Pitääpä jatkaa tästä aiheesta kun koskettaa itseä taas aika akuutisti. Olen 40 nainen, post-op noin 10 vuotta, ihan nättikin ikäisekseni. Miesseuraa kyllä löytyisi ja löytyy mutta lähinnä se mietityttää kun yhden illan juttu muuttuukin seurusteluksi ja alkaa tulemaan tunteita mukaan molemmin puolin.
Useathan pötkivät pakoon tukka suorana kun kerron vähän toisenlaisen henkilöhistoriani, olkoon seksi ollut vaikka kuinka hyvää ja olkoot vaikka edellispäivänä kertoneet olevansa rakastumaisillaan minuun. Poikkeuksiakin on, parikin suhdetta on jatkunut ja kehittynyt ensijärkytyksen jälkeen. Ikävä vaan että noihin hyviin tapauksiin en ole sitten itse osannut rakastua ja suhde on siksi päättynyt.
Tietyssä mielessä olisi helpon kuuloinen vaihtoehto ryhtyä deittailemaan jotain transdiggaria, mutta mutta...musta tuntuu jotenkin friikiltä että joku haluaa olla mun kanssani nimenomaan sen asian vuoksi mikä itse haluaisi haudata lopullisesti maahan loppuikuisuudeksi. Että joku saa kiksejä jutusta mikä sai mut melkein hengiltä ja minkä hoitaminen vei ison osan elämästäni, jne jne. Tajuattte pointin.
En täältä hae enkä saa vastauksia mutta ajttelinpa että jos tästä saisi vaikka jotain oikeaa keskustelua aikaan. Ja varmaan lukemattomia keskenkasvuisten homotteluviestejä sun muuta skeidaa mutta katsotaan.
Useathan pötkivät pakoon tukka suorana kun kerron vähän toisenlaisen henkilöhistoriani, olkoon seksi ollut vaikka kuinka hyvää ja olkoot vaikka edellispäivänä kertoneet olevansa rakastumaisillaan minuun. Poikkeuksiakin on, parikin suhdetta on jatkunut ja kehittynyt ensijärkytyksen jälkeen. Ikävä vaan että noihin hyviin tapauksiin en ole sitten itse osannut rakastua ja suhde on siksi päättynyt.
Tietyssä mielessä olisi helpon kuuloinen vaihtoehto ryhtyä deittailemaan jotain transdiggaria, mutta mutta...musta tuntuu jotenkin friikiltä että joku haluaa olla mun kanssani nimenomaan sen asian vuoksi mikä itse haluaisi haudata lopullisesti maahan loppuikuisuudeksi. Että joku saa kiksejä jutusta mikä sai mut melkein hengiltä ja minkä hoitaminen vei ison osan elämästäni, jne jne. Tajuattte pointin.
En täältä hae enkä saa vastauksia mutta ajttelinpa että jos tästä saisi vaikka jotain oikeaa keskustelua aikaan. Ja varmaan lukemattomia keskenkasvuisten homotteluviestejä sun muuta skeidaa mutta katsotaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ymmärtääkseni diggarit taitaa olla lähinnä kiinnostuneita pre-op tapauksista.
Niin useimmiten. On niitä kai post-op diggareitakin mutta vähemmän.
Olen vakaassa parisuhteessa miehen kanssa jonka tapasin aikoinaan vähän srs jälkeen. Diggareita tutkin riittävästi ennen sitä enkä harkinnut sellaista vakavaan suhteeseen. Olen (melkein) aina ollut avoin taustastani alusta asti jos kyseessä on ollut jonkinlainen ajatus suhteesta, yhden yön jutut asia erikseen. Lunta tuli tupaan monta kertaa mutta sitten sattui kohdalle mies joka totesi siihen "ei ole ongelma" ja sillä tiellä ollaan. Hän ei ollut aiemmin tavannut ts-taustaista naista mutta tunsi asioita. Hänelle olen nainen enkä mitään muuta. Mahikset on kun on oma paketti kunnossa henkisesti ja fyysisesti eikä elä missään prinsessa-pilvilinnassa odotuksiensa suhteen. Ei muutkaan naiset mitään ihmeitä saa, siihen kun laittaa handicapin päälle niin ollaan realistisella pohjalla.
On mahkuja joo, kuten jo sanoinkin niin on niitäkin ketkä pystyy asian käsittelemään. Todennäköisyys sille että törmää tuollaiseen tyyppiin ja kaikki muukin natsaa on vaan aika pieni. Niinkuin kaikilla muillakin naisilla tämä pikku lisävivahde.
Mutta voittaahan jotkut aina joskus lotossakin:)
Kivaa lukea näitä "keskusteluja", kun jokaisen viestin kirjoittaja on sama henkilö.
Kumpikohan on säälittävämpää, kirjoitella itsekseen vai kuvitella että internetissä kirjoittaa vain yksi ihminen?
On internet, ja sitten on marginaalipalsta, jossa kuukaudesta toiseen esiintyy samat tunnin sisällä käydyt keskustelut. Kellonaikoina, jolloin useimmat eivät ole netissä. Joillain on enemmän vapaa-aikaa. Esimerkiksi eläkkeellä.
ja jotkut pystyvät käymään netissä työaikana. Työtävieroksuva sossuelätti voi nukkua puoleen päivään.
Tässä ketjussa jokainen viesti on kirjoitettu täysin järkevään aikaan.
Aivan älytöntä ettei saisi vastata toisen kirjoittamaan viestiin tunnin sisällä. Joskus voi käydä niinkin että palstalla sattuu olemaan useampi lukija yhtäaikaa ja tietenkin vastaa viestiin kun huomaa uuden.
Taas niin defensiivisenä, vaikka huomio on validi.
Mikähän kumma noissa viesteissä tekee sen vaikutelman että sama henkilö juttelee itsekseen?
Ehkä sulla on tekemisen puutetta kun jaksat moista märinää aina vaan?
Keskustelet näköjään itsesi kanssa. Vastaus tuli liian nopeasti, jo kuuden minuutin kuluttua. Edellisen viestiparin väliä oli sentään 34 minuuttia.
Voin kuvitella, kuinka kyttäät palstalla sivua päivittäen, että pääset vastaamaan heti perään.
Ei sinänsä mikään, mutta kun sama teema esiintyy vuodesta toiseen. Mutta eihän se ole multa pois, jos joku haluaa kirjoitella itsensä kanssa. Vähän tietysti tulee väärää tietoa, mutta onpahan muistutus siitä, ettei mitään täällä luettua kannata ottaa kovin vakavasti.
huh huh
Mukavaa.