkärit pyrkivät kuuntelemaan hyvin paljon äidin toiveita. Minä sain sektio-synnytyksen synnytyspelkoon vedoten. Se tehtiin viikkoa ennen laskettua aikaa. Jos sinusta tuntuu, että sektio on nimenomaan SINUN mielestäsi parempi ja turvallisempi vaihtoehto ottaen huomioon fyysiset ongelmasi (minun ongelmani olivat psyykkisiä) niin ehdottomasti vaadi sektio ja sinä tule saamaan sen. Minulla ei ole kokemusta alatiesynnytyksestä ja sektio on tehty minulle vain kerran (olin 47-vuotias ensisynnyttäjä). Monet pelottelivat sektiosta toipumisen pitkittuneisyyttä verrattuna alatiesynnytksestä toipumiseen. Tämä on tietenkin yksilöllistä kuinka toipuu, tehdäänkö hätäsektio tai tehdäänkö suunniteltu sektio jne. Minä pelkäsin synnytyksessä kipua ja sitä, etten jaksaisikaan ponnistaa. Varsinaisia lääketieteellisiä perusteita sektiolleni ei ollut. Kaikki meni hienosti. Epiduraalipuudutus ei sattunut yhtään, vähemmän kuin verikokeen otto käsivarresta tai sormenpäästä, sektio kesti niin lyhyen aikaa etten edes tajunnut sen olevan ohi ennen kuin henkilökunta salissa alkoi ihailla vauvaa. Anestesialääkäri jutteli mukavia kanssani saadakseni minun ajatukseni pois leikkauksesta ja tietenkin myös pitääkseen silmällä olenko "kunnossa". Korkean ikäni huomioon ottaen toipuminen oli nopeaa. Tämäkin on tietysti suhteellista. Leikkauksen jälkeen söin puolitoista viikkoa 4-5 ibusalia vuorokaudessa kipuihin. Tottakai vältin kaikkea mahdollista liikuntaa alkuvaiheessa. Ohjeeksi sairaalasta annettiin, että vauvaa painavampaa ei saa nostella ja siitä pidin kiinni useamman kuukauden ajan ihan varmuuden vuoks, vaikka kuukauden kuluttua synnytyksestä tunsin jo täysin toipuneeni. En minä halua kerskua miten helppoa minulla on ollut. Raskausaika oli hirveän vaikeaa, sanoinkuvaamttoman vaikeaa ja kyllä "vapautuminen" suuresta vatsasta oli niin valtava huojennus, että jo pelkästään se auttoi tervehtymisessä. Minulle sektio luvattiin heti ensimmäisellä poliklinikkakäynnillä. En sitten tiedä, olisiko myös korkea ikäni ensisynnyttäjänä vaikuttanut sektion saantiini synnytyspelon lisäksi. Ainakaan kipuja ei sektio-synnyttäjän tarvitse pelätä ja särkylääkkeitä saa niin paljon kuin tarvitsee.

        Mutta sinullahan oli selkeä lääketieteellinen syy sektiollesi. Kyllä isoäidin ikäinen ensisynnyttäjä on jo elimistöltään niin "repsahtanut", että sektio tehdään ihan turvallisuuden takia.


      • justin
        syy kirjoitti:

        Mutta sinullahan oli selkeä lääketieteellinen syy sektiollesi. Kyllä isoäidin ikäinen ensisynnyttäjä on jo elimistöltään niin "repsahtanut", että sektio tehdään ihan turvallisuuden takia.

        nyt huilu!!!isoäidin ikäinen ensisynnyttäjä....repsahtanut....oliko provo vai ...?


      • Tulevaisuudessa sektio

        Heräsi kysymys, kun en ole tuosta katetrista ennen kuullutkaan, eli millainen juttu se on ja miten toimii? Heräsi heti kauhukuvia kivuliaista toimenpiteistä. Joten vastatkaa joku, kiitos.
        Olen 19 ja tulevaisuudessa kun lapsen tahtoisin, niin sektio on edessä.
        Lisäksi: Onko ketään, joka olisi nukutettu sektion ajaksi? Tehdäänkö sitä omasta valinnastakin, vai vain hätätapauksissa?
        Voisin hyvin pyörtyä ja voida todella pahoin, jos olisin hereillä leikattaessa.. Mutta onko se syy nukutukseen?


      • Smurffiina
        Tulevaisuudessa sektio kirjoitti:

        Heräsi kysymys, kun en ole tuosta katetrista ennen kuullutkaan, eli millainen juttu se on ja miten toimii? Heräsi heti kauhukuvia kivuliaista toimenpiteistä. Joten vastatkaa joku, kiitos.
        Olen 19 ja tulevaisuudessa kun lapsen tahtoisin, niin sektio on edessä.
        Lisäksi: Onko ketään, joka olisi nukutettu sektion ajaksi? Tehdäänkö sitä omasta valinnastakin, vai vain hätätapauksissa?
        Voisin hyvin pyörtyä ja voida todella pahoin, jos olisin hereillä leikattaessa.. Mutta onko se syy nukutukseen?

        Tietääkseni se katetrin laitto ei satu, sillä sinähän olet puudutuksessa. Se joudutaan laittamaan virtsaputkeen leikkauksen ajaksi; jotta he pääsevät ottamaan laspen kohdusta; on ns. tiellä:) Tietääkseni katetri otetaan pois ja sitten ommellaan kiinni, tai voi olla että vasta seuraavana päivänä se poistetaan. Hätäsektiossa nukutetaan aina sillä silloin on kysymys minuuteista ja tosi kiire, kiireellisessä ja suunnitellussa sektiossa annetaan spinaali /epiduraali. Anestesialääkäri päättää teeveydentilaasi pohjaten on nukutus sinulle sopiva ja toivotko sitä todella tms. Yleensä näin ei tehdä vain "toiveesta" sillä nukutus on paljon vaarallisempi (luullakseni) kuin puudutus. Lisäksi on ihanaa nähdä hereillä ollessa lapsensa:) Ja jos olet hereillä, pahoinvointiin ja pyörtymiseen saa erityistä lääkettä, olen kuullut. Henkilökunta kysyy koko ajan tilaasi, miltä sinusta tuntuu jne. joten kannattaa heti sanoa jos tuntemuksia. Mulla poli synnytyspelkojen vuoksi parin pv. päästä, halaun sektion. Ei kannata hermoilla etukäteen; odotatko vielä lastakaan? Mitkä syyt sulla on että sektio tehtäisiin?


      • Mutsi
        Smurffiina kirjoitti:

        Tietääkseni se katetrin laitto ei satu, sillä sinähän olet puudutuksessa. Se joudutaan laittamaan virtsaputkeen leikkauksen ajaksi; jotta he pääsevät ottamaan laspen kohdusta; on ns. tiellä:) Tietääkseni katetri otetaan pois ja sitten ommellaan kiinni, tai voi olla että vasta seuraavana päivänä se poistetaan. Hätäsektiossa nukutetaan aina sillä silloin on kysymys minuuteista ja tosi kiire, kiireellisessä ja suunnitellussa sektiossa annetaan spinaali /epiduraali. Anestesialääkäri päättää teeveydentilaasi pohjaten on nukutus sinulle sopiva ja toivotko sitä todella tms. Yleensä näin ei tehdä vain "toiveesta" sillä nukutus on paljon vaarallisempi (luullakseni) kuin puudutus. Lisäksi on ihanaa nähdä hereillä ollessa lapsensa:) Ja jos olet hereillä, pahoinvointiin ja pyörtymiseen saa erityistä lääkettä, olen kuullut. Henkilökunta kysyy koko ajan tilaasi, miltä sinusta tuntuu jne. joten kannattaa heti sanoa jos tuntemuksia. Mulla poli synnytyspelkojen vuoksi parin pv. päästä, halaun sektion. Ei kannata hermoilla etukäteen; odotatko vielä lastakaan? Mitkä syyt sulla on että sektio tehtäisiin?

        Kaikenlaista mutu-tietoa!
        Virtsakatetri laitetaan rakkoon, jottei pissat valu ympäriinsä leikkauksen aikana/jälkeen. Se poistetaan osastolla sitten, kun voit jo taas kävellä (siis vessaan). Poistaminen ei satu. Minulla on ennen sektioita (3) ollut paikat niin turvoksissa, että yhden kerran saivat murjottua katetrin paikoilleen osastolla, 2. kerralla laitettiin salissa puudutuksen jälkeen, 3. kerralla laitettiin salissa ennen puudutusta (ei mennyt taaskaan helposti), ja sitten anestesialekuri halusi puuduttaa istuvassa asennossa, kiva istua sen katetrin päällä! No, tämä on pientä, kaikki leikkaukset onnistuivat ja sujuivat hienosti, lopputuloksia myöten!


      • Smurffiina
        Mutsi kirjoitti:

        Kaikenlaista mutu-tietoa!
        Virtsakatetri laitetaan rakkoon, jottei pissat valu ympäriinsä leikkauksen aikana/jälkeen. Se poistetaan osastolla sitten, kun voit jo taas kävellä (siis vessaan). Poistaminen ei satu. Minulla on ennen sektioita (3) ollut paikat niin turvoksissa, että yhden kerran saivat murjottua katetrin paikoilleen osastolla, 2. kerralla laitettiin salissa puudutuksen jälkeen, 3. kerralla laitettiin salissa ennen puudutusta (ei mennyt taaskaan helposti), ja sitten anestesialekuri halusi puuduttaa istuvassa asennossa, kiva istua sen katetrin päällä! No, tämä on pientä, kaikki leikkaukset onnistuivat ja sujuivat hienosti, lopputuloksia myöten!

        Sitä juuri tarkoitin että se laitetaan "paikalleen"; eli jottei pissat mene lattialle :) Sitä en kylläkään tiennyt että se poistetaan osastolla. Miten se poistaminen sujuu? Meinaan vaan että kai täytyy ommella kiinni ettei sitä voi vaan "ottaa pois?" Mulla on sitä mutu-tietoa tosiaan enimmäkseen; tosin puolet tuosta oli ihan ammattilaiselta hankittua; siis tuo minkälaisia sektioita on jne. Onko se katetri niin että laitetaan ns. ulkoisesti suoraan virtsaputkeen? Olen luullut että laitetaan laikkuksen yhteydessä jtoenkin kiinni... Anteeksi! Miksi sun lapset leikattu? Kerrotko tarkemmin miten kaikki tapahtui? Ja siis sitten otetaan pois kun pääsee vessaan omin avuin. *Kiitos vastauksestasi*


      • Smurffiina
        syy kirjoitti:

        Mutta sinullahan oli selkeä lääketieteellinen syy sektiollesi. Kyllä isoäidin ikäinen ensisynnyttäjä on jo elimistöltään niin "repsahtanut", että sektio tehdään ihan turvallisuuden takia.

        On varmaan hyvä syy joo, ei tule sitten mieleen sulle olla kohtelias? Jollet osaa asiallisia kommentteja kirjoittaa kannattaa pysyä poissa. Tämä vanhempi äiti onm ihan yhtä pätevä äidiksi vaikka onko jo iäkkäämpi; kun lapsi on täysi-ikäinen (18vee) on äiti 65 eli ihan kohtuullista vielä. Mun isä oli 50 kun mut sai ja rakastin häntä hurjasti; hän kuoli tapaturmaisesti 8 vuotta sitten 72-vuotiaana; olisi elänyt vaikka 90-vuotiaaksi terveytensä puolesta. Monta kertaa iäkkäämmät vanhemmat on parempia!


      • Mam
        Smurffiina kirjoitti:

        Sitä juuri tarkoitin että se laitetaan "paikalleen"; eli jottei pissat mene lattialle :) Sitä en kylläkään tiennyt että se poistetaan osastolla. Miten se poistaminen sujuu? Meinaan vaan että kai täytyy ommella kiinni ettei sitä voi vaan "ottaa pois?" Mulla on sitä mutu-tietoa tosiaan enimmäkseen; tosin puolet tuosta oli ihan ammattilaiselta hankittua; siis tuo minkälaisia sektioita on jne. Onko se katetri niin että laitetaan ns. ulkoisesti suoraan virtsaputkeen? Olen luullut että laitetaan laikkuksen yhteydessä jtoenkin kiinni... Anteeksi! Miksi sun lapset leikattu? Kerrotko tarkemmin miten kaikki tapahtui? Ja siis sitten otetaan pois kun pääsee vessaan omin avuin. *Kiitos vastauksestasi*

        Minulle katetri on laitettu kummallakin kerralla osastolla ennen puudutusten laittoa. Sen laittaminen ei sattunut yhtään, mutta muuten minusta koko katetrointi on iljettävää. Myöskään katetrin ottaminen ei satu; se vain vedetään irti rakosta, ja siis osastolla sekin. Katetri otettiin pois leikkauspäivän iltana, koska ylöskin piti silloin nousta. Ja hyvä niin. Toipuminen on nopeampaa, jos pääsee äkkiä tolpilleen.


      • Mutsi
        Smurffiina kirjoitti:

        Sitä juuri tarkoitin että se laitetaan "paikalleen"; eli jottei pissat mene lattialle :) Sitä en kylläkään tiennyt että se poistetaan osastolla. Miten se poistaminen sujuu? Meinaan vaan että kai täytyy ommella kiinni ettei sitä voi vaan "ottaa pois?" Mulla on sitä mutu-tietoa tosiaan enimmäkseen; tosin puolet tuosta oli ihan ammattilaiselta hankittua; siis tuo minkälaisia sektioita on jne. Onko se katetri niin että laitetaan ns. ulkoisesti suoraan virtsaputkeen? Olen luullut että laitetaan laikkuksen yhteydessä jtoenkin kiinni... Anteeksi! Miksi sun lapset leikattu? Kerrotko tarkemmin miten kaikki tapahtui? Ja siis sitten otetaan pois kun pääsee vessaan omin avuin. *Kiitos vastauksestasi*

        Katetri on ohut ontto letku, joka siis työnnetään virtsa-aukosta sisään. Pysyy paikoillaan pienen pallon avulla, joka täytetään kun katetri on rakossa, kun pallo tyhjennetään, katetri liukuu helposti ulos.


      • Tulevaisuudessa sektio
        Mutsi kirjoitti:

        Katetri on ohut ontto letku, joka siis työnnetään virtsa-aukosta sisään. Pysyy paikoillaan pienen pallon avulla, joka täytetään kun katetri on rakossa, kun pallo tyhjennetään, katetri liukuu helposti ulos.

        Nyt selvisi, eli katetri estää pissaamisen kokonaan. Vai meneekö se ontto letku sitten johonkin "pulloon" jotta voi pissata? Toivottavasti sen saa pois sitten pian synnytyksen jälkeen, jos täytyy päästä vessaan.

        Olettaisin siis että saan sektion, koska mulla on diabetes ja sen takia se usein tehdään. Vaikkei mitään syytä olisikaan, haluaisin sektion silti. Nykymenetelmillä tehty ja etukäteen suunniteltu sektio on mun mielestä parempi vaihtoehti kuin tavallinen synnytys, johon ei voi hirveästi vaikuttaa, esim. kaikki eivät ehdi saamaan kipulääkkeitä ja se tietää tuskaa.
        Haluan mahdollisimman vähän tuskaa ja repeytymiä.
        Olen ollut nukutuksessa ja aina on mennyt todella hyvin, kaikillehan se ei sovi yhtä hyvin. Siksi mietin, olisiko mahdollista saada nukutus, kun olen kipuherkkä, helposti pyörtyvä(kun on verestä tai leikkauksesta kyse) jne.

        En ole vielä edes raskaana, mutta olen sellainen, että tykkään ottaa asioista selvää jo etukäteen, jotta tiedän mihin olen ryhtymässä.


      • Smurffiina
        Tulevaisuudessa sektio kirjoitti:

        Nyt selvisi, eli katetri estää pissaamisen kokonaan. Vai meneekö se ontto letku sitten johonkin "pulloon" jotta voi pissata? Toivottavasti sen saa pois sitten pian synnytyksen jälkeen, jos täytyy päästä vessaan.

        Olettaisin siis että saan sektion, koska mulla on diabetes ja sen takia se usein tehdään. Vaikkei mitään syytä olisikaan, haluaisin sektion silti. Nykymenetelmillä tehty ja etukäteen suunniteltu sektio on mun mielestä parempi vaihtoehti kuin tavallinen synnytys, johon ei voi hirveästi vaikuttaa, esim. kaikki eivät ehdi saamaan kipulääkkeitä ja se tietää tuskaa.
        Haluan mahdollisimman vähän tuskaa ja repeytymiä.
        Olen ollut nukutuksessa ja aina on mennyt todella hyvin, kaikillehan se ei sovi yhtä hyvin. Siksi mietin, olisiko mahdollista saada nukutus, kun olen kipuherkkä, helposti pyörtyvä(kun on verestä tai leikkauksesta kyse) jne.

        En ole vielä edes raskaana, mutta olen sellainen, että tykkään ottaa asioista selvää jo etukäteen, jotta tiedän mihin olen ryhtymässä.

        Moi! Sulla on diabetes joten kyllä sektio usein tehdäänkin diabeetikoille. Tosin se ei aina ole yksi yhteen; pitää olla päteviä syitä; esim, perätila, ahdas lantio, suurikokoinen vauva tms. Ajatukset voi helposti heittää häränpyllyä kun tulet raskaaksi:) Lapsen hengissä säilyminen nousee yllättävän tärkeäksi myös, ei ainaostaan omat kivut ja tuskat. Mä olin ensin alatiesynnytyksen kannalla mutta mieleni vaihtui kun otin selvää esim. äitini ja tätini synnytyksistä (ollaan ihan samanmalliset) ja lisäksi että olen melkoisen iso nainen; 183cm ja raskastekoinen; isoluinen ja roteva. Miehen mielestä silti naisellinen :) Mulla oli lapsi perätilassa vk 29 , vielä, viime neuvolassa oli oikeinpäin, mutta välillä vaihtaa poikkitilaan. Lisäksi mulla on oikeesti tosi paha synnytyspelko ja mitä lähemmäs asia tulee (enää 8,5 vk jäljellä!) niin sen pelottavammaksi. Mulle on tehty polvileikkaus epiduraalipuudutuksessa joten siksi ei pitäisi olla hätää. Nukutus on kaikkein vaativin ja vaarallisin sektiossa; sitä ei tehdä kuin poikkeustapauksissa. Lapsen odottaminen on niin paljon muutakin kuin se synnytys(vaikka siihen huipentuukin) että asioita ehtii ajattelemaan vielä moneen kertaan. Kaikkein tärkeintä on että kerrot huolistasi ajoissa! Neuvolatädille kannattaa avata sanainen arkku ajoissa; hän antaa tarvittaessa lähetteen synnytyssairaalaasi jossa voit kesksutella asioista ammattilaisten kanssa (lääkäri ja kätilö). Mulla siellä aika huomenna! Ei kannta turhaan pelätä; kun saat lapsen syliisi kaikki odotusajan renkat ja vaivat ovat muisto vain :)


      • Mam
        Tulevaisuudessa sektio kirjoitti:

        Nyt selvisi, eli katetri estää pissaamisen kokonaan. Vai meneekö se ontto letku sitten johonkin "pulloon" jotta voi pissata? Toivottavasti sen saa pois sitten pian synnytyksen jälkeen, jos täytyy päästä vessaan.

        Olettaisin siis että saan sektion, koska mulla on diabetes ja sen takia se usein tehdään. Vaikkei mitään syytä olisikaan, haluaisin sektion silti. Nykymenetelmillä tehty ja etukäteen suunniteltu sektio on mun mielestä parempi vaihtoehti kuin tavallinen synnytys, johon ei voi hirveästi vaikuttaa, esim. kaikki eivät ehdi saamaan kipulääkkeitä ja se tietää tuskaa.
        Haluan mahdollisimman vähän tuskaa ja repeytymiä.
        Olen ollut nukutuksessa ja aina on mennyt todella hyvin, kaikillehan se ei sovi yhtä hyvin. Siksi mietin, olisiko mahdollista saada nukutus, kun olen kipuherkkä, helposti pyörtyvä(kun on verestä tai leikkauksesta kyse) jne.

        En ole vielä edes raskaana, mutta olen sellainen, että tykkään ottaa asioista selvää jo etukäteen, jotta tiedän mihin olen ryhtymässä.

        Kannattaisi ehkä lukea kunnolla vastaukset ja kommentit, ennen kuin tekee jatkokysymyksiä. Siis pissakatetrin tarkoitus on juuri se, että pissata ei tarvitse itse, vaan pissa menee sitä onttoa letkua pitkin pussiin, joka roikkuu sänkysi vieressä. Itse et siis voi kontrolloida rakon toimintaa, vaan pissa menee pussiin omia aikojaan. Pissaamisen tarvetta ei tule. Minulta katetri on poistettu n. 12 tunnin kuluttua leikkauksesta ja sitten vaan "reippaasti" itse vessaan.

        Jos pelkän kivun pelon takia haluaa sektion, niin se on huono vaihtoehto. Kivuilta ja tuskalta ei tule välttymään, vaikka poikkeustapauksiakin on, niin kuin täällä on kerrottu. Diabeetikot voivat synnyttää myös alakautta; tiedän muutamia tapauksia. Jos sokerit ovat raskausaikana tasapainossa, ei vauva pääse liikaa kasvamaan.


    • Pale scar

      Mulle tehtiin kylläkin hätäsektio runsaan verenvuodon takia viikolla 32. Nukutus ja pystyviilto. Lapsi oli ulkona muutamassa minuutissa (kuulemma), mut mun sisuskaluja oli kaiveltu jotain puoli tuntia että syy vereen löytyisi. No ei kuitenkaan löytynyt. Mut herätettiin ja siinäpä todella tuntui että oli puukosta saanut..Kaikenlaista troppia muhun sai työntää että pystyin edes sängyssä olemaan. Lapsi syntyi maanantai aamuna, ja mä nousin sängystä keskiviikkona. En todellakaan toipuneena, mut halu nähdä oma pikkunen veti kummasti ylös. Vaikeinta oli kaikki kumartumiset, sängystä nousu ja kaikenlainen ponnistelu. Jälkitarkastuksessa pitkäkyntinen naislääkäri kaiveli sitä punoittavaa haavaa ja totesi ettei oo vielä parantunu..Argh! Kyllä mulla meni muutama kuukausi toipuessa, mutta se lienee niin tapauskohtaista.Tsempit salille! :)

    • Smurffiina

      Moi! Mulla rv 32 menossa ja olin keskustelemassa kätilön kanssa ja sanoin ääneen että toivon sektiota, nojaten fysiikkaani, pelkoihini ja lähisukulaisten kokemuksiin synnytyksestä. Lisäksi olen 30-vuotias jo ja ensisynnyttäjä, enkä aio muutenkaan kun tämän yhden rakkaan pojan tehdä:) Eli tässä kerättyä teitoa miten suurinpiirtein menee, ei siis ole omaa kokemusta: sairaalaan mennään, saadaan esilääkitys, käydään suihkussa ja sairaalavaatteet. Sitten Lääkäri ilmeisesti tutkii sisäisesti j aulkoisesti onko kaikki kunnossa; tsekkaa lapsen sydänäänet, äitin verenpaineet ja ehkä veriarvoja esim. hemoglobiini? Sitten laitetaan virtsakatetri joten sun ei tartte käydä pissalla muutamaan tuntiin... No, sitten leikkaussalissa annetaan epiduraali ja/tai spinaali. Spinaalissa puudutus lähtee n. rintakehästä alaspäin, epiduraalissa masusta alaspäin. Epiduraalin vaikutusta täytyy odotella puolisen tuntia, spinaali vaikuttaa äkkiämpää, kestää muutaman minuutin. Sitten epiduraalitilaan jätetään kanyyli jota pitkin voi antaa lääkettä kipuihin myöhemmin eli ns. kipupumppu. Sitten viilto tehdään bikinirajaan poikittain suunnitellussa sektiossa, hätä/kiireellisessä useimmiten navasta pystysuoraan alas. Saat aika pian vauvasi rinnoillesi ja saat helliä häntä hetken:) Sitten joudut olemaan n. tunnin-kaksi erossa pikkuisestasi mutta yleensä isä(jos mukana leikkauksessa) voi mennä lapsen ja hoitajan kanssa pesulle. Sitten poistetaan istukka ja joskus huuhdellaan steriilillä liuoksella kohtusi. Sitten sinut tikataan (kohtu ja päällimmäiset kudoskerrokset) ja siihen menee tosiaan n. tunti-kaksi ja sitten sinut viedään heräämöön, jossa hoitajat tulevat hetkittäin painelemaan masuasi jotta se alkaisi supistelemaan ja palautuisi eikä verenvuotoa tulisi. Virtsakatetri poistetaan yleensä samana päivänä tai sitten seuraavana aamuna ja patistavat voinnistasi riippuen samana iltana jo ylös vuoteesta veritulpan vaaran takia. Ja tapaat uuden perheesi heräämössä! Näin siis jos asiat menevät hyvin. Kaikki akomplikaatioita voi tulla kuten esim. verenpaine laskea; johon saat verenpainetta nostavaa lääkettä(voi aiheuttaa pahoinvointia tms.) hemoglobiini voi laskea (pahimmassa tapauksessa joutuvat antamaan verensiirron), voi tulla hallitsematon sisäinen verenvuoto(harvinaista mutta mahdollista) ja sitten joudutaan uudelleen leikkaamaan ja tikkaamaan ja antamaan ehkä lääkettä joka hillitsee sitä). Jollekin oli jäänyt pala istukkaa kohtuun ja saanut tulehduksen ja jouduttu leikkaaman uudelleen, mutta siis harvinaista. Kipupumpusta saat lääkettä kipuihin päivän, aprin ajan ja sitten vahvalla ketorinilla/ buranalla sen jälkeen; jotkut saavat morfiiniakin jos on tosi kovaa kipua. Kannattaa pyytää jos suinkin tarvitsee. Toipuminen voi kestää viikosta neljään viikkoon. Mullakin on sektio edessä joten olen ottanut tästä selvää. Oikaiskaa toki asian kokeneet jos olen sanonut jtoain väärin tai on jotain lisättävää! Zemppiä!

      • Lissu

        Joo, eiköhän se noin suurin piirtein mene, ei ainakaan kuulostanut väärältä tiedolta. Pari viikkoa saa vielä odotella ennenkuin pääsen sinne synnytystapa-arvioon eli se on 2.9. Luulisin että sektio on minullakin edessä, kaipa ne nyt siellä neuvolassa olisivat sanoneet jos tuo olisi ihan mahdoton vaihtoehto. Neuvolatäti ei mikään nuori ole, eli kokenut on.

        Onnea sulle sektioon ja toivottavasti kaikki menee sitten hyvin :)


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9166
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      373
      7947
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      161
      5657
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2353
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2091
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1740
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      20
      1688
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1427
    9. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      438
      1358
    10. Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista

      Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      7
      1283
    Aihe