Ois pikkanen ongelma. Haluisin koiran ja on paljon kokemusta koirista koska isovahnemmilla on ollut 7 koiraa mun elin aikana ja oon niitä hoidellu. Vanhemmat on eronnu, ja Äiti suostuis siihen mutta iskä ei. En tiedä mitä selitän iskälle, kun ajattelin Belgianpaimenkoiraa, sillä 6 niistä isovanhempien koirista oli Belgiksiä ja yksi oli Siperianhaski. Onko kellään kokemusta? Mitä tässä tilanteessa vois tehdä, kun asun molempien luona viikon ja olen vasta 15 v mun isovanhemmat kannustaa mua ostamaan koiran sillä ne tietää että osaan kouluttaa, pitää huolta ja pitää kurissa sitä koiraa, ja vastuuta todellakin löytyy!
Apua pliis? :)
Apua pliis? :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Iskälle terveisiä, on viisas mies ♥
Et voi ottaa koiraa ellei molemmat vanhemmat ole siihen suostuvaisia. Odottele vaan muutamavuosi kun olet täysi-ikäinen ja voit tehdä omat päätöksesi itse.
sellaista että vaihdat mielirotusi vähän pienikokoisempaan. Ehkä faijasi epäilee, kuten itsekin epäilisin, että 15-vee ei ole kuitenkaan tarpeeksi luja auktoriteetti belgille. Ne kun ovat aika lujaluontoisia niistä jotkut.
Omalle kohdalle ajateltuna, jos teinini sanoisi haluavansa belgin, naurahtaisin hänet suohon. Mutta jos taas lähestyisi esittäen ajatuksen jostain pienemmästä kuten vaikka pystykorvasta, spanielista tai biiglestä, niin voisi jopa saada sellaisen.
Että hiukan kun tinkii täydellisimmästä unelmarodusta voisit kuitenkin saada sen haluamasi eli oman koiran.
No en kyllä suosittelisi mitään metsästyskoirarotua. Mitä niiden kanssa voisi edes nuori tavoitteellisesti harrastaa? Ja spanielikin on pelkkä seurakoira.
Ymmärrän hyvnkin aloittajaa.
Mutta jos nyt belgi kumminkin tuntuu olevan liian haastava vielä tässä vaiheessa niin vaihtoehtona näkisin vaikka shetlanninlammaskoiran.
Itse en kyllä näkisi mitään estettä koiran ottamiselle, tai sitten mä olen huono ottamaan kantaa asiaan, koska meillä on aina ollut koira/koiria lapsuudessani ja nuoruudessani.
Kymmenen vanhana itse ulkoilutin dobberia yksin ja vähän vanhemman veljeni kanssa.
Kyllä järkevä 15-vuotias nuori on ainakin omasta mielestä ihan ok koiranomistaja
sillä varauksella, että taloudelliset seikat (ruoka, ell, yms) jeesataan aikuisten pussista,
koska tietenkään tuossa iässä ei ole omia säännöllisiä tuloja.
Parempi oma, nuorena hankittu ja hyvin hoidettu koira vähän kuitenkin "aikuisten valvonnassa", kuin taas kuin vaikka juuri 18-vuotta täyttäneen, muka itsenäisen ns. aikuisen omalla vastuulla. Vähän vaikeasti selitetty, mutta toiv. ymmärsit. :)