Olen perheellinen nuori nainen, 3 vuotta seurustellut ja meillä on yhteinen 1 vuotias lapsi. Jonkin aikaa olen ajoittain tuntenut oloni onnettomaksi meidän suhteen vuoksi, olen usein harkinnut eroa ja millaista olisi elää ilman häntä. Olen riitatilanteissa myös sanonut hänelle että en enään halua jatkaa yhteiseloamme. Ongelmani on se että luulen ettei ero ole mahdollista silloin kuin minä haluan ja hän ei, sillä asun ulkomailla, maassa mistä hän on kotoisin. Äitini ja muu perhe asuu Suomessa ja minä Irlannissa, lapseni ja mieheni kanssa. Hänen perhe asuu todella lähellä meitä joten näemme heitä päivittäin ja me olemme todella hyvissä väleissä, tämä hankaluttaa eron mahdollisuutta entistä enemmän.
Alunperin 3 vuotta sitten muutin tänne opiskelemaan. Nyt on neljäs ja viimeinen vuosi menossa. Lukuvuoteni alkoi 2 kuukautta sitten jolloin mille tuli uusi opettaja. Ensinäkemästäni ihastuin häneen täysin. En voi lopettaa ajattelemasta häntä ja aina kun ajattelen tuntuu että sydän olisi kurkussa ja vatsaa kihelmöi. Tunnen oloni todella surulliseksi kun yliopisto päivä loppuu sinä päivänä kun hän on opettamassa. Ajattelen häntä koko ajan. Yritin ignoorata tunteitani, mutta joka kerta kun näen hänet tunteet vain kasvavat. Hän on max 10 vuotta minua vanhempi, pitkä, komea, ihana hymy, Hän hymyilee minulle ja tuijottaa usein, varsinkin kun olimme kerran kahden juttelemassa projektistani. Sitä päivää muistelen uudelleen ja uudelleen ja mietin aina että miksi hän vain oli hiljaa ja tuijotti ja hymyili, mitä se hiljaisuus tarkoittaa.
AUTTAKAA, mitä teen!? En ole täysin onneton kumppanini kanssa, rakastan häntä ja hän on lapseni isä. Tuntuu vaan että intohimo, jännitys ja kipinä puuttuu suhteestamme täysin. Mutta tämä opettaja ei lähde millään päästäni...
olen onneton ja ihastunut toiseen
6
478
Vastaukset
- Jätä
Lopeta se suhde heti, vaikka kipeää tekisikin. Kyllä tulet huomaamaan monta kipinää vielä rinnassasi syttyy senkin jälkeen. Kokemusta kyllä on:)! Aseta lapsesi edelle omia jännityksiäsi seikkaile salaa.....:))
- TotallyConfused
Ja mä kun luulen että asetan lapseni edelle, olemalla tässä suhteessa. Ilman lastani luulen ettei tätä suhdetta enään olisi.
- depe1
Niin sitä ihmisille vain käy. Mieli on arvaamaton. Miksi sitten mmenitte yhteen miehesi kanssa alunalkaen? Voisitteko vaikka kuukaden pitää taukoa ja katsella miltä se tuntuu? Tee vasta sen jälkeen päätöksiä.
- TotallyConfused
Miten me voidaan pitää kuukauden taukoa, asumme yhdessä ja meillä on lapsi. Sitäpaitsi Tiedän että se ei käy miehelleni. "Menimme yhteen" koska olimme erilaisia silloin. Elomme yhdessä oli paljon jännittävämpää. Nähtiin ystäviä, joskus juhlittiin, tehtiin muutakin kuin istuimme kotona puhumatta toisillemme. Nykyään elämäni on todella kontroloitua. Mitä teen, kenelle puhun jne.
- Vanha mutta kokenut
Hei aloittaja,
Ei se tilanteesi ainakaan parane jos aloitat suhteen opettajasi kanssa.
Olet vieraassa maassa ja ainakin aloituksestasi päätellen jotenkin riippuvainen miehesi perheestä. Minkälaiseksi elämäsi muuttuu jos petät miestäsi ja jäätte kiinni?
Olet nuori ja ihastumisia tulee ja menee. Varsinkin opettajaan ihastuminen on hyvin yleistä mutta kaikkea muuta kuin viisasta. Kaiken lisäksi opettajasi ei todellakaan pitäisi flirttailla naimisissa olevan oppilaansa kanssa vaikka kuinka olisi mahdollisuus ja niitä opettajalla todella on.
On mahdotonta tietää pystytkö löytämään uudelleen tunteesi mieheesi.
Mutta oman itsesi vuoksi hoida ensin yksi suhde loppuun kunnialla ennenkuin edes harkitset seuraavaan hyppäämistä.
Kaikkea hyvää!- TotallyConfused
Emme ole naimisissa, avoliitossa kylläkin. Siinä se just onkin, ennen puhuimme naimisiin menosta, hän halusi odottaa oikeaa hetkeä ja minä taas en malttanut odottaa kihlasormustani. Nyt En todellakaan haluaisi kihloihinkaan.
Olet aivan oikeassa, olen riippuvainen miehestäni sekä hänen perheestä...
Suurin ongelma on se että minulla ei ole valtaa lopettaa tätä suhdetta. Vaikeina aikoina kun riitelemme viikkoja putkeen, sopimatta välissä, ja olen muutamaan otteeseen halunnut tosissani lopettaa suhteen ja sitten minua aletaan uhkailla sillä, että minulla ei jää kattoa pään päälle enkä näe tytärtäni enään ja voisin lähteä takaisin Suomeen jne jne. Siinä samassa minulle sanotaan että pysymme ikuisesti yhdessä eikä ero tule mieleenkään. Usein tuntuu että olen pakotettu olemaan tässä suhteessa. Minä vain uskottelen itselleni että pysyn tässä suhteessa tyttäreni takia, mutta se ei ole tervettä jos me vain riitelemme (emme tyttäreni nähden juuri lainkaan mutta silti).
Muistan mieheni kerran sanoneen että jos pettäisin häntä tulisi luultavasti ero, tai sitten hän antaisi anteeksi mutta ei koskaan voisi unohtaa. (tämä tuli puheeksi alkuaikoina kun puhuimme yleisesti moraaleista.)
Onko se normaalia että mietin opettajaani joka hetki, kaikki musiikki mitä kuuntelen nykyään on vain jotain mihin voin liittää tämän miehen, jotain kaipuu lässytyksiä ym. Joka aamu kun herään hän on ensimmäinen ihminen kuka tulee mieleeni, näen hänestä unia, Hän on myös viimeinen ihminen ketä mietin ennen kuin nukahdan. Perjantait ovat minulle kohokohtia koska näen hänet, vaikka edes tunniksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Silmienvääntelijä-persut pääsivät Japanissa sarjakuvaan
Torille! https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000011943173.html1764977Nato kaatamassa Petterin haaveileman Tunnin junan?
Nato edellyttää pohjoisessa Jäämereltä Rovaniemelle saakka kapearaitesta suoraa rautatieväylää, joka maksaa paperirahaa,184366Donald Trump pääsi samalle listalle Sanna Marinin kanssa
Eli vasemmistolaisen Time-median top 100 jännäihmisten listalle. https://time.com/collections/time100-next-2021/593769993097Älkää vaan sairastuko syöpään Suomessa
Tilaston mukaan Suomi, Slovakia ja Latvia lääkitsee aivan pohjamudissa syöpää. Sairastunutta hoidetaan edelleen vanhana2502924Kyllä, maata ei halua puolustaa nimenomaan punavihreän puolen edustajat
"Esimerkiksi maanpuolustushenki on keskimääräistä alempana naisten, arvoliberaalien, heikossa taloustilanteessa olevien1432872- 522491
- 271919
- 341733
- 221727
- 641685