Pakon ja sääntelyn kanssa hekumoiminen ei sovi työväenliikkeelle, joka on syntymästään asti ollut ennen kaikkea vapausliikettä, kirjoittaa Iltalehden Juha Keskinen.
EKSYKSISSÄ SDP:n Jutta Urpilaisella on politiikan suunta edelleen kateissa.
"Hoppee ei oo häppee"-hokema on kuultu jo niin useasti ja niin monen demaripomon suusta, että kuulijan myötähäpeän tunne puskee otsasta läpi. Vaikka SDP:n puoluejohdossa tai puoluetoimistossa onkin jotain näin fiksua tullut keksittyä, niin sitä kannattaisi käyttää säästellen. Kiitos.
Tosiasiassa SDP:n kuntavaalitulos oli nyt historian huonoin. Vuonna 1992 SDP sai kuntavaaleissa äänistä 27,1 prosenttia ja sen jälkeen prosentit ovat olleet 24,5, 23,0, 24,1, 21,2 ja nyt 19,6 prosenttia. Kovin kevyesti SDP:n johto on tappionsa julkisuudessa sivuuttanut. Demareille on tulossa tavaksi, ettei vaalitappioita käsitellä ja analysoida avoimesti. Karkein esimerkki on kuluvan vuoden presidentinvaalit, joissa SDP:n romahdustulos huitaistiin selittelemättä sivuun ja "katsottiin eteenpäin tulevaisuuteen".
Virheistä on kuitenkin vaikea oppia, jos asioita ei analysoida. Suuren kansanliikkeen, niin kuin sosiaalidemokratia on, tulisi keskustella asioistaan myös avoimesti, niin että jäsenet ja kannattajatkin voivat osallistua. Nyt SDP vaikenee kuin muumio.
Demareiden kunnallisvaalikampanjan loppu oli kauheata katseltavaa. Puoluejohto oli pysyvässä krampissa haastamassa muita yksityistämisestä, jota kukaan muu ei ollut esittämässä. Viimeisissä television vaalidebateissa puheenjohtaja Jutta Urpilaiselta alkoi maltin lisäksi mennä tolkku, hän möykkäsi toisten päälle puhumisesta, vaikka olisi pitänyt keskittyä asiaan. Pohjanoteeraus oli Urpilaisen yhdelle palkkatyöntekijäryhmälle, lääkäreille, esittämä velvoite pakkotyöhön terveyskeskuksissa.
Demareiden kampanjassa heijastui ylipäätään vieroksunta pienyrittäjiä ja itsensä työllistäjiä kohtaan. Vain kuntatyöntekijät olivat hyviä, paitsi lääkärit, joille sopisi pakkotyö.
Pakon ja sääntelyn kanssa hekumoiminen ei sovi työväenliikkeelle, joka on syntymästään asti ollut ennen kaikkea vapausliikettä. Työväenpuolueen tärkein tavoite oli vapauttaa torpparit ja työläiset isäntiensä pakkovallasta. Vapaus, veljeys ja tasa-arvoisuus. SDP:n johdon olisi syytä katsoa tarkasti mikä sana tässä kolmiyhteydessä on ensimmäisenä.
Suomen työväenliikkeen alkuvuosien keskeiset vaikuttajat olivat yksityisiä pienyrittäjiä, esimerkiksi suutareita ja räätäleitä. Heillä oli suurempi vapaus ajatella ja keskustella kuin työnantajan ikeessä puskevilla kanssaihmisillään. Tätä hienoa perintöä SDP:n johto on kuntavaalikampanjassaan ollut vahvasti tuhoamassa.
Ajassa on suuri yhteiskunnallinen tilaus nykyaikaiselle ja avarakatseiselle palkansaajapuolueelle. Suomalaisurheilijat ovat järjestäytyneet SAK:hon, NHL:n miljonäärijääkiekkoilijat taistelevat työehdoistaan. Työmarkkinat ovat muuttuneet kovaksi paikaksi kaikille palkansaajille, koulutuksesta ja yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta.
SDP ei ole vieläkään herännyt nykyajan yhteiskuntaan. Demarit elävät henkisesti 1970-luvun alun työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa. Se on iso häppee.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012103116265439_uu.shtml
EKSYKSISSÄ SDP:n Jutta Urpilaisella on politiikan suunta edelleen kateissa.
"Hoppee ei oo häppee"-hokema on kuultu jo niin useasti ja niin monen demaripomon suusta, että kuulijan myötähäpeän tunne puskee otsasta läpi. Vaikka SDP:n puoluejohdossa tai puoluetoimistossa onkin jotain näin fiksua tullut keksittyä, niin sitä kannattaisi käyttää säästellen. Kiitos.
Tosiasiassa SDP:n kuntavaalitulos oli nyt historian huonoin. Vuonna 1992 SDP sai kuntavaaleissa äänistä 27,1 prosenttia ja sen jälkeen prosentit ovat olleet 24,5, 23,0, 24,1, 21,2 ja nyt 19,6 prosenttia. Kovin kevyesti SDP:n johto on tappionsa julkisuudessa sivuuttanut. Demareille on tulossa tavaksi, ettei vaalitappioita käsitellä ja analysoida avoimesti. Karkein esimerkki on kuluvan vuoden presidentinvaalit, joissa SDP:n romahdustulos huitaistiin selittelemättä sivuun ja "katsottiin eteenpäin tulevaisuuteen".
Virheistä on kuitenkin vaikea oppia, jos asioita ei analysoida. Suuren kansanliikkeen, niin kuin sosiaalidemokratia on, tulisi keskustella asioistaan myös avoimesti, niin että jäsenet ja kannattajatkin voivat osallistua. Nyt SDP vaikenee kuin muumio.
Demareiden kunnallisvaalikampanjan loppu oli kauheata katseltavaa. Puoluejohto oli pysyvässä krampissa haastamassa muita yksityistämisestä, jota kukaan muu ei ollut esittämässä. Viimeisissä television vaalidebateissa puheenjohtaja Jutta Urpilaiselta alkoi maltin lisäksi mennä tolkku, hän möykkäsi toisten päälle puhumisesta, vaikka olisi pitänyt keskittyä asiaan. Pohjanoteeraus oli Urpilaisen yhdelle palkkatyöntekijäryhmälle, lääkäreille, esittämä velvoite pakkotyöhön terveyskeskuksissa.
Demareiden kampanjassa heijastui ylipäätään vieroksunta pienyrittäjiä ja itsensä työllistäjiä kohtaan. Vain kuntatyöntekijät olivat hyviä, paitsi lääkärit, joille sopisi pakkotyö.
Pakon ja sääntelyn kanssa hekumoiminen ei sovi työväenliikkeelle, joka on syntymästään asti ollut ennen kaikkea vapausliikettä. Työväenpuolueen tärkein tavoite oli vapauttaa torpparit ja työläiset isäntiensä pakkovallasta. Vapaus, veljeys ja tasa-arvoisuus. SDP:n johdon olisi syytä katsoa tarkasti mikä sana tässä kolmiyhteydessä on ensimmäisenä.
Suomen työväenliikkeen alkuvuosien keskeiset vaikuttajat olivat yksityisiä pienyrittäjiä, esimerkiksi suutareita ja räätäleitä. Heillä oli suurempi vapaus ajatella ja keskustella kuin työnantajan ikeessä puskevilla kanssaihmisillään. Tätä hienoa perintöä SDP:n johto on kuntavaalikampanjassaan ollut vahvasti tuhoamassa.
Ajassa on suuri yhteiskunnallinen tilaus nykyaikaiselle ja avarakatseiselle palkansaajapuolueelle. Suomalaisurheilijat ovat järjestäytyneet SAK:hon, NHL:n miljonäärijääkiekkoilijat taistelevat työehdoistaan. Työmarkkinat ovat muuttuneet kovaksi paikaksi kaikille palkansaajille, koulutuksesta ja yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta.
SDP ei ole vieläkään herännyt nykyajan yhteiskuntaan. Demarit elävät henkisesti 1970-luvun alun työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa. Se on iso häppee.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012103116265439_uu.shtml
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.