Mitä kauempana olemme,
sitä lähempänä sydäntämme ovat ne tunteet
jotka yritämme tukahduttaa ja unohtaa.
Jos olemme maanpaossa,
haluamme säilyttää jokaisen pienen muiston
omista juuristamme;
jos olemme kaukana rakkaastamme,
jokainen kadulla ohi kulkeva muistuttaa meitä hänestä.
Paulo Coelho
http://www.youtube.com/watch?v=pLj5sBfGuQY
sitä lähempänä sydäntämme ovat ne tunteet
jotka yritämme tukahduttaa ja unohtaa.
Jos olemme maanpaossa,
haluamme säilyttää jokaisen pienen muiston
omista juuristamme;
jos olemme kaukana rakkaastamme,
jokainen kadulla ohi kulkeva muistuttaa meitä hänestä.
Paulo Coelho
http://www.youtube.com/watch?v=pLj5sBfGuQY
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin, enpä todellakaan ole vielä keksinyt mihin tuon yhden rakkauteni kadottaisin,
miksi kadottaisinkaan...Kaikkea voin kyllä katsoa rakkaudella, yhden osalta....rakastan ainiaan.
Monet tykkää Kohelosta, minä en :(
Olen oppilas ja Coelho sun muut opettajiani. Kuuluisa..joku päivä. Jotain Coelhon teksteistä puuttuu, myönnän. Se naiseus. Voima. Minulla on ne.
Sieltä puuttuu aika paljonkin, vaikka eihän noissa lauseissa sinänsä mitään vikaa ole. Se vain kun ne samat lauseet kirjoitetaan joka sivulla uudestaan ja uudestaan aika köykäisen juonirakennelman varaan...
Jotainhan se on meissä tavoittanut, kun on niin suosittu. Hyvä, että henkisiin arvoihin kiinnitetään huomiota maallistuvassa Euroopassa.
Coelhon tekstit ovat todella hyviä etsijälle sillä tekstit herättävät jotakin alitajunnasta, jostain sieltä mihin ego ei enää yllä. Juonia etsivälle voi jäädä tunne ettei saa mitään, mutta etsivä saa täkyjä tutkisteluun. Aito itsensä tutustumiseen keino, jossa asiat jätetään auki lukijan omalle pohdinnalle, on kuin pieni potku eteen päin. Sillä jokaisella on polkunsa eikä absoluuttista totuutta ole olemassa joten kuinka on mahdollista että kukaan voisi antaa pakettia sinun käytettäväksesi sillä hänen polkunsa ei ole lukijan polku. Tyhjäksi jättäminen on taito sekin. Kun tyhjyyden tekee sydämellä antaakin se paljon. Siinä nerouden ja suosion salaisuus.
Juonikäänteitä kaipaaville on rutkasti tarjontaa.
Samoilla linjoilla, Kolho on parhaimmillaan juuri yhteydestään irrotettuina lauseina, ajatelmina - jotka ovat useimmiten hyviä, tosia, avoimeksi itse kunkin tulkinnalle jättäviä. Tosiaan selvästi jotain, mitä nykyihminen kaipaa.
Romaaniensa ystävä en ole juuri sanotusta syystä. En sinänsä epäile, etteikö romaani voisi herättää lukijassa ajatuksia, jotka ovat ikään kuin parempia ja tarpeellisempia kuin romaani itse ;-)
laulajani . Huomenta soturille.
Taidan olla tukahduttamassa jotain, itseäni ehkä. Tiedä vaikka onnistuisin, lopetan vaan ottamasta polttoainetta.
Jos tuo sydän jupinoineen hiljenisi ja tyytyisi osaansa, lakkaisi kuvittelemasta olevansa muuta,
kuin mitä se on.
Pienen sinisen mopoauton moottori.
Ai että mä sitten inhoan pieniä autoja, ärsyttäviä ovat.