Uros vai naaras???

Itse päädyin uroskoiran hankintaan muutamia vuosia sitten ja ei ole ollut mitään koiran sukupuolesta johtuvia ongelmia. Tai... kivekset eivät laskeutuneet, joten ne piti leikata.

Itse päädyin uroskoiran hankintaan siksi, että juoksuajoista ei tarvitsisi huolehtia. Otin koiran ihan kotikoiraksi ilman pentujenhankintasuunnitelmia, joten katsoin uroksen parhaaksi ratkaisuksi. Koirani on myös pikkukoira, joten ei ollut niin väliä, onko se nyt hiukan isompi kuin narttu. Isoilla roduillahan uros voi olla merkittävästikin kookkaampi narttua, jolloin pitää ottaa sekin asia huomioon.

Loppujen lopuksi minulla ei ainakaan ole mitään narttukoiria vastaan ja jos ei poikapentua olisi pentueeseen syntynyt, olisimme ottaneet tytön. Tyttökoirien hankaluutena on juoksuaika ja joidenkin poikakoirien ongelmana turha innokkuus tyttöjen perään. Itse pääsimme siitäkin, kun terveyssyistä koiramme leikattiin, vaikka eipä tuo kyllä koskaan yli-innokas narttujen suhteen ollutkaan.

Narttu on parempi. Se on ongelma on 3 viikkoa 2 kertaa vuodessa kestävä kiima jolloin verta tulee, mutta tästä pääsee eroon joko steriloimalla tai pitämällä koiralla pöksyjä. Narttu on myös kiltimpi, helpompi kouluttaa ja pienempi.

Kaikilla pienillä koiraroduilla urosten ongelmana on sisälle merkkaus. Sitä ei esiinny kaikilla uroksilla ja aika paljon siitä vaietaan. Joskus leikkaus voi auttaa, mutta ei aina! Uros voi olla rähisijä toisia uroksia kohtaan. Urokset ovat myös levottomia ja haukkuherkkiä jos lähistöllä asuu kiimainen naaras. Uroksella on tämmöinen levoton juoksuaika kaupungissa melkein koko ajan, koska aina jonkun nartulla on kiima.

Toisaalta jos joku veripisara tai pissalätäkkö häiritsee niin enpä suosittele koiran ottoa ollenkaan. Vanhemmiten ne tahtovat pissata sisälle kun pidätyskyky heikkenee näin käy myös joidenkin sairauksien yhteydessä esim. virtsatietulehdus. Entinen westieni eli 15 vuotta ja loppuvaiheessa sillä oli dementia eikä se enää muistanut ettei tarpeita saa tehdä sisälle, sillä ei todettu mitään lääketieteellistä syytä tarpeiden tekoon sisälle. Tämä alkoi koiran täytettyä 12 vuotta. Lisäksi koirilla on ripulia jota ne eivät aina pysty pidättelemään (niin kuin ihminenkään ei voi kauaa pidätellä kun ripuli on tulossa) ja oksennustautia. Koirat tekevät aikuisenakin oksennukset mieluiten matolle tai sohvalle koska siinä jalat ovat tukevammin kuin liukkkaalla lattialla.

Narttu on parempi. Se on ongelma on 3 viikkoa 2 kertaa vuodessa kestävä kiima jolloin verta tulee, mutta tästä pääsee eroon joko steriloimalla tai pitämällä koiralla pöksyjä. Narttu on myös kiltimpi, helpompi kouluttaa ja pienempi.

Kaikilla pienillä koiraroduilla urosten ongelmana on sisälle merkkaus. Sitä ei esiinny kaikilla uroksilla ja aika paljon siitä vaietaan. Joskus leikkaus voi auttaa, mutta ei aina! Uros voi olla rähisijä toisia uroksia kohtaan. Urokset ovat myös levottomia ja haukkuherkkiä jos lähistöllä asuu kiimainen naaras. Uroksella on tämmöinen levoton juoksuaika kaupungissa melkein koko ajan, koska aina jonkun nartulla on kiima.

Toisaalta jos joku veripisara tai pissalätäkkö häiritsee niin enpä suosittele koiran ottoa ollenkaan. Vanhemmiten ne tahtovat pissata sisälle kun pidätyskyky heikkenee näin käy myös joidenkin sairauksien yhteydessä esim. virtsatietulehdus. Entinen westieni eli 15 vuotta ja loppuvaiheessa sillä oli dementia eikä se enää muistanut ettei tarpeita saa tehdä sisälle, sillä ei todettu mitään lääketieteellistä syytä tarpeiden tekoon sisälle. Tämä alkoi koiran täytettyä 12 vuotta. Lisäksi koirilla on ripulia jota ne eivät aina pysty pidättelemään (niin kuin ihminenkään ei voi kauaa pidätellä kun ripuli on tulossa) ja oksennustautia. Koirat tekevät aikuisenakin oksennukset mieluiten matolle tai sohvalle koska siinä jalat ovat tukevammin kuin liukkkaalla lattialla.

Jos koira tulee vain kaveriksi niin mielestäni sillä ei liiemmin ole merkitystä että kumpi se on - ilmeisestikään et ole suunnitellut alkavasi kasvattaa koiria.

Noita uroksen ja nartun eroja on paha lähteä sanomaan, ne kun ovat yksilöllisiä. Tietenkin molemmilla sukupuolilla on omat "peruspaheensa".

Muuten, sen kyllä huomaa uroskoirastakin jos jossakin lähettyvillä olevalla nartulla on juoksut. Eli ei uroksenkaan omistaja ihan helpola pääse naapurin koiran juoksun aikana.

Silloin kun me otetiin eka koira /(öö...12 vuotta sitten) niin ei vielä siinä vaiheessa kun mentiin pentuja katsomaan tiedetty että kumpaa sukupuolta se meidän tuleva koira on. Kasvattajan luona sitten ihastuttiin yhteen pentuun joka toi meille lelua ja innokkaana leikki kanssani. Vielä tässäkään vaiheessa en tienyt että kumpaa sukupuolta koira oli mutta päätin että tämä se on mikä meille lähtee. Uroshan se oli :)

Eli jos ette osaa päättää niin rohkeasti vaan kasvattajan luo pentuja katsomaan ja sukupuolesta riippumatta otatte sen mihin miellytte. Ikävää se varmaan olisi jos on päättänyt etä ottaa esim. uroksen ja siellä onkin joku kiva narttu mutta sitä ei otetakkaan koska se on väärää sukupuolta.

Lähes joka rodussa sanotaan, että uros on hiukan "hankalampi" kuin narttu, siis luonteeltaan. Ero ei välttämättä ole suuri, mutta urokset ovat (yleensä!) machompia. ;)

Pienillä roduilla ei tuo narttujen juoksuaika ole välttämättä edes huomattava - muutama tippa verta muutaman päivän ajan. Juoksuhan kestää 3 viikkoa, mutta verta ei suinkaan tule koko aikaa. Ja pienen koiran sotkut ovat pieniä... meillä ei juoksuhousuja ole tarvinnut edes pitää.

Jos sanotte kasvattajalle, että teillä ei ole aiempaa kokemusta, ja kysytte häneltä kumpi siis olisi helpompi - niin luulenpa että kasvattaja suosittelee narttua :)

naaras koska se on luonteeltaan ylensä tosi kiltti ja rauhallinen koira!!!