Olen 22-vuotias miehen alku, jonka elämä tuntuu kuitenkin olevan lopussaan. Seurustelimme kumppanini kanssa 10 vuotta, eli ihan muksusta alkaen. Kasvoimme yhteen ja kaikki tuntui tarkoitetulta. Muutama vuosi sitten muutimme yhteiseen asuntoon ja aluksi kaikki oli kaunista ja merkityksellistä. Kuitenkin viimeisen vuoden aikana alkoi suhde rakoilla ja riitoja oli hyvinkin usein. Reilu kuukausi sitten tuli pelätty hetki, kun kumppani sanoi tahtovansa erota. Uutinen teki kipeää, mutta ei siinä muu auttanut kun kerätä kamat ja lähteä omasta kodistaan. Syy eroon oli kuulemma se, että kumppani halusi omaa aikaa ajatella ja ehdottikin jopa että muuttaisin samaan kaupunkiin ja katsottaisiin mihin tilanne menee parissa kuukaudessa. Eron jälkeinen kuukausi teki kipeää, mutta myös kasvatti ja ymmärsin oman itseni kasvamisen merkityksen. Mutta mikään ei valmistanut eiliseen pommiin, kun kävi ilmi, että exällä on suhde uuteen mieheen. Aluksi hän yritti peitellä koko suhdetta, ja sen jälkeen totesi että suhde on, mutta siinä ei kiirehditä vaan tapaillaan ja tutustutaan. Mutta pian kävi ilmi, että suhteessa on ollut seksiäkin jo hyvän aikaa. Miten tästä voi päästä yli? Kymmenen vuotta yhdessä ja kuukauden jälkeen toinen nukkuu jo uuden kainalossa... Aluksi halusin pysyä exän kanssa kaverina, koska itse rakastan häntä edelleen yli kaiken, mutta nyt elämältä ja kaikelta on viety pohja... Olen täysin pimeässä enkä tiedä miten tästä voi jatkaa. Kavereita minulla on ihan mukavasti ja opiskelen yliopistossa, mutta kaikki se tuntuu toisarvoiselta, kun oma rakas on poissa. Toisen vieressä... Miten tästä voi jatkaa? Mistä voi löytää valoa? Olen täysin sirpaleina... Tuskin nukun tai syön enää ollenkaan, eikä urheilukaan enää maistu. Miten joku voi sanoa suoraan, että tarvitsee itselleen aikaa ja hyppää heti uuden kyytiin? Pitkän aikaa eron jälkeen tekstailtiin, ja aina aneluihin tuli vastaus, että yksin on hyvä olla ja, että on tajunnut kuinka ilman suhdetta on hyvä olla ensimmäista kertaa elämässä. Pelkkiä valheita, ja minä olen nyt niin yksin ja hajalla...
Isku sydämeen.
36
1572
Vastaukset
- GayLove
Voi sua ystävä hyvä....Todella surullista on tarinasi.Miten sua lohduttaisin?
Noin kauan jatkunut parisuhde jättää jäljen ja ystäväsi päätös on kyllä raastava sen uskon. Sinut on ns. jätetty ja sen kohtaaminen on vaikea asia.
Monet ihmiset ovat tosin kokeneet saman, niin minäkin, mutta vaikka se murensi ja otti aikaa selvitä, kuitenkin siitä selvittiin.
Toivon että jaksat kaikesta huolimatta eteenpäin. Olet vielä nuori ja sinulla on kaikki kuitenkin enemmän edessä kuin takana.
Joudut kieriskelemmään nyt itsesäälistä masennuksen syöväreihin, mutta jos sinulla on paljon ystäviä, pura itseäsi heille tai jollekin tosi ystävälle. Se auttaa sinut yli tämän vaikean ajan ja voit aloittaa uutta elämää ja näkemään mahdollisuutesi, taistele ,,, et ole yksin Dear Boy - Menettänyt
Tuo on lamaannuttava kokemus. Rakkaan menettäminen tuntuu ihan hirveältä.
Siinä kiteytyy kaikki, halu omistaa, oma riittämättömyys, mustasukkaisuus, viha , suru, yksinäisyys, vaikka olis miljoona ystävää.
Mikään muu asia ei täytä sitä paikkaa, kuin juuri hän. Kovin on tuttua kaikki tuo ja uskon että näitä tarinoita on paljon. Mutta ei sekään sua lohduta. Olet siinä ihan yksin.
Kysyt onko valoa, kun olet sirpaleina ja pimeässä? Voin sanoa, että kyllä sinullekin loistaa valo tuon tunnelin päässä. Pääasia on että, kuljet kaikesta huolimatta eteenpäin. Jos tuntuu ihan toivottomalta ei ole väärin kääntyä vaikka ammatti-auttajan puoleen, hän ainakin kuuntelee ja uskoisin ymmärtää sinun murheesi jopa paremmin kuin parhainkaan ystävä. Heillä on taito ja tieto tarkastella asioita, kuten varmasti tiedät.
Ei sinun elämäsi tähän kaadu se on varmaa. Elämä vaan on tälläistä, joudumme itkemään paljon, joskus saamme myös iloita.
Siunausta Sinulle - lifemocker
ei tuommoisissa tapauksissa voi pysyä tai edes kannata pysyä "kaverina". katkaiset KAIKEN yhteydenpidon tuollaiseen "petturiin" ja koitat jatkaa elämääsi. poistat numerot kännykästä, sähköpostiosoitteen, hävität kuvat jne. ei mitään yhteyksiä. sitten kun menee noin vuosi niin elämä alkaa menemään vähän paremmin. MUTTA se edellyttää sitä että katkaiset välit etkä jää roikkumaan!
- BoyBoy2
Hei ,,, puhut kumppanista,, onko kysymyksessä tyttö vai poika, ehkä tämä on turhakysymys, mutta kuitenkin.?
Tosin ei sillä taida olla eroa kumpi on kyseessä. rakkaus on raastavaa välillä.
Tsemppiä sulle - sisältä kuollut
kyseessä oli nainen, mun elämäni ainoa ja suurin rakkaus... Nyt on viimeinen puhelu soitettu ja nimet pyyhitty kaikkialta. Kasvokkain en voi enää nähdä ja hyvin kävi selväksi ettei hänkään enää toivo minulta mitään yhteydenpitoa. Viimeiset haukut sain niskaani ja kuin suolana haavoihin sain vielä kuulla, kuinka onnellinen uuden miehensä kanssa on. On kuulemma löytänyt viimein itsensä samalla kuin minä riudun ihan kappaleina. Näistäkö paloista se ihminen pitäisi vielä koota ja jatkaa taipaletta... Kiitos kaikille hyvistä neuvoista ja lohdutuksista. Nyt on tosi pimeää, mutta toivottavasti se valo vielä löytyy. Mitään tälläista en ole ennen kokenut ja ainoa lohtu on, että rakas on viimeinkin onnellinen...
- lifemocker
kaverit on kova sana. ja kuntoilu. niistä se itselläkin aikoinaan lähti.
tietty se on alussa vitun vaikeeta, mut päivä päivältä pikkasen helpompaa. ei siinä oikeen muukaan auta. - sisältä kuollut
Tiedän, että on typerää kysyä, kuinka "normaalia" jokin asia on. Mutta kysytään nyt kuitenkin... Kuinka normaalia on tämmöisen eron jälkeen kokea yksinjäämisenpelkoa? Minulla ei ole lainkaan mitään edeltävää kokemusta, koska olen viettänyt elämäni vain yhden henkilön kanssa. Nyt kun toinen päätyi heti yhteen uuden kanssa ja on aloittanut onnellisen elämän, niin minua pelottaa ihan järjettömästi, että jään lopulta yksin... En voi kuvitella uutta suhdetta ollenkaan vielä, mutta en haluaisi olla yksinkään. En osaa lähestyä toista sukupuolta lainkaan, koska yksi on aina riittänyt minulle. Eikä minulla sen vuoksi ole yhtään naispuolista kunnon kaveria tai ystävää niinkuin exällä oli miespuolisia. Ovat kuulemma olleet kavereita jo pitkään ja nyt tajunneet, että heillä on yhdessä kivaa. Kuulostaa luonnolliselta, mutta itse pelkään vain, että jään kaikesta sellaisesta ulkopuolelle. Ahdistaa ja pelottaa...
- lifemocker
soon ihan normaalia. mutta sä oot ihan sika nuori joten ei hätää! ;)
itse ainakin vähän karsastan naisia joilla on paljon miespuolisia kavereita. koskaan kun ei voi varmuudella tietää mitä kaikkea he touhuavat ja jos nainen pyörii paljon miesporukoissa niin niitä houkutuksiakin on sitten enemmän!
nyt opettelet olemaan yksin. et voi onnistua elämässäsi jos et osaa olla yksin, etkä voi aloittaa TERVETTÄ suhdetta jos et osaa olla yksin.
mutta: päivä kerrallaan eteenpäin.
- sie oot 22v. ja
koet yksin jäämisen pelkoa?
- Suhdekiekura
Huomenta Lonely Boy...Kiinnosti palata vielä tarkastelemaan kohtaloasi.
Tuli mieleen, että minkäläinen teidän suhde on ollut sanotaan viimeisen vuoden ajan? Onko se ollut mielestäsi hyvää ja tasapainoista? Riitelittekö paljon esim.?
Kävikö sinulla mielessä että jokin on pielessä? Pystyittekö puhumaan asioista henkilökohtaisella tasolla, kuten esim. mitä sulle kuuluu, miltä tuntuu mitä haluat, onko kaikki hyvin jne.
Peilaan tässä vain omia kokemuksiani parisuhteessa joka päätyi eroon.
Jouduin myöntämään silloin että minä olin eron syynä. Ei minua petetty, vaimo vaan sai tarpeekseen, minun epäluotettavuudestani, vaikka en seurustellutkaan vakituisesti salaa jonkun kanssa, minulla oli kuitenkin säpinöitä satunnaisten kumppaneiden kanssa ja onhan se tietysti pettämistä sekin, en halua sitä vähätellä. Mutta rakkaus siinä loppui ja meidän 12 vuotta kestänyt avioliitto oli tullut tiensä päähän, ei löytynynyt keinoja korjata mitään. Oli se surullista molemminpuolin.
Näen että teidänkin pitkä suhde tuli tavallaan tiensä päähän, noin kauan yhdessä olo on jo niin tuttua ja koluttua että joko siihen tulee villasukan haju tai sitten on vaan niin hyvät rakennuspalikat jotka voidaan uudestaan ja uudestaan koota vaikeuksista huolimatta, mutta jokaisssa parisuhteessa viimeistään 7 vuoden tienoilla tulee hapanmaku suuhun ja aletaan miettiä, voidaanko tässä vielä jatkaa, siitä on tulvillaan dokumettiä.
Sure surusi ja nouse, kaikki alkaa kyllä kirkastua ja näet muutakin kuin oman menetyksesi ja petetyksi tulemisesi. Älä vaivu itsesääliin, ei se auta. Vertaistukea löytyy vaikka millä mitalla- sisältä kuollut
viimeinen vuosi oli vaikea... Suuri syy on minussa. Keskityin liikaa opiskeluun ja töihin. Asuimme yhdellä paikkakunnalla ja opiskelen Helsingissä sekä työpaikka on vielä komannella paikkakunnalla. Yhteinen aika ja läheisyys kärsivät. En siis syytä exääni siitä, että hän löysi heti uuden, joka on aina lähellä ja joka jaksaa rakastaa myös vaikeina aikoina. Nyt olen vain tajunnut liian myöhään, kuinka toisarvoisilla asioilla täytin elämäni... Nyt kadehdin tietä, jonka rakkaani valitsi. Hän ei ole käynyt kouluja ja on ollut jo monta vuotta työelämässä ja suunnittelee uuden miehensä kanssa uuden auton ja koiran ostamista. Oikeaa elämää... Eilen hän tuli vielä yllättäen illalla käymään luonani, vaikka sovimme aikaisemmin, että kaikki on nyt jäänyt taakse. Tapaaminen oli pelkkää itkua ja halailua, mutta samalla hän muistutti, että on pitkästä aikaan onnellinen. Hän halusi vielä pysyä kaverina ja tavata vielä uudelleen, mutta minä en enää pysty. Jokainen kontakti häneen saa sydämen vain lisää solmuun. Hän lupasi, ettei tule enää tapaamaan ja lähti pihasta kohti uutta kotiaan... Nyt vasta tajuan kuinka heikko ja yksin olenkaan... Tämä on niin vaikeaa...
- Olalletaputus
sisältä kuollut kirjoitti:
viimeinen vuosi oli vaikea... Suuri syy on minussa. Keskityin liikaa opiskeluun ja töihin. Asuimme yhdellä paikkakunnalla ja opiskelen Helsingissä sekä työpaikka on vielä komannella paikkakunnalla. Yhteinen aika ja läheisyys kärsivät. En siis syytä exääni siitä, että hän löysi heti uuden, joka on aina lähellä ja joka jaksaa rakastaa myös vaikeina aikoina. Nyt olen vain tajunnut liian myöhään, kuinka toisarvoisilla asioilla täytin elämäni... Nyt kadehdin tietä, jonka rakkaani valitsi. Hän ei ole käynyt kouluja ja on ollut jo monta vuotta työelämässä ja suunnittelee uuden miehensä kanssa uuden auton ja koiran ostamista. Oikeaa elämää... Eilen hän tuli vielä yllättäen illalla käymään luonani, vaikka sovimme aikaisemmin, että kaikki on nyt jäänyt taakse. Tapaaminen oli pelkkää itkua ja halailua, mutta samalla hän muistutti, että on pitkästä aikaan onnellinen. Hän halusi vielä pysyä kaverina ja tavata vielä uudelleen, mutta minä en enää pysty. Jokainen kontakti häneen saa sydämen vain lisää solmuun. Hän lupasi, ettei tule enää tapaamaan ja lähti pihasta kohti uutta kotiaan... Nyt vasta tajuan kuinka heikko ja yksin olenkaan... Tämä on niin vaikeaa...
HUomenta.....Dear Boy ..... Hän tulee sun luokse ja kertoo, kuinka on piiitkästäaikaa on onnellinen??? Varmaan tuntuu sinusta tosi ihanalta, että hän on nyt onnellinen?? Voi olla että sinulla on sydäntä tuntea myötätuntoa häntä kohtaan ja sehän on toisaalta todella hyvä asia. Noinhan meidän tulisi rakastaa lähimmäistämme. Antaa anteeksi.
Tiedän kokemuksesta, että tuo draama on enemmän kuin elokuvaa. Mutta kun tässä elämässä tapahtuu kaikenlaista niin eikö teidänkin episodi ole kuitenkin melko luonnollista elämään kuuluvaa.?? Vaikka ei sellaista haluaisikaan.
Edelleen olen sitä mieltä, että kun sinusta tuntuu nyt hirveän pahalta ja yksinäiseltä ja heikolta niin tulet selviytymään kaikesta ja jonkinajan kuluttua huomaat asioiden järjestyneen. Voi miten olen kieriskellyt itsesäälissä , syytöksissä, katkeruudessa näiden samojen asioiden kanssa, mutta kyllä ne ovat selvinneet. Niin sinäkin tulet huomaamaan. Tiedän että tuossa tilanteessasi ei oikein jaksa uskoa mitään selityksiä ja neuvoja, enkä tässä haluakaan sua sen enempää opastaa, vaan kannustaa.
Huomaatko kuinka paljon sun juttus kiinnostaa muita jotka kenties ovat kokeneet samoja asioita, tämä on vertaistukea, tsemppiä, Jos pystyt antamaan hänelle anteeksi, niin olet jo voittanut joska sun hyvä sydämmesi ja asenteesi tuottaa sinulle itsellesi jotakin otollista ja sinä paranet kaikista haavoistasi. - kiitos
Olalletaputus kirjoitti:
HUomenta.....Dear Boy ..... Hän tulee sun luokse ja kertoo, kuinka on piiitkästäaikaa on onnellinen??? Varmaan tuntuu sinusta tosi ihanalta, että hän on nyt onnellinen?? Voi olla että sinulla on sydäntä tuntea myötätuntoa häntä kohtaan ja sehän on toisaalta todella hyvä asia. Noinhan meidän tulisi rakastaa lähimmäistämme. Antaa anteeksi.
Tiedän kokemuksesta, että tuo draama on enemmän kuin elokuvaa. Mutta kun tässä elämässä tapahtuu kaikenlaista niin eikö teidänkin episodi ole kuitenkin melko luonnollista elämään kuuluvaa.?? Vaikka ei sellaista haluaisikaan.
Edelleen olen sitä mieltä, että kun sinusta tuntuu nyt hirveän pahalta ja yksinäiseltä ja heikolta niin tulet selviytymään kaikesta ja jonkinajan kuluttua huomaat asioiden järjestyneen. Voi miten olen kieriskellyt itsesäälissä , syytöksissä, katkeruudessa näiden samojen asioiden kanssa, mutta kyllä ne ovat selvinneet. Niin sinäkin tulet huomaamaan. Tiedän että tuossa tilanteessasi ei oikein jaksa uskoa mitään selityksiä ja neuvoja, enkä tässä haluakaan sua sen enempää opastaa, vaan kannustaa.
Huomaatko kuinka paljon sun juttus kiinnostaa muita jotka kenties ovat kokeneet samoja asioita, tämä on vertaistukea, tsemppiä, Jos pystyt antamaan hänelle anteeksi, niin olet jo voittanut joska sun hyvä sydämmesi ja asenteesi tuottaa sinulle itsellesi jotakin otollista ja sinä paranet kaikista haavoistasi.kiitos sanoistasi. Kiitos kaikille. En valinnut väärin aikoinani. Valitsin parhaan mahdollisen. Olen onnellinen kymmenestä vuodesta, jotka antoivat opin elämään. Nyt pitää oppia vielä lisää. Ei muiden onni ole minulta pois. Ehkä se minullekin vielä osuu kohdalle. Kiitos teille.
- Gayguy2
kiitos kirjoitti:
kiitos sanoistasi. Kiitos kaikille. En valinnut väärin aikoinani. Valitsin parhaan mahdollisen. Olen onnellinen kymmenestä vuodesta, jotka antoivat opin elämään. Nyt pitää oppia vielä lisää. Ei muiden onni ole minulta pois. Ehkä se minullekin vielä osuu kohdalle. Kiitos teille.
Huomenta
Hyvin puhuttu. Aivan varmasti sinun elääsi tulee mahdollisuuksia. Näissä vastauksissasi käy jotenkin ilmi, että olet hyvä ja herkkä ihminen, joka omistaa avaran ja lämpimän sydämmen. Se on paljon se. Tosin voit silloin olla myös helposti haavoitettavissa ja se sattuu sinuun paljon, mutta kuitenkin sinä olet voittaja. Nämä asiat kyllä vahvistavat sinua jos et katkeroidu, niinkuin sanot,,, oppia vielä lisää, Sitä kai tämä meidän vaelluksemme tuleekin olla,,, oppimista.
Olen tässä miettinyt, kun meidän kouluissamme, meille opetetaan kaikenlaista, että olisimme sitten valmiita elämään, niin tärkeimmät asiat jäävät opettamatta,,, kuinka kohdataan elämän tosi vaikeudet, eli miten esim selviydytään parisuhteesta, jne,,, koko elämästä. Siinä olisi opettamista niin alakoulussa kuin yliopistoissakin. Enkä näe että ajatukseni on ollenkaan naivi.
Kun tarkastellaan tätä ihmisten elämää ja vaikeuksia, mitkä aikuisina kohtaamme niin kyllä olis pitänyt opettaa todella paljon jo nuorena näistä asioista. Ei se oppi varmaan poista elämään tulevia vaikeuksia, mutta kenties antaisi jonkinlaiset eväät niiden selvittämiseen ja ennalta ehkäisyyn,,mene ja tiedä?? Kuulostat niin hyvältä kaverilta, että ihan haluttais tutustua sinuun, mutta tuskin se on mahdollista, ai kun olisin 20v nainen niin pyytäisin sut treffeille jo tänä iltana ::) No nyt puhun ihan höpöjä::)) Siunausta päivääsi. - Kanssakulkija
kiitos kirjoitti:
kiitos sanoistasi. Kiitos kaikille. En valinnut väärin aikoinani. Valitsin parhaan mahdollisen. Olen onnellinen kymmenestä vuodesta, jotka antoivat opin elämään. Nyt pitää oppia vielä lisää. Ei muiden onni ole minulta pois. Ehkä se minullekin vielä osuu kohdalle. Kiitos teille.
Ihan varmasti se oikea Onni Onni osuu kohdallesi, sitten aikanaan.
Olet käynyt elämänkoulua, mutta myös oppinut siitä.
ÄLÄ katkeroidu ja jää vellomaaan menneisiin, vaan anna itsellesi aikaa ja tilaa.
Sinulla on tulevaisuus edessäsi, mene sitä kohti askel kerrallaan.
Tsemppiä ja halauksia, selviät kyllä!
- zheaaaaaaaaaayr
ei tuommoisissa tapauksissa voi pysyä tai edes kannata pysyä "kaverina". katkaiset KAIKEN yhteydenpidon tuollaiseen "petturiin" ja koitat jatkaa elämääsi. poistat numerot kännykästä, sähköpostiosoitteen, hävität kuvat jne. ei mitään yhteyksiä. sitten kun menee noin vuosi niin elämä alkaa menemään vähän paremmin. MUTTA se edellyttää sitä että katkaiset välit etkä jää roikkumaan!
Olet harvinaisen oikeassa, juurikin näin. - Trumpet
Olet onnistunut löytämään itsellesi selkärangattoman naisen joka ei saa sitä suuta auki vasta kun on viimeinen pakko kun hänellä on uusi ukko kuvioissa.
Olen huomannut omalla kohdalla ja tuttavien kohdalla, jos naisen suusta tulee toi lause "että kumppani halusi omaa aikaa ajatella ja ehdottikin jopa että muuttaisin samaan kaupunkiin ja katsottaisiin mihin tilanne menee parissa kuukaudessa."
Taikka "Mitä jos pidetään taukoa" tai muuta vastaava. Niin siinä vaiheessa pitää jokaisella miehellä ja naisella hälytyskellojen soida ja panna kokonaan suhde poikki..
Niinkun tuolla ylempänä ketjua mainittiinkin että kuntoilu helpottaa...
Kun itsekkin kävin kovan eron läpi ja tuntu välillä että onko ainut keino hirsipuu...
Ei ole.. Oi sitä fiilistä kun kävi juoksemassa ja sai purkaa sitä vitutusta mitä oli jäänyt ja salilla kun kävi mättämässä säkkiä olan takaa..
Mutta toistan muita niin kaikki välit kokonaan poikki kerrasta ja jos soittaa niin suoraan vain punasta luuria.
Mutta älä lähde siihen peliin että tulee se klassinen ehdotus "Ollaanko vain kavereita?" Se ei oo mitään muuta kun vittuilua vasten kasvoja.
Mutta maailmassa on paljon mahtavia naisia ja siellä on semmosia jotka osaa sanoa suoraan miten asiat on eikä kiertele eikä kaartele :) - sisältä ehkä elävä
Hei teille kaikille hyville ihmisille. Teistä on ollut enemmän kuin suuri apu, että selvisin tästä viikosta yli ilman mitään harkitsematonta. Tänään päätin, että kirjoitan jonkinsortin blogia matkastani. Nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Ensimmäinen kerta teki ainakin hyvää. Blogi on osoitteessa http://taivaltaja.blogit.fi/. Olisi mukava, jos täältä löytyisi muitakin kirjoittajia. Haluaisin lukea muidenkin tarinoita siitä, kuinka elämässä selviydytään. Jos blogin kirjoittaja sattuu lukemaan tämän, niin laita blogin osoite tänne. Kiitos paljon.
- sisältä kuollut
Pakko avautua lisää, niinkuin ei tässä olisi avauduttu jo tarpeeksi. Tänään tuli exältä tekstiviesti: "mul on sua ikävä..." ja kun vastasin, että kyllä hänkin on vielä minun mielessäni, niin vastaukseksi tuli sitä samaa, kuinka on poikaystävänsä kanssa onnellisempi kuin pitkään aikaa. Mitä hemmettiä?! Miksi hän haluaa vielä kiusata minua? Enkö kärsi jo ihan tarpeeksi... Kahteen viikkoon ei kuulunut mitään, ja nyt pitää taas repiä haavoja ja muistoja auki. Tää on ihan käsittämätöntä enkä yhtään tiiä miten suhtautua. Yrittääkö hän väkisin varmistaa, etten toivu tästä ikinä? Miten niin rakkaasta enkelistä tuli niin myrkyllinen..
- 5+7
Seuraavaan viestiin vastaat sitten vaikkapa, että; Hyppää huora järveen; niin älyää jättää sinut rauhaan.
- justjust
Toi viestien lähettely ei ole reilua ja haiskahtaa valtapeliltä.
Jos tulee viä viestejä niin poista ne lukematta. Jos muu ei auta niin laita ex-tyttös numero estoon, joko kännyn asetuksista (jos mahdollista) tai operaattorin kautta. Toivottavasti toi antaisi viestin jonka hän tajuaisi että "jätä minut rauhaan". Oman kokemukseni mukaan eron tullessa on parempi laittaa kaikki yhteydet poikki, yhteydenpito hidastaa paranemista. Tai ainakin minun tapauksessani.
Kliseistä suurin; Tsemppiä sulle!
- jsgt3
Muista se ettei tuo ihminen ollut sinun arvoinen ja pyri selviämään ja jättämään hänet menneisyyteen. Itselläkin sama tilanne, helpommin sanottu kuin tehty mutta loppujenlopuksi näin sen pitääkin mennä, varmasti löytyy puoliso joka on sinun arvoinen, toivotaan näin meille molemmille
- Omituista.,
Itse seurustelin vasta ensimmäisen kerran 36 vuotiaana,aloitus tuntuu ihan absurdilta.
- maikki62v
Hei nuori mies!
Samassa tilanteessa ollaan ja sulatellaan asiaa! Olen vaan nainen, joka on ollut ensirakkauden kanssa kimpassa peräti 46v ! Miehen ketale ilmoitti löytäneensä uuden, ja vielä , ironista kyllä, 46vuotiaan "uuden"! Helppoa ei ole tässäkään iässä.
Olen päättänyt selvitä, mutta kyllä asia pyörii aina vaan mielessä. Vaikka olen sitä "sulatellut " jo kohta puoli vuotta... Tsemppiä ! Avataan uusia ovia ja arvostetaan itseämme, me itse. Terveisin 62v.- sisältä kuollut
Kyllä tästä hiljalleen noustaan, ehkä. Vaikeinta on, kun väkisinkin saa kuulla tuttavapiiristä, miten exällä ja hänen uudellaan sujuu. Suunnittelevat jo kuulemma yhteen muuttamista. Itse muutan kuun vaihteessa Helsinkiin ja nykyiset kaverit ja ystävät jäävät tänne. Tuntuu, että olen maailman yksinäisin. Ei ole ketään, jonka kainaloon voisi käpertyä illalla. Ei ketään, johon painautua kylmänä yönä. Vaikeaa on ja tuntuu ettei oikeaa suuntaa vieläkään löydy. Toivottavasti sinulla on enemmän voimaa päästä yli ja nauttia elämästä ilman ex-miestäsi. Toivon sinulle kaikkea hyvää!
- Hymy..
En voi muuta kuin kuvitella miltä sinusta tuntuu ja toivon sulle paljon kaikkea hyvää tulevaisuudessa ja toivottavasti pääset tästä eteenpäin.
Sinusta voi tuntua oudolta kuinka kumppanisi pystyi menemään toisen kainaloon noin pian mutta eihän kukaan mene onnellisesta suhteesta noin vain toisen kainaloon kyllä siihen on tarvittu paljon ajattelua ja suunnittelua ja ehkä jos ajattelet taaksepäin niin huomaat että ehkä teillä nyt ei mennyt niin hyvin jo kauankin ja luulenpa että hän on ajatellut ero asioita mielessään jo pitkään.
Miten erosta pääsee eroon on se miten se tapahtu ja olitko sinä se jätetty vai jättäjä. Sulle ei tekisi pahaa mennä puhumaan tästä ammattiauttajan kanssa koska noinkin pitkän ja todella nuorena alkaneen suhteen jälkeen varmaan on todella vaikeaa mennä eteenpäin varsinkin kun olet vielä nuori.
Ajattelet varmaan kuinka hienoa kumppanillasi on tällä hetkellä ja kuinka kauheelta sinusta tuntuu mutta yksi päivä kyllä pääset tästä eteenpäin ja löydät itteles toisen ja tämä aika on sitten kuin vanha tarina joka ei koske enää.
Sun pitää käydä läpi tää aika valitettavasti ja se voi kestää aika kauan, on ittestäs kiinni kans aika paljon koska aika parantaa mutta vaan jos kulutat sen ajan oikein. Älä enää yritä puhua tai tekstailla hänelle, on parasta pistää kaikki yhteyden otto poikki. Keskity itseesi ja itsesi parantamiseen. Sorry että suhun sattuu, toivottavasti ei satu kauan! - ikuisesti onneton
Voin kuvitella tuskasi. Itse erosin 7kk sitten n. 7 vuoden parisuhteesta. Hän palvoi maata jalkojeni alla. Oli välillä riitoja, mutta aina selvitimme ne. Luulin, että hän on se "oikea". Viimeisen n. parin vuoden aikana hän muuttui. Hän alkoi enemmän ja enemmän viettää aikaa "opiskellessa", muttei ole vieläkään valmistunut (hänen olisi pitänyt ja vuosia sitten valmistua). Ja keskellä viikkkoa alkoi kulkea opiskelijabileissä. Aikaisemmin häntä ei niin kiinnostanut baareilut yms. Ja kummallista asiassa oli/on se, ettei hän juo ikinä ja siltikin kävi baareissa. Itsehän siis olen jo monta vuotta kulkenut normaalisti töissä. Luulin kuitenkin, että me pysymme yhdessä aina. Ja tajusin lopussa, että rakastan häntä joka päivä enemmän ja enemmän. Lähdimme maaliskuussa ulkomaanmatkalle ja sieltä palattuamme ei enää mikään ollut niin kuin ennen. Ja siitä muutama viikko eteenpäin hän pudotti pommin keskellä yötä. Hän tahtoi erota. Maailmani kaatui. Itkin koko yön. Aamulla hän sovitteli vielä, että kokeillaan. Meni ehkä viikko. Hän ei puhunut mtn, ei kertonut mikä on vialla. Ja yksi päivä töistä kotia tultuani huomasin hänen lähteneen. Oikeaa syytä asialle en ole vieläkään saanut. Mukamaste syitä kuitenkin. Ja minua kalvaa vieläkin se, etten tarkkaan tiedä mitä tein väärin. Ei mennyt aikaakaan kun hänellä oli jo uusi parisuhde. Tämä uusi oli opiskelukavereita. Joten olen tullut siihen tulokseen, että hänellä oli jo uusi tiedossa kun me erosimme. Tapahtuneesta on kulunut tosiaan jo 7kk enkä ole vieläkään päässyt asiassa yli. Tilanne tuntuu vain pahentuvan. Ja huomaan joka päivä enemmän ja enemmän asioita, joissa haluaisin hänen olevan läsnä. Ystävänikin ovat kaikonneet. He ovat kyllä tekemisissä exäni kanssa, mutta kukaan ei edes viitsi vaivautua soittamaan minulle ja kysy "miten voit?" Olen todella katkeroitunut. Poltin saunanpesässä muutaman valokuvan meistä ja hänelle antamani kortit. Kadun suunnattomasti päivää jona aloin jutella hänen kanssaan ja näytin kiinnostukseni häntä kohtaan. Toivon, että hän kärsii joskus samalla lailla kuin minä teen nyt ja, että hän joskus ymmärtäisi mitä on tehnyt...
- sisältä kuollut
Otan koko riekaleisella sydämelläni osaa suruusi. En itsekään oleta, että kipu helpottaa ensimmäisen vuoden aikana. On vain kyettävä tajuamaan, että kyllä tästä arjesta yksinkin selviää. Varmasti. Minä en ole katkera exälleni. Hän on saanut onnen ja se hänelle myös kuuluu. Hän näyttääkin nykyään erilaiselta, jotenkin säteilevältä ja terveeltä. Kultainen sydän on viimeinkin saanut ansaitsemansa. Kyllä tässä meidän sydämet vielä paranee, ne huomaavat vahvuutensa. Ainakin minulle tämä on opettanu laittamaan asiat tärkysjärjestykseen. Olen oppinut hiljentymään ja näkemään maailman erilailla. Aina ei pidä olla kiire. Joskus pitää pysähtyä ja hengittää. Voimia sinulle, olet ajatuksissani ja toivon, että löydät oman tiesi ja onnesi. Se pitää löytää omasta itsestään. Sisältäsi löytyy varmasti ihminen, jota rakastat. Pidä siitä hyvä huoli. Niin minäkin yritän.
- ikuisesti onneton
Olen onnellinen puolestasi, että et ole katkera. Katkeruus syö sisältä. Asiahan on niin, että kun sille ei mitään voi niin sitä on vain pakko jatkaa eteenpäin.
- kuollut sisältä
Näinhän se on, mutta mielestäni kyse ei ole pakosta. Ei minua kukaan pakota aamulla ylös sängystä, vaan se lähtee omasta itsestään. Halu näyttää maailmalle, että ei minua vielä ole lyöty, se on vahva kannustin. Pitää nostaa nyrkit vielä kerran ylös ja uhota: "anna tulla vaan, vielä kerran, lyö vaan". Rockyn sanoin: "en ole kuullut vielä kellon soivan". Voimia sinulle, et sinäkään onneton ole ikuisesti.
- ikuisesti onneton
No tietyllä tavalla onhan se pakko jatkaa eteenpäin. Minulla on ainakin velvollisuuksia hoidettavana. Joten, en valitettavasti aivan yhdy tuohon kirjoittamaasi. Minulla ei ole halua näyttää kenellekkään, että minua ei ole vielä lyöty. Miksi sitä pitäisi niin ajatella? En elä ja ole muita varten. Olen oma itseni...
- ojfdverwr
Mulla on vähän saman tyylinen tilanne, tosin mä ja ex-tyttöystäväni seurustelimme huomattavasti lyhyemmän aikaa.
Meille tuli ero noin muutama kuukausi sitten. Sitä ennen olimme yhdessä vaiheessa noin kuukauden erossa, exäni otti mut takaisin ja jo noin viikon päästä jätti uudestaan. Jo tuo tilanne ylipäätään oli mulle kova paikka.
No joo, en ala meidän suhteesta enempää tässä kertomaan mutta tuon toisen (ja näköjään lopullisen) eron jälkeen meillä oli tarkoitus, että muutamme erillemme ja kokeilemme vielä kerran ihan alusta asti jos meistä vielä kuitenkin tulisi jotain.
Pidimmekin yhteyttä käytännössä päivittäin, kävin useasti hänen luonaan, välillä saunomassa ja joskus olin ihan yötäkin. Kuskailin häntä aina silloin tällöin kun hänen piti päästä johonkin koska hänellä itsellään ei ole korttia. Tässä vaiheessa ajattelin, että kyllä tästä vielä jotakin tulee. Ainakin hän tiesi miten paljon hänestä välitän ja kuinka paljon rakastan.
Vähän yli kuukausi sitten hänestä alkoikin kuulumaan normaalia vähemmän eikä hän enää pyytänyt luokseen. Se vähän ihmetytti. Tässä joulukuun alussa hän kuitenkin ilmoitti mulle, että hänellä on asiaa mutta se pitää kertoa kasvotusten (tällainen tapa hänellä on aina ollut tärkeämpien asioiden kanssa).
Viime viikolla hän pyysikin mua luokseen yöksi ja halusi kertoa sen asian. Ajattelin hänen haluavan, että alkaisimme jälleen "kikkailemaan" vähän vakavammin. No eipä mitään...hän halusi kertoa, että hänellä on uusi mies.
Se olikin jo sen luokan kolautus, että ajatukset on vieläkin aika sekaisin ja kyllähän tässä melkoisen rikki olen. En saa nukuttua, ahdistaa yms.
Saattoi tulla aika sekavaa tekstiä mutta ei mahda mitään... - Ikuisesti onneton
Tuo on todella inhottavaa kun toisella on joku toinen. Tiedän sen tunteen. Minulla on edelleen todella paha tunne asiasta. Se on kuin joku puristaisi sydäntä :( Minulla on jo mennyt aikaa erosta. Huhtikuussa tulee vuosi siitä. En tajua miksi se asia vain tuntuu kohdallani tietyllä tavalla pahentuvan. Muistan jatkuvasti asioita eri tilanteista ja se ahdistaaa. Jos käyn jossain, muistan kuinka me silloin onnellisena kävimme siellä jne...
Anna ajan kulua. Älä ruikuta perään tai älä ota mitään yhteyttä... Kaikista parhaiten asia menee kun se on kerrasta poikki. Tiedän, se on vaikeaa. Itse olen möhlinyt ja ollut silloin tällöin tekemisissäkin puhelimen välityksellä jostain tyhmästä asiasta. Hän otti minuun pari viikkoa sitten yheyttä ja kysyi mitä kuuluu ja näimmekin sinä iltana kun yhteinen ystävämme oli tullut kaupunkiin. Kotiin yksin tultuani huomasin taas kuinka vaikeaa oli olla. Ennen tapahtumaa oli jo paljon helpompaa. Joten olin häneen yhteydessä ja kielsin olemasta minuun yhetydessä. Nyt ei onneksi ole enää kuulunut mitään. - kiitosteilleihanat
Heippa kaikille! Ja hyvää kevättä. Täällä kitisee taas aloittaja. Tai eipä kitinään ole juurikaan aihetta tällä kertaa. Kiitos kaikille, jotka jakoivat ymmärrystä ja antoivat voimia syksyllä, kun oli vaikeaa. Elämä on auringon myötä alkanut hymyilemään ja onpa tuohon viereen tupsahtanut vallan mainio naisihminenkin. Oikein kiva tapaus. Viikko sitten ex kertoi, että lapsi on tulossa. Siinä sai hetken sormilla laskea, että osuuko kohille, mutta onneksi ei. Joten oli helppoa hymyillä auringossa ja toivottaa onnea ja menestystä jatkoon. Kesä tulee ja ihmiset ovat kauniita. Voimia kaikille!
- Rosamunda87
Kävin lukemassa blogiasi, kirjoitat tosi hienosti ja käsittelet asioita hienosti. Viimeisessä kirjoituksessa kerroit tavanneesi jonkun, mutta satuttavasi häntä, kun et häntä rakasta jne. Onko tämä ihminen sama, kuin kenestä nyt puhut? Kiinnostaa tietää.. =)
- kiitospaljon
Rosamunda87 kirjoitti:
Kävin lukemassa blogiasi, kirjoitat tosi hienosti ja käsittelet asioita hienosti. Viimeisessä kirjoituksessa kerroit tavanneesi jonkun, mutta satuttavasi häntä, kun et häntä rakasta jne. Onko tämä ihminen sama, kuin kenestä nyt puhut? Kiinnostaa tietää.. =)
Hei! Hauska kuulla, että joku muukin saa siitä vuodatuksesta jotain irti. Näin jälkikäteen luettuna mielestäni kuitenkin pinnallista tekstiä, josta ei saa irti oikeastaan kovinkaan paljon. Voisinkin itse asiassa oman mielenterveyden kannalta tuota blogia vielä raapustaa, tai ainakin vetää joitain piuhoja yhteen. Matkahan ei lopu varmaan koskaan, ja ehkä hyvä niin. Muillekin suuressa surussa eläville voin hyvin mielin suositella kirjoittamista. Se saattaa helpottaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pitkään kestänyt ihastuminen
Oot niin kaunis🩷 Vaikutat tosi itsevarmalta, iloiselta ja puheliaalta. Voisi sanoa, että näen sinut jopa tietynlaisen1412287Torniolainen Tiiliä lukemaan
Torniosta kotoisin oleva Matti Heis. Kala ui nyt syvissä vesissä. Kolme vuotta tiilien lukua.41728Venäjän lennokkileikit ja provokaatiot tulee jatkumaan.
Yrittää härnätä Natoa vastaiskuun,koska sillä olisi halua ratkaista nopeasti sota käyttämällä taktista ydinasetta Ukrain2731485Kumpa kaikkeen vois palata
Askelia taaksepäin. Siihen hetkeen kun olit aitiopaikalla mielestäsi. Kaiken oli kuitenkin tarkoitus mennä näin281289- 621064
Yrittäjien ahdinko
Onko seuraava paikallinen yritys kaatumassa? Ensimmäinen protesti ja merkittäviä maksuviiveitä. Terveet firmat ei protes17958- 58940
- 291863
Huvittaa tää
Välillä mä olen aivan varma, et säkin mies oot muhun ihastunut. Välillä mä mietin, et mitäköhän mä oikein kuvittelin. 😅40782Koska me sitten tavattaisiin?
Kerrothan, koska me sitten tavattaisiin? Vai meneekö liian vaikeaksi?44758