Olen siis aina itseäni heterona pitänyt nainen, avoliitossa miehen kanssa ja nyt sitten menin ja ihastuin naiseen. Opiskelemme tämän naisen kanssa samassa paikassa toista vuotta. Puoli vuotta sitten tutustuimme paremmin ja on kyllä ollut alusta asti selvää, että kyse on jostain muusta kuin normaalista kaveruudesta. Meillä synkkasi välittömästi yhteen ja tuntui että luemme toistemme ajatuksia ja olemme kaikin puolin hyvin samanlaisia. Koulussa vietämme kaiken ajan kahdestaan, niiden kurssien osalta mitä meillä samoja on ja hänkin on kyllä puhunut välillämme olevasta yhteydestä. Kyseessä on siis myös miehen kanssa elävä heteroksi mieltämäni nainen... Tuntuu, että toiset opiskelukaverit ovat ruvenneet karttamaan seuraamme ja parin jutuista on pystynyt rivien välistä lukemaan, ihan kuin he epäilisivät jotain.
Koulussa tuntuu, että hän on lähes se innokkaampi osapuoli, ehkä jopa hivenen omistushaluinen ja takertuva. Mutta sitten vapaa-ajalla hän häviää kun pieru saharaan. Ei viestin viestiä soitoista puhumattakaan. Se olen aina minä, joka häneen ottaa yhteyttä. Itse en viitsisi mikään takiainen olla, joten olen yrittänyt minimoida yhteydenottomäärän. Aina jos hänelle kuitenkin soitan niin hän tihkuu intoa ja suostuu kyllä kaikkeen. Ihmetyttää sitten vaan mistä johtuu, ettei hänestä itsestään ikinä mitään kuulu? Koulupäivinä tietysti näemme melkein joka päivä, mutta entäs sitten nämä loma-ajat ym... Nyt sitten muutama viikkoa sitten alkoi syysloma ja siitä suoraan työharjoittelujakso. Ennen lomaa jätimme toisillemme haikeat jäähyväiset ja tippa linssissä hyvästelimme toisemme. Hän vannotti minua, että pidetään sitten yhteyttä ja nähdään. Mitään ei kuitenkaan ole kuulunut. Olen ihan hukassa itseni kanssa kun tämä nainen on saanut pääni ihan pyörälle, enkä tiedä miten toimia tai mitä ajatella :/ Läsnäoloa vaativilla opintojaksoilla hän on minussa kiinni kokoajan ja toistelee miten tärkeä olen ja ilmassa tuntuu olevan voimakasta sähköä. Toisinaan tuntuu, että kierrämme toisiamme kuin kissa kuumaa puuroa. Sitten kuitenkin kun ero koittaa hän vaikenee kokonaan. Hän varmasti ilahtuisi, jos soittaisin, mutta se en haluaisi olla aina minä. Miten toimisitte ja mitä tästä muutenkin pitäisi ajatella? Pitäisikö vaan olla soittamatta ja yrittää muutenkin ottaa etäisyyttä vai... Tämmöiset tuntemukset ovat minulle ihan uusia, ja kynnys tunnustaa hänelle on suuri. Kiitos jos joku jaksoi lukea vuodatukseni :)
Koulussa tuntuu, että hän on lähes se innokkaampi osapuoli, ehkä jopa hivenen omistushaluinen ja takertuva. Mutta sitten vapaa-ajalla hän häviää kun pieru saharaan. Ei viestin viestiä soitoista puhumattakaan. Se olen aina minä, joka häneen ottaa yhteyttä. Itse en viitsisi mikään takiainen olla, joten olen yrittänyt minimoida yhteydenottomäärän. Aina jos hänelle kuitenkin soitan niin hän tihkuu intoa ja suostuu kyllä kaikkeen. Ihmetyttää sitten vaan mistä johtuu, ettei hänestä itsestään ikinä mitään kuulu? Koulupäivinä tietysti näemme melkein joka päivä, mutta entäs sitten nämä loma-ajat ym... Nyt sitten muutama viikkoa sitten alkoi syysloma ja siitä suoraan työharjoittelujakso. Ennen lomaa jätimme toisillemme haikeat jäähyväiset ja tippa linssissä hyvästelimme toisemme. Hän vannotti minua, että pidetään sitten yhteyttä ja nähdään. Mitään ei kuitenkaan ole kuulunut. Olen ihan hukassa itseni kanssa kun tämä nainen on saanut pääni ihan pyörälle, enkä tiedä miten toimia tai mitä ajatella :/ Läsnäoloa vaativilla opintojaksoilla hän on minussa kiinni kokoajan ja toistelee miten tärkeä olen ja ilmassa tuntuu olevan voimakasta sähköä. Toisinaan tuntuu, että kierrämme toisiamme kuin kissa kuumaa puuroa. Sitten kuitenkin kun ero koittaa hän vaikenee kokonaan. Hän varmasti ilahtuisi, jos soittaisin, mutta se en haluaisi olla aina minä. Miten toimisitte ja mitä tästä muutenkin pitäisi ajatella? Pitäisikö vaan olla soittamatta ja yrittää muutenkin ottaa etäisyyttä vai... Tämmöiset tuntemukset ovat minulle ihan uusia, ja kynnys tunnustaa hänelle on suuri. Kiitos jos joku jaksoi lukea vuodatukseni :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jotkut ihmiset ovat sitä tyyppiä, että he odottavat aina sitä toisen yhteydenottoa. Ei tuollaisesta kannata vetää liian syväluotaavia analyysejä. Varmaan niitä tunteita on. Ymmärrän kyllä, että rassaa. Sano suoraan!
Saattaahan se olla, että nähdessänne nainen kokee valtavaa itseluottamusta ja ns. estot poissa. Tärkeintä olet vain sinä, siinä hetkessä.
Erossa sinusta, hänen mielensä saattaa vallata aivan toisenlaiset mietteet. Epävarmuus. Ristiriitaiset ajatukset. Silloin ajatukset yritetään suunnata toisaalle, johonkin tekemiseen. Eli yhteyttä ei toiseen oteta tuolloin.
Ja kerroithan, että hän on suhteessa.Suhteellekin on oma aikansa arjessa.
Mitä luulet, että tapahtuisi, jos kertoisit hänelle tunteesi? Pelottavaa, eikö? Toisaalta, voithan vain yrittää jatkossakin kestää ikäväsi, antaa ajan kulua rauhassa. Katsoa miten käy.
Lopulta. Häviät. Tai voitat. Itket. Tai naurat.
Tiedän, ettet kysynyt tätä, mutta miten toimisit, jos kokisit saman jonkun toisen varatun miehen kanssa?
Kiitos vastauksistanne, sain kyllä ihan uudenlaisia näkökantoja asiaan mietittäväkseni!
"Saattaahan se olla, että nähdessänne nainen kokee valtavaa itseluottamusta ja ns. estot poissa. Tärkeintä olet vain sinä, siinä hetkessä.
Erossa sinusta, hänen mielensä saattaa vallata aivan toisenlaiset mietteet. Epävarmuus. Ristiriitaiset ajatukset. Silloin ajatukset yritetään suunnata toisaalle, johonkin tekemiseen. Eli yhteyttä ei toiseen oteta tuolloin."
Tämä etenkin. Juurikin näin hän käyttäytyy seurassani: käytös on melko omistushaluista eikä hän epäröi ollenkaan. Lisäksi hän on useasti sanonut että voin soittaa ihan milloin vaan ja oikeen painottanut sanoja Ihan Milloin Vaan. Ja muutenkin antanut ymmärtää, että olisi ihan tosi kiva jos soittelisin. Ja no, en soita kovin usein, mutta koska hän ei sitä tee oikeastaan koskaan, niin joskus kuitenkin siihen "sorrun" niin hän aloittaa puhelut hehkuttamalla miten huippua on kun soitin ja toistelee sitä aina sopivassa välissä kesken puhelun. Puhelu myös titysti loppuu sanoihin "oli tosi kiva kun soitit" ja näin. Niin sanoissasi saattaa hyvinkin olla perää :) Sama juttuhan se omalta kohdaltanikin on, että koulussa olen ihan innoissani hänen kanssaan, mutta jos joskus syystä tai toisesta olemme pidemmän aikaa erossa astuu järjen ääni taas kuvioihin ja yritän vaan kieltää tunteeni, unohtaa hänet ja koittaa olla ottamatta yhteyttä. Miksei se siis voisi olla toisinpäinkin näin... Ikävälle se vaan tuntuu kun koulussa sitä ollaan kun majakka ja perävaunu, mutta kun ero koittaa niin toinen ei anna hirveästi viitteitä että häntä sittenkään kiinnostaisi elämäni yhtään millään lailla. Ja pelottaa myös, että jos soitan niin hän olisikin viileä kun ei ole kerta ottanut yhteyttä itsekään...:/
sama5: Hmm, vaikea kysymys. No, onhan sitä käynyt joskus niinkin, että olen varattuun ihastunut ollessani myös varattu. Nämä ovat kuitenkin olleet semmoisia "arkipäiväisiä" lyhyehköjä ihastuksia joihin olen tuntenut lähinnä fyysistä vetoa enkä henkistä yhteyttä kuten tähän naiseen. Jos tuntisin jonkun miehen kanssa niin voimakasta sielunkumppanuutta niin kyllä varmaan tunnustaisin ihastukseni hänelle ja katsoisin mitä siitä sitten seuraa.