Kuinka saisin rohkaistua itseäni ottamaan masennuslääkettä? Minulle määrättiin sitä mutta sen sivuoireet eivät ole parhaimmat mahdolliset... toisaalta en kyllä jaksa tätä masennustakaan.
Helppiä
Helppiä
Masennuslääke
NeitiNäpsä
23444
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mikä lääke ja millaiset sivuoireet?
Menet vaan lenkille ja otat itseäsi niskasta kiinni niin et mitään lääkettä tarvitse..
Älä herranjestas oikeasti ala kokeilla mitään lääkkeitä! Vaadit itsellesi terapiaa turhien lääkitysten sijaan!
Niin, ei lääkitys yksinään ole ehkä paras vaihtoehto, mutta 12 2:sen kannaotto on aika jyrkkä. Perustuuko mahdollisesti kokemukseen?
Terapiat ovat joillekin yhtä tyhjän kanssa ja lääkitys välttämätön.
Oikeasti pahin asia, jonka todella kliinisesti masentuneelle ihmiselle voi sanoa, on tuo "ota itseäsi niskasta kiinni". Se ei ole tahdonvoimasta kiinni. Masentunut syyllistää itseään ihan tarpeeksi, siinä ei ulkopuolisten tuomioita kaivata.
Mitä tulee lääkkeisiin, niitä on monenlaisia, kuten myös sivuvaikutuksia. Se joka ei yhdelle sovi, voi toiselle passata mainiosti. Ei kannata säikähtää, vaikka jollain muulla olisi lääkkeestä huonojakin kokemuksia. Kokeilemalla se selviää, sopiiko lääke itselle ja onko siitä apua. Ei siinä kovin paljoa voi menettää. Lääkkeen voi aina tarvittaessa lopettaa.
Lievään masennukseen ulkoilu tehoaa lääkettä paremmin, mutta vakavan masennuksen kanssa ei kannata ottaa riskejä. Mitä nopeammin masennusta aletaan hoitaa, sitä parempi on toipumisennuste. Toki osana hoitoa tulisi olla keskusteluterapia.
"Oikeasti pahin asia, jonka todella kliinisesti masentuneelle ihmiselle voi sanoa, on tuo "ota itseäsi niskasta kiinni". Se ei ole tahdonvoimasta kiinni. Masentunut syyllistää itseään ihan tarpeeksi, siinä ei ulkopuolisten tuomioita kaivata."
Aivan, se voi olla totaalisen musertavaa ja joillekin se viimeinen pisara - kertoo tässä nimimerkki "Kokemusta on". Itselläni on noista pahimmista depression ajoista jo yli 20 vuotta, mutta muistan, millaiseen tuskatilaan romahdin saatuani lähipiiristä edellä mainittua "tukea". Siinä ei ainoastaan syyllisty entisestään, vaan kokee myös täydellisen toivottomuuden: mitään toivoa ei ole, koska edes läheisimmät ihmiset eivät ollenkaan ymmärrä. He tuntuivat halveksivilta ja korskeilta, jossain eri kastissa olevilta ihmisiltä, ja jos läheiset ovat sellaisia, mitä muuta voi missään olla.
Näin minä koin. Kävin tuolloin terapiassa, jossa saatiin lohduttoman itsesäälin mukana tulleet itsemurha-ajatukset käsiteltyä - ajatuksiin liittyi tuskaisuus ja halu lopettaa kärsimys, nyt kun ne läheisetkin ihmiset oli emotionaalisesti menetetty. Ajattelin tekeväni palveluksen kaikille.
Niin että tällaista saa masentuneessa aikaan terveiden ihmisten "kannustus".
(Voin nykyään suht hyvin, lääkkeitä käytän edelleen ja tulen käyttämäänkin.)
Se on vähän silleen,että millään muulla oti ei parane
nyt on edes toivoa kun koitan ottaa itteäni niskasta kiinni
sillä tarkotetaan hyvää,mutta se sanotaan väärin.
lääkkeet on kokeiltu..terapiat käyty..Nyt vasta punttisali on anatanut edes toivoa.
Moi! Mitään sä et menetä kokeilemalla! Varmasti ekat päivät / viikot tulee jotain oireita (itsellä tullu merkistä riippuen mm. päänsärkyä, pahoinvointia, väsymystä, huimausta), mutta omalla kohdallani oireet on loppunu 5:n päivän sisällä (poikkeuksena Venlafaxin, jonka aloittamisoireet ei loppuneet ollenkaan -> lääke vaihtoon). Mulle lääkäri sano, että jos tulee sivuoireita, tietää ainakin että lääke vaikuttaa. Eri asia sitten on, jos nämä oireet kestävät piiiiitkään - silloin voi olla, että sun keho tappelee vastaan, eli lääke ei vaan sovellu sulle.
Kannattaa katsoa ainakin se puoli vuotta, silloin lääke yleensä alkaa vaikuttaa ja elämä tuntuu jo hitusen siedettävämmältä =) Sillon saa jo itsensä hyvinä päivinä motivoitua vaikka iltakävelylle hyvän musiikin tahdissa.
On myös kokemusta psykoterapiasta.. Omalla kohdalla se osoittautui vain masennusta ja ahdistusta lisääväksi! Mutta aion kokeilla vielä erilaista terapiaa, kognitiivista yksilöpsykoterapiaa =)
Suomen Mielenterveysseura ja Mielenterveyden Keskusliitto tarjoavat myös kursseja eri elämäntilanteisiin!
Tsemppiä kanssamasentuneille!
"Mitään sä et menetä kokeilemalla!"
Nimenomaan menetät kaiken kokeilemalla lääkkeitä jotka eivät sinulle sovi. Parhaassa tapauksessa henkesi.
"Kokeilut kokeiltu", en lainkaan väheksy kannaottoasi, hyödyllistä vain olisi kuulla perusteluja eli kokemuksia. Niistä saattaa olle jollekin hyötyä pohdinnoissaan...
Mitä jos kuitenkin oletamme näissä keskusteluissa, että kirjoittajat ovat masennuspotilaita eivätkä jotain pillerinrouskuttajia ja muiden kemiallisten aineiden "kokeilijoita", jookos.
Mistä tiedät sivuoireet? Oletko käyttänyt samaa lääkettä joskus aiemmin?
Jos sivuoireita pelkää ja etsii, niitä varmasti myös saa.
Kaikilla lääkkeillä on varsinkin aluksi sivareita enemmän tai vähemmän. Niistä sitten voi tehdä kärpäsen tai härkäsen.
Niin paljon huuhaata yllä, että pakko kommentoida kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Kaikilla masennuslääkkeillä on sivuvaikutuksia, mutta näin yleensä ottaen näiden lääkkeiden kanssa tavoitteena on saada enemmän hyötyä ( = lievempi masennus) kuin sivuvaikutuksia. En tiedä mikä lääke on kyseessä, mutta jos puhutaan ihan perusmasennuslääkkeistä, niin sivuvaikutukset ovat
a) aluksi pahempia, tasoittuvat muutamassa viikossa, ja
b) olemassa vain niin kauan kuin syöt sitä lääkettä.
Eli toisin sanoen: kokeile lääkettä muutaman viikon ajan, ja jos masennus ei hellitä niin voit lopettaa lääkkeen käytön ilman pysyviä muutoksia.
Jos kyseessä on ns. SSRI-lääke, niin tehon ilmenemisessä voi kestää neljäkin viikkoa. Jos vain mahdollista, niin kysy lääkäriltäsi miten toimia ennen kuin teet mitään radikaalia.
Jos kyseessä on ns. ensimmäisen pillerin ongelma, niin unohda epäilyksesi vähäksi aikaa ja kuvittele että se pilleri on Tic-Tac -karkki. Toinen pilleri meneekin jo helpommin alas.
Toivottavasti tämä edes vähän selvensi asiaa.
Masennuslääkkeiden optimaalinen hyöty voi ilmetä paljon pitempiaikaisemmankin käytön kuin tuon lähes kaikkialla mainitun "muutaman viikon - yhden kuukauden" jälkeen. Niistä siis voi olla hyötyä pitkällä tähtäyksellä. Mitään heti-nyt-mulle-kaikki lääkkeitä ei olekaan.
Kaikki tyhmät luulee että heille tulee ne sivuoireet.
Ei ne tule kuin pienelle osalle porukasta.
Siis rohkaistut ja otat.
Tän takia masentuneisuus lisääntyy, ku tommoset vitun kusipäät täällä pyörii jakamassa elämänneuvojaan -.- vetäkää nyt se vittu päähänne ja menkää muualle.
Mäkikuismaa (st.johns wort) mielialaan ja illaksi melatoniinia/ valeriaanaa nukahtamiseen niin saat serotoniinin nousun luontaisesti ja ilman sivuvaikutuksia.Älä aloita kemiallisia lääkkeitä, haitat hyötyjä suuremmat..
Heitä vaan hornaan ne lääkkeet, tai vaikka lääkemäärääjällesi joululahjaksi anna. Masennus ei niillä lähe, koska ei se varmaan niien puutteen takiakaan oo tullu. Vai ookko sitä mieltä että masennuit siksi kun et saanu niitä lääkkeitä ? Kemikaalit vaan turruttaa niin että on vaikeempi ajatella ja hoitaa masennus kuntoon.
zdcvsdv: Oletpa sinä tietämätön ja typerä.
DMSA-kelaatio höystettynä alfalipoiinihapolla toimii myös joillekin. Se on sitten tuo tunnettu joka 3 tunti DMSA:ta/ALAaa napaan sopivalla annostuksella.
Tryptofaania isoilla annoksilla, e-epa kalaöljykapseleita isoilla annoksilla (ota kahdessa erässä per vrk), alfalipoiinihappo kapseli/kapseleita, magnesiumia, karnosiinia ja ruokavalio kuntoon. Nopeat hiilarit pois sekä huono rasva pois. Liikuntaa pitkin viikkoa. Tryptofaani muodostaa serotoniinia, e-epa ei heti toiminut, meni n. 3-4 viikkoa kun alkoi toimia. Näillä eväin saanut itseni kuntoon. On tullut syötyä jos jonkinlaisia masennuslääkkeita monta vuotta. Olo on aivan toinen nyt kun ei ole lääketokkuraa. Tryptofaania ei ilmeisesti saa syödä samaan aikaan jos jokin masennuslääke käytössä. Vointeja!
Minulla on ollut vaikeuksia hyväksyä lääkkeiden tarvetta itselläni. Sitä haluaisi vain pärjätä ja olla yhtä hyvä kuin muut.
Minulle on sanottu; Jos olisit diabeetikko, joutuisit piikittämään insuliinia, jos jalkasi olisi poikki, joutuisit käyttämään kainalosauvoja. Kyse on samasta asiasta. Sairaudesta, johon saa lääkehoitoa.
Muista, että ravintolisiä ja niiden vaikutuksia ei tarvitse tutkia samalla tavalla kuin lääkkeitä, niistä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Lääkkeet on tutkittu ja todettu, ja niitä on sinulle määrätty sairauden vuoksi. Ei kukaan niitä lääkkeitä huvikseen popsi.
Ongelmana taitaa olla näissä masislääkkeissä se, etttä niitä ei aina voi verrata muihin lääkkeisiin.
Insuliini auttaa eikä tuo haittaoireita, kainalosauva auttaa liikkumaan eikä tuo sivuoireita. Mutta kun neuroleptiä jaellaan kuin karkkeja konsanaan kaikille mahdollisille oireille, siinä tulee haittoja ja lisäsairauksia ja loppuelämän riippuvuutta joillekin. Kaikille ei niitä tule.
Täytyisi näissä keskusteluissa oppia yksi tärkeä asia. On niitä, joille ei tule sivuoireita ja sitten niitä joille niitä tulee. Ja kunnioittaa kumpikin puoli tätä totuutta.