Tajusin tänään, miten vähän minusta välität, vaikka kerran puhuit meistä "me". Ja muutakin siinä on ja oli meidän välissämme, vaikkakin vapaita olemme.
En merkkaa hänelle yhtään mitään, tuskin olen koskaan merkannutkaan. Tajusin sen tänään.Tuli sen verran takkiini, et mulle riitti. Tämän viikonlopun vuodatan kyyneleet, ryyppään itseni tainnuksiin ja unohdan hänet.Näen hänet kyllä samoissa piireissä 3 kertaa viikossa, mutta tästä lähtien olen hänelle kuin häntä ei olisi olemassakaan, kun en häntä näkisikään, kun en häntä kuulisikaan.
Hän luulee, että olen päässyt helpolla, vaikka kaikki on aivan toisin. Siksikö hän minua piti piinassa, että en pääsisi helpolla? Aika julmaa! Iso möykky sisälläni, kiukku ja suuttumus. Suutahdin vähän hänelle, sanoin suorat sanat. Nyt on aika olla vapaa.
Ainoa etu on se, että häneen rakastuessani aloin päivä päivältä kaunistumaan... Vai tykkäsikö hän minusta enemmän kun olin vähän huonomman näköinen kuin nyt... kun olen itseäni laitellut häntä varten. Vai onko hänellä niin heikko itsetunto, ettei uskalla ajatella "meitä", koska viehätän muitakin.nyt enemmän.
Itse todellakin rakastuin. Rakastuin, tiedän sen varmasti. Se, että hän oli ihan pikkuisen lyhyempi, ei minua häirinnyt tai häiritse vieläkään, mutta ehkä hän koki sen jotenkin esteenä tai kelpaamattomuutena. Ainahan lyhyemmät miehet valittavat, etteivät kelpaa naisille. Välissä oli myös liikaa häiriötekijöitä, ihmisiä. Rakastuessani minustakin tuli niin ujo. Olisi pitänyt silloin uskaltaa - pyytää kahville. Jäi pyytämättä, meni kait sitten mahdollisuus.
Kai tämä tuska joskus helpottaa. Suunnittelin alkavani harrastamaan extremelajeja, ehkä sitten voisin edes hetkeksi unohtaa tuskani, ikäväni.
Extreme-avauksen voisin tehdä tamdemlaskuvarjohypyllä ja sitten ilmoittautua hyppykurssille.
En merkkaa hänelle yhtään mitään, tuskin olen koskaan merkannutkaan. Tajusin sen tänään.Tuli sen verran takkiini, et mulle riitti. Tämän viikonlopun vuodatan kyyneleet, ryyppään itseni tainnuksiin ja unohdan hänet.Näen hänet kyllä samoissa piireissä 3 kertaa viikossa, mutta tästä lähtien olen hänelle kuin häntä ei olisi olemassakaan, kun en häntä näkisikään, kun en häntä kuulisikaan.
Hän luulee, että olen päässyt helpolla, vaikka kaikki on aivan toisin. Siksikö hän minua piti piinassa, että en pääsisi helpolla? Aika julmaa! Iso möykky sisälläni, kiukku ja suuttumus. Suutahdin vähän hänelle, sanoin suorat sanat. Nyt on aika olla vapaa.
Ainoa etu on se, että häneen rakastuessani aloin päivä päivältä kaunistumaan... Vai tykkäsikö hän minusta enemmän kun olin vähän huonomman näköinen kuin nyt... kun olen itseäni laitellut häntä varten. Vai onko hänellä niin heikko itsetunto, ettei uskalla ajatella "meitä", koska viehätän muitakin.nyt enemmän.
Itse todellakin rakastuin. Rakastuin, tiedän sen varmasti. Se, että hän oli ihan pikkuisen lyhyempi, ei minua häirinnyt tai häiritse vieläkään, mutta ehkä hän koki sen jotenkin esteenä tai kelpaamattomuutena. Ainahan lyhyemmät miehet valittavat, etteivät kelpaa naisille. Välissä oli myös liikaa häiriötekijöitä, ihmisiä. Rakastuessani minustakin tuli niin ujo. Olisi pitänyt silloin uskaltaa - pyytää kahville. Jäi pyytämättä, meni kait sitten mahdollisuus.
Kai tämä tuska joskus helpottaa. Suunnittelin alkavani harrastamaan extremelajeja, ehkä sitten voisin edes hetkeksi unohtaa tuskani, ikäväni.
Extreme-avauksen voisin tehdä tamdemlaskuvarjohypyllä ja sitten ilmoittautua hyppykurssille.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Unohtui musiikkikipale;
http://www.youtube.com/watch?v=-SoxOb2ir5Q
Ei ihan niin pitkälle päästy, mutta tämä biisi sopii kuitenkin tähän.
Mitäpä jos menisitte vaan sinne kahville etkä antaisi vielä ketään pois.
Mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut ja välit voisivat korjautua kahden keskisellä keskustelulla.
Kysy siltä mieheltä suoraan että mitä hän tuntee sinua kohtaan ja piste.
Sitten saat suoran vastauksen ja voit tehdä oikeat johtopäätökset.
Älä kuitenkaan tee kuten uhkasit että et noteeraa koko ihmistä. Mikään ei ole julmempaa kuin se.
Tuskin tästä enää mitään tulee. Annoin sen verran kipakkaa palautetta, että osui ja upposi. En loukannut, vaan vastasin minuun kohdistuvaan asiaan suorasanaisesti.
Ja olis helpompaa jos voisin kohdistaa kiinnostukseni johonkin toiseen mieheen, mutta kun en vaan kertakaikkiaan pysty. Olen uskollinen suhteelle, jota ei edes ole - järjetöntä. Takana monta sinkkuusvuotta selibaatissa. Ihan seko olen tämän asian suhteen...
Hyvä vastaus mieheltä ja kaunilla suomen kielellä.
Olet fiksu. Harvassa on niitä, eli sinun kaltaisiasi.
Kumpa tuollaisen miehen löytäisin.
Tulee siitä. Miksi aina noin negatiivinen asenne? En voi tosin sanoa etteikö niitä pulpahtelisi itsellenikin. Mikä nyt on totta ja mikä ei, riippuu paljon siitäkin. Oletko varmasti se ketä luulen. Jospa menisitte mihin tahansa, kahville tai teelle, jotain yhdessä, rauhassa ja kivuttomasti.
En millään haluaisikaan luovuttaa... jos vaikka kuitenkin... katselen tilannetta jouluun asti, tai tämän vuoden.