Vai mättääkö mikään?
Olen 25-vuotias nainen ja hämilläni sydämen toiminnasta. Olen joskus pari vuotta sitten ainakin huomannut nukkumaan mennessäni, että sydän lyö epätasaisesti - ja myöhemmin mulla nyt on todettukin olevan sinusarytmiaa.
Olen aina ollut hoikka, vaikka en ole juuri liikuntaa ikinä harrastanut. Mitään perussairauksia ei ole eikä myöskään veriarvoissa tai verenpaineessa ole koskaan ollut moitittavaa. Joten ihan täysin perusterve nuori nainen. Hyötyliikuntaa harrastan päivittäin, kun kävelen töihin, kauppaan, kaupungille, minne vain.. Pääsääntöisesti kävelen kaikki alle 5 km matkat.
No, tarina saa joka tapauksessa todellisen alkunsa parin vuoden takaa (10/2010) kun flunssan jälkitautina sain jonkinlaisen sydänlihastulehduksen - tai siis "voidaan pitää todennäköisenä, että on lievä sydänlihastulehdus" - johon hoidoksi sain lepoa ja 1,5 viikkoa sairaslomaa. Sydän hakkasi todella paljon, pienikin rasitus sai rintakipuilua ja muita tuntemuksia, olin todella väsynyt ja pitkä istuminen sai olon todella tukalaksi. 01/2011 oireisiin vihdoin määrättiin Seloken Zoc, jota otin aluksi 0,5 tbl päivässä, sitten 0,5 tbl x 2, sitten 1 tbl x 1-2 ja lopulta 1 tbl x 2 päivittäin.
07/2011 kävin lenkillä ensimmäistä kertaa vuoteen, jonka aikana sain todella kovan kipukohtauksen, joka tuntui lähinnä siltä, että sydän hirttää kiinni. Lääkäri ei juuri tähän ole kantaa ottanut, vaikka yritin tilannetta selittää ja sanoin, että kohtaus on pelottava ja en halua sen toistuvan. Ainakaan, jos olen yksin. Sen jälkeen tuollaista kipukohtausta ei ole tullut, mutta en myöskään juuri ole juossut.
Rasitusergometria ja muutamia Holtereita on tehty. Rasitusergometria näytti ihan normaalia, peruskestävyys ok ja lisälyönnit vähenevät mitä ylemmäs pulssi nousee. Sydämen ultraääni x 2 normaali.
Holtereissa aluksi epäiltiin AV-katkoksia / johtumattomia P-aaltoja, mutta 07/2012 tehdyssä viimeisimmässä Holter-tutkimuksessa lääkärit yhtäkkiä keksivätkin, etteivät ne olekaan AV-katkoksia vaan jotain vähän erikoisempia lisälyöntejä. Ollut koko ajan. Kone on vaan tulkinnut väärin. Tiedä sitten.
Eteisperäisiä lisälyöntejä mulla on se viitisen tuhatta päivässä, kammiolisälyöntejä viitisen sataa. Tuplia ja triploja tulee muutamia, yksittäinen 9 sarja on myös tallentunut Holteriin kertaalleen.
No, kiputilat on muuten väistyneet, mutta puristavaa ja ahdistavaa tunnetta on edelleen. Koska kontrollit sydänpuolella on lopetettu ja tilanne todettu normaaliksi, olen alkanut leikkimään, että ks. tunteet ovat vain siitä, että rintakehän pikkulihakset yms. ovat niin jumissa ja tällöin venyttelen. Joudun kuitenkin venyttelemään rintalihasta aika montakin kertaa päivässä, jotta pärjään. Ja teen siis istumatyötä. Oiva yhdistelmä. Välillä joutuu aukaisemaan rintsikat, koska puristava tunne on niin voimakas ja en pysty istumaan paikoillani. Hengenahdistusta ilmaantuu silloin tällöin. Juoksemaan, tai siis hölkkäämään, pystyn noin 20 min putkeen, jonka jälkeen alkaa pistelytuntemus sydämen kohdalla.
Kaikki kiputilat ja -oireet, jotka olen lääkärille kertonut, on kuitattu sillä, että sydän muljahtelee. Itse en kuitenkaan laskisi näitä muljahduksiksi. Olen myös tietoinen, että tavallaan sydänoireetkin voivat olla psykologista. Ja tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessa sydämestä tuntuu hassulta ja ikään kuin joku puristaisi sydäntäni kasaan. Täytyy käydä venyttelemässä kohta :) ...mitä enemmän ajattelen asiaa, sitä enemmän se tottakai tuntuu.
Ok, kaiken tämän kanssa pystyn elämään. Lääkitystä on alettu purkamaan ja otan sitä nykyään sen 1-4 tbl viikossa, eli muutos on huima muutaman kuukauden takaiseen. Ihmetyksen aiheenani on kuitenkin sydämen syke.. Olen nyt viime keväänä hankkinut sykemittarin ja vihdoin uskaltanut alkaa kuntoilemaan, ensimmäistä kertaa elämässäni. Kuntoilua on nyt takana 10 kk ja vointi on hyvä. Alussa kovan treenin jälkeen saattoi tulla rytmihäiriötuntemuksia parin päivän ajaksi, mutta harvemmin niitäkään enää.
..jatkuu..
Olen 25-vuotias nainen ja hämilläni sydämen toiminnasta. Olen joskus pari vuotta sitten ainakin huomannut nukkumaan mennessäni, että sydän lyö epätasaisesti - ja myöhemmin mulla nyt on todettukin olevan sinusarytmiaa.
Olen aina ollut hoikka, vaikka en ole juuri liikuntaa ikinä harrastanut. Mitään perussairauksia ei ole eikä myöskään veriarvoissa tai verenpaineessa ole koskaan ollut moitittavaa. Joten ihan täysin perusterve nuori nainen. Hyötyliikuntaa harrastan päivittäin, kun kävelen töihin, kauppaan, kaupungille, minne vain.. Pääsääntöisesti kävelen kaikki alle 5 km matkat.
No, tarina saa joka tapauksessa todellisen alkunsa parin vuoden takaa (10/2010) kun flunssan jälkitautina sain jonkinlaisen sydänlihastulehduksen - tai siis "voidaan pitää todennäköisenä, että on lievä sydänlihastulehdus" - johon hoidoksi sain lepoa ja 1,5 viikkoa sairaslomaa. Sydän hakkasi todella paljon, pienikin rasitus sai rintakipuilua ja muita tuntemuksia, olin todella väsynyt ja pitkä istuminen sai olon todella tukalaksi. 01/2011 oireisiin vihdoin määrättiin Seloken Zoc, jota otin aluksi 0,5 tbl päivässä, sitten 0,5 tbl x 2, sitten 1 tbl x 1-2 ja lopulta 1 tbl x 2 päivittäin.
07/2011 kävin lenkillä ensimmäistä kertaa vuoteen, jonka aikana sain todella kovan kipukohtauksen, joka tuntui lähinnä siltä, että sydän hirttää kiinni. Lääkäri ei juuri tähän ole kantaa ottanut, vaikka yritin tilannetta selittää ja sanoin, että kohtaus on pelottava ja en halua sen toistuvan. Ainakaan, jos olen yksin. Sen jälkeen tuollaista kipukohtausta ei ole tullut, mutta en myöskään juuri ole juossut.
Rasitusergometria ja muutamia Holtereita on tehty. Rasitusergometria näytti ihan normaalia, peruskestävyys ok ja lisälyönnit vähenevät mitä ylemmäs pulssi nousee. Sydämen ultraääni x 2 normaali.
Holtereissa aluksi epäiltiin AV-katkoksia / johtumattomia P-aaltoja, mutta 07/2012 tehdyssä viimeisimmässä Holter-tutkimuksessa lääkärit yhtäkkiä keksivätkin, etteivät ne olekaan AV-katkoksia vaan jotain vähän erikoisempia lisälyöntejä. Ollut koko ajan. Kone on vaan tulkinnut väärin. Tiedä sitten.
Eteisperäisiä lisälyöntejä mulla on se viitisen tuhatta päivässä, kammiolisälyöntejä viitisen sataa. Tuplia ja triploja tulee muutamia, yksittäinen 9 sarja on myös tallentunut Holteriin kertaalleen.
No, kiputilat on muuten väistyneet, mutta puristavaa ja ahdistavaa tunnetta on edelleen. Koska kontrollit sydänpuolella on lopetettu ja tilanne todettu normaaliksi, olen alkanut leikkimään, että ks. tunteet ovat vain siitä, että rintakehän pikkulihakset yms. ovat niin jumissa ja tällöin venyttelen. Joudun kuitenkin venyttelemään rintalihasta aika montakin kertaa päivässä, jotta pärjään. Ja teen siis istumatyötä. Oiva yhdistelmä. Välillä joutuu aukaisemaan rintsikat, koska puristava tunne on niin voimakas ja en pysty istumaan paikoillani. Hengenahdistusta ilmaantuu silloin tällöin. Juoksemaan, tai siis hölkkäämään, pystyn noin 20 min putkeen, jonka jälkeen alkaa pistelytuntemus sydämen kohdalla.
Kaikki kiputilat ja -oireet, jotka olen lääkärille kertonut, on kuitattu sillä, että sydän muljahtelee. Itse en kuitenkaan laskisi näitä muljahduksiksi. Olen myös tietoinen, että tavallaan sydänoireetkin voivat olla psykologista. Ja tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessa sydämestä tuntuu hassulta ja ikään kuin joku puristaisi sydäntäni kasaan. Täytyy käydä venyttelemässä kohta :) ...mitä enemmän ajattelen asiaa, sitä enemmän se tottakai tuntuu.
Ok, kaiken tämän kanssa pystyn elämään. Lääkitystä on alettu purkamaan ja otan sitä nykyään sen 1-4 tbl viikossa, eli muutos on huima muutaman kuukauden takaiseen. Ihmetyksen aiheenani on kuitenkin sydämen syke.. Olen nyt viime keväänä hankkinut sykemittarin ja vihdoin uskaltanut alkaa kuntoilemaan, ensimmäistä kertaa elämässäni. Kuntoilua on nyt takana 10 kk ja vointi on hyvä. Alussa kovan treenin jälkeen saattoi tulla rytmihäiriötuntemuksia parin päivän ajaksi, mutta harvemmin niitäkään enää.
..jatkuu..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Personal trainerini mukaan minun pitäisi harrastaa myös matalasykkeistä liikuntaa. Hänen mukaansa se on kevyttä hölkkää, eli sellaista töpsöttelyä eteenpäin, jota en voi sietää. Sykerajaksi on asetettu se max. 140. Urheiluopistolla tekemäni kuntotestin mukaan sykeraja olisi 84-119. Tosiasia on, että mun syke on mun normaalissa kävelytahdissa 120-140, joten harrastan koko ajan matalasykkeistä liikuntaa. Hölkässä sykkeet pompsahtavat heti päälle 140.
Jos menen tunnin Bodycombattiin tai Bodysteppiin, mun sykkeet on 150-170, vaikka on beetasalpaaja alla. Kuntosalitreenissä mun maksimisyke saattaa yhtäkkiä olla 216 sykemittarin mukaan, yleensä kuitenkin noin 140-170. Olen suorittanut vertailua tuttujen ja kavereiden kanssa sykkeistä ja heidän mielestään sykkeeni ovat järkyttäviä. Ja ovathan ne. Varsinkin nuo päälle 200 menevät. En tiedä onko muka sykemittarissa vikaa vai missä on vika, koska en tunne kuitenkaan oloani salin tai jumpan aikana koskaan huonoksi. En ole edes pahemmin hengästynyt.
Mitä näistä sykkeistä nyt oikein pitäisi ajatella? Holterit on syystä tai toisesta olleet teknisesti epäluotettavia sen aikana, kun olen tehnyt jotain treeniä saadakseni tietoa sydämen tapahtumista treenaamisen aikana. Jumppaan tuskin uskallan koskaan mennä ilman beetasalpaajaa, kun sykkeet ovat noin huikeat jo lääkkeenkin kanssa.
Pitäiskö tällasista sykkeistä huolestua? Ei tosiaan ole vertailupohjaa aiemmilta vuosilta millaisissa rajoissa sykkeet ovat liikkuneet, mutta en jotenkin usko, että ihan moisia. Huonokuntoisella on korkeammat sykkeet helposti, mutta en pidä itseäni huonokuntoisena, koska ennen sairastumistakin ihan kylmiltään jaksoin juosta 7-8 km / 45-50 min. Eli peruskunto on olemassa ja kehittynytkin valtavasti. Ja vaikka olin käymättä lenkillä vuoden verran niin harrastin kuitenkin tuota hyötyliikuntaa silti. Ja lisäksi tässä aiemmin mainitsemassani kuntotestissä viime keväänä sain tulokseksi 3 kaikista osioista, asteikkona 1-5. Joten ihan perushyvä kunto on.
Tätä lukiessa saattaa näyttää, että kysymyksen asettelu jäi avoimeksi ja niin se varmaan jäikin. Haluaisin vaan kuulla ihmisten mielipiteitä ja omia kokemuksia - onko tässä jotain mätää. Pitäiskö mun nyt vaan sokeesti luottaa, että elämä on ja oon kunnossa ja kaikki hyvin, vai pitäiskö huolestua, että sykkeet huitelee missä huitelee? Uskallanko ikinä jättää jumpan alta beetasalpaajaa pois?
Nää kaikki diagnoosit ja lääkkeet on siis määrätty kunnallisella puolella. Olen miettinyt, että jos sijoittaisin sen verran, että kävisin yksityispuolella kysymässä niiden mielipidettä. Mutta onks tässä nyt mitään järkee.. ....
Jotenkin olen niin kyllästynyt tähän, vaikka vointi on paljon parempi kuin esim. 1,5 vuotta sitten. Ärh. Tulipa pitkä tarina, anteeks! :D
Hei, lukeekohan tätä viestiä kukaan enään näin 5 vuoden kuluttua? Minulla olisi myös tarinaa...