välinpitämättömyys jotain aivan omaa luokkaansa. :/ Ei YSTÄVÄ tee sellaista toiselle. On meillä vaan eri käsitykset ystävyydestä, minkähänlaisia ne muut "ystäväsi" ovat....
On erään
vale-ystävyys?
38409
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
yhtä pinnallisia kuin minäkin.ei voi mitään.
miten pahalta se tuntuukaan huomata kun kuvitteli jotain ihan muuta. mutta pakko sanoo että kamala oot.
Mitä se teki sinulle?
hän tietää ja minä tiedän, se riittää.
kun itse on pinnallinen niin ystävien on pakko olla samanlaisia koska harvoin syntyy todellista ystävyyttä pinnallisen ihmisen ja täysin päinvastaisen ihmisen välille,
arvot on liian toisistaan poikkeavat, ei voida oikein tulla juttuun keskenään.
Syvällisiä ystävyyssuhteita on. Arvotkin oli kohdillaan vielä siihen asti kunnes tuli se mitta täyteen, että vaan annan "lyödä päin naamaa" kaikki mitä keksitään. Ajattelin että siitä ymmärtäisi, minkälainen on ja muuttuisi, mutta ei. Heti kun sai potut pottuina niin suuttui. Vaikka mähän olin se joka kärsi VUODESTA TOISEEN sen sabotoinnista, ja siltikin taitaa se vieläkin ihmetellä miten niin pääsi käymään etten enää sen ystävyyttä ole hetkeen arvostanut. Minkälainen ihminen se se on? NARSISTI tietenkin
vuodesta toiseen sabotointi? Se on ystävyyttä, että on suorapuheinen eikä kaikessa mielistele ja silitä myötäkarvaan. Mitä se kertoo sinusta, että vika on aina muissa? Jos kemianopettaja antaa kokeesta vitosen, se johtuu sinusta, ei sen opettajan veemäisyydestä.
suuri itsekritiikki päällä, ärsyttää toisinaan suunnattomasti, jos toisella sitä ei tunnu olevan ollenkaan. Onko sekin sitten narsismia?
Ai, no mitä se sitten tarkoittaa, että kun ystävyyden nimissä olen itse vasta parin vuoden ajan ollut suorapuheinen ystävääni kohtaan, josta tämä ei ole ollenkaan pitänyt, ja on alkanut puhua ystävyyden lopettamisesta? Niin, kerropas mitä se kertoo sitten hänestä? Itse kuuntelin "suorapuheisuutta" reilusti yli 15 vuotta, ja kun itse rohkenin alkaa suorapuheiseksi pari vuotta sitten, niin hän kokee tilanteen suorastaan kestämättömäksi? :) kerro nyt ihmeessä, sillä kumpikos se kesti suorapuheisuutta kauemmin.
Ja en mielistellyt, vaan olin hienotunteinen, kun en kritisoinut häntä yhtään, vaikka aihetta olisi ollut. Voin sanoa, että hänellä ei ole mitään käsitystä koko sanasta, hienotunteisuus, ei minua eikä montaa muutakaan kohtaan.
Mielenkiinnolla odotan vastaustasi.. :)
Aivan. Jotkut ovat tahdikkaita, diplomaattisia, empaattisia ja hienotunteisia silloinkin, kun haluavat keskustella epäkohdista - joista monet ja pienimmät he sivuuttavat äänettä elämään ja ihmisiin kuuluvina välttämättöminä epätäydellisyyksinä. He ovat sosiaalisesti hienostuneempia; heillä on suurempi itsekritiikki päällä, koska he eivät tahdo turhaan satuttaa ja loukata ympäristöään. Puhumattakaan tahallaan ja jatkuvasti, jotta saisi huomiota kuten uhmaikäinen. Toiset ovat sitten tahdittomia, lapsellisia, moukkamaisia, huomionkipeitä ja siksi sordiinottomia. Heillä ei ole itsekritiikki päällä koskaan.
tuossa oli jo jotain järkeä. Siis kirjoitetun ytimessä.
Olen pyrkinyt omassa tapauksessani vaikuttamaan tuohon piirteeseen ja saanut asennemuutoksella hyvää kehitystä aikaan. Ikinä en haukkuisi ja panettelisi ketään - edes keskustelupalstalla. Mutta ethän tietenkään sinäkään.
Hah, no mun tuntemani henkilö ei vaikuta siltä että olisi itsekritiikistä tietoakaan. Hänellä on ollut - ja hän on tehnyt sen hyvin selväksi aikoja sitten - "yksinoikeus" purkaa tarvittaessa pahaa oloaan. Siinä tunneryöpyssä, joka leimahti aina yhtäkkiä kuin salama, sai haukut monet sivullisetkin. Hienostuneisuus on ollut kaukana - ainakin koko sen ajan mitä me olemme toisemme tunteneet - mutta nyt on alkanut yhtäkkiä näytellä kilttiä, ajattelevaista ja huomaavaista. En tiedä kelle hän näyttelee, mutta mua ei ainakaan vakuuta tuolla teeskentelyllään. Ehkä kyse on harjoittelusta, ehkä hän yrittää saada itseään vakuuttuneeksi, ei hienotunteiseksi varmaan yhdessä yössä opikaankun on kauan möykännyt muille ihmisille...No onpa minun, ja hänen kotoväkensä lisäksi ainakin muutamat ihmiset työelämässä nähneet hänen raivonpurkauksiaan. Nyt hän on yhtäkkiä seesteinen kuin mikä, mikä lie muutoksen saanut aikaan. Mutta melkoinen raivopää on kuitenkin ollut suurimman osan elämästään. Ja nyt pitäisi unohtaa kaikki ne loukkaukset mitä hän on saanut aikaan ja jäämään mieleen. Tuosta vain, niin varmaan..
syyllistäminen. Ala-arvoinen olet ollut sinä: haukkunut ja matkinut toista täällä.
Kannattaa jatkaa sillä itsetuntemisen haun tiellä, niin voit päästä irti tuosta kaunaisuudesta jossain vaiheessa.
ymmärtänyt tuota edellistä viestiä? Ja eikö sinua itseäsi sitten yhtään arveluta oma käytöksesi?
Ketäköhän minä olen matkinut? Onko tämä nyt sitä projisointia taas, kyllästyttää jo.
Minua arveluttaisi käytökseni heti, jos saisin tosielämässä jatkuvasti tai edes joskus sentyyppistä palautetta kuin mistä nimimerkki "tajuaisi jo" kirjoittaa. Näin ei kuitenkaan ole. Sen sijaan samastun joihinkin hänen kirjoittamiinsa kohtiin, minkä takia halusin sanasen sanoa häntä läksyttävälle kirjoittajalle.
ei 2kk ystävyydestä voi viellä paljoa sanoa ,ystävienkin kanssa voi olla erinsuuntaiset mielipiteeet asioista. ei tarvitse aina olla samaa mieltä.
Juuri näin, sitäkin on ystävyys, että antaa kaikkien olla oma erilainenkin itsensä.
naruttan, ja miten? Mitä joku on tehny, ollu vaan välinpitämätönkö, ja siksi olet katkera?
Kerrohan sinä, miten se ystävyys toimii! Kannattaa huomioida jos toinen on estyny esim. työnsä vuoksi olemaan siihen enemmän sitoutunut kuin sinuun. Ja ei kai kukaan ole se nyhden ystävän varassa, on olemassa kenties niitä ns. TÄRKEITÄ ystävyyssuhteita, niitä vuosien saatossa erittäin tärkeiksi tulleita.
Oikea ystävä ymmärtää, että kenellä tahansa voi olla kiireitä ja stressiä, ihmiset haluavat joskus myös hiljentyä. Oikea ystävä on empaattinen ja ymmärtää omien kokemustensa olevan usein muidenkin kokemuksia.
En tiedä onko "ystävältä" paljon vaadittu jos kertoo suoraan, että nyt ei ole aikaa. Ja rehdisti sanoo sen, ettei tarvitsisi huuli pyöreänä ihmetellä jotain selityksiä "en nykyään enää paljon koneella oleile" Jos sen tarpeeksi monta kertaa kuulee alkaa ajattelemaan, että haluaako hän musta eroon näin, kun ei muutakaan keksi. Ja silloin luovuttaa ja kun mitään ei kuulu, niin ajattelee, että taisin olla oikeassa.
Ja olinhan mä. Olisi sen kuitenkin voinut kertoa suoraan ettei olisi saanut oloa niin surulliseksi.
Kyllä mulla ystäviä on muitakin, mutta kaikki erilaisia ja yhtä tärkeitä.
Millä lailla hän on välinpitämätön?
Itse alan muuttua sisäisesti kylmemmäksi ja siten vähitellen välinpitämättömämmiksi "ystäville", jotka jäävät kiinni vehkeilystä, epäluotettavuudesta, paskanpuhumisesta... siispä juuri epäystävyydestä, valeystävyydestä. Joskus kannattaa miettiä, millainen on itse toisille ennen kuin tuomitsee.
Tämä ei tietenkään sinulle, aloittaja, henkilökohtaisesti.
sua kohtaan on vehkeilty?
t. ei ap, joka haluaa jotain selitystä toisen vainoharhaisella ja pahuutta huokuvalle käytökselle
Näin juurikin, seura tekee kaltaisekseen.. Koskien siis sellaisia henkilöitä, jotka kohtelevat välinpitämättömästi. Ja tarkoitan tässä nyt pariakin ystävää. Toinen oli alusta asti ilkeä, mutta pidin mölyt mahassani ja koitin olla näyttämättä sitä että pahoitin mieleni hänen arvosteluistaan. Enkä arvostellut häntä ollenkaan, vaikka syytä olisi ollut. Ja aina silti puhuin hänestä hyvää muille, vaikka vastaavasti siihen ei olisi ollut syytä. Ajan kuluessa ja vuosien vieriessä eteenpäin vain tuli mitta täyteen - sama peli jatkui ja tyytymättömyyteni kasvoi. Aloin sanoa hänelle takaisin, aloin tuoda esille hänen puutteitaan. Kyllästyin siihen "käännä toinen poski" periaatteeseen. Mikä kynnysmatto mun on pakko olla? EI MIKÄÄN PAKKO! Ei se ole ihmisarvoista elämää että koko ajan painetaan toisen itsetuntoa alas haukkumalla ja arvostelemalla ihan pienintäkin asiaa. Nyt olenkin sitten pahis kun olen saanut suuni auki ja sanonut mitä mieltä olen hänestä ja hänen sanomisistaan/tekemisistään ja siitä miten se on minuun vaikuttanut. Toistahan ei voi muuttaa, joten jatkaako elämää tällaisen ystävänä silti ja yrittää vai unohtaako ja jättää?.. Mun pitäisi kuulemma vain unohtaa menneet, lakaista kaikki maton alle nyt kun juurikin ne menneet ovat pilanneet mahdollisesti jotain hyvää.
Toinen ystävä tuntui pelkältä hyväksikäyttäjältä aika pian tutustumisen jälkeen. Sitä vain oli niin vaikea uskoa silloin, mutta niin vain sellaisen kuvan hänestä sain. Ja kun miettii tämän päivän tilannetta - välejämme -, ei voi todeta muuta kuin että kunpa en olisi koskaan tutustunutkaan.
Liian myöhään taisin oppia pitämään puoleni, ja nyt se on käännetty minua vastaan. Hitto että on elämällä huumorintajua joo....
tuollaiset "ystävät" taakse. en ole katunut. he voivat ihmetellä mihin katosin,
mutta elämä on. eipä tarvi enää tanssia kenenkään pillin mukaan.
tunne joka valtasi minut sen jälkeen oli: freedom!
en edes halua/tarvi enää näitä "nykyajan ystäviä".
Mitä ovat "nykyajan ystävät"? Ihmisluonteethan on samanlaisia vuosikausista toiseen
Kannattaa miettiä kuinka tekopyhä itse on. Vai onko tämäkin sitä manipulointia? itse huomasin sen silloin, että minusta otettiin se hyöty irti, mitä minusta oli mahdollisuus saada; päästä lähemmäs kolmatta ihmistä.
Tyyppi on kolme vuotta panetellut ja haukkunut ja VEHKEILLYT koko elämänsä, ja jatkaa saarnaamistaan ja jeesusteluaan. Että kehtaa.
http://www.youtube.com/watch?v=1caiNXG8AZc
Satakertaisesti, vähintään, olet maksanut takaisin kaikki ikävät ajatuksenikin, ja silti olin valmis unohtamaan. Ja nyt on jatkunut toi touhu. Mistä se johtuu? Voiko johtua väärinymmärryksestä?? Jollakin on oikeasti ongelmia mielenterveyden kanssa, ja toivon, että saa ne kuntoon.
Jollakulla on ongelmia käsittää, ettei ole täydellinen.. eikä kuuntele neuvoja muilta. Ei voi tunnustaa että joku muu tietäisi jotkut asiat paremmin kuin hän. Tai ei vaan suostu ymmärtämään.
Sekin on mielenterveysongelma.
Ja jatkan vielä että näyttää pahasti siltä että ei tule kuntoon tuo osa-alue elämästä. Sama typeryys jatkuu ja jatkuu...eikä hän edes tajua olevansa typerä. Voi raukkaparkaa
Hei, jos tämä viesti oli tosiaan minulle - näyttäisi olevan ainakin siihen kohtaan kirjoitettu - ilmoitan vaan, että en ole oikea henkilösi. Ehkä sillä ei ole mitään merkitystäkään, koska halusit vain purkautua omasta jutustasi. Mutta - päästä lähemmäksi kolmatta ihmistä - kuulostaa aivan täysin heprealta. Samoin loputkin tunnisteet.
Kyllä nykyihminen on niin itsekäs ja itsekeskeinen ettei varmaan koskaan ihmisen historiassa ole ollut. Vain minä itse on se jolla on merkitystä.
Minä minä minä ja mulle kaikki heti.
Siinä nykyihmisen luonne.
Ihmisen historiaa lukiessa käy silti mielessä, että melkoisia nykyaikoja ja nykyihmisiä on ollut historiassakin ;-)
Puhut siis samaan hengen vetoon itsestäsi? ;)
edes tietää mitä sanat ystävä / ystävyys merkitsevät.
Lojaalisuutta, empaattisuutta, luotettavuutta... ja mitä ikinä, samat asiat pätevät kahteen suuntaan.
että h a r v a ...
Otin härkää sarvista kiinni ja päästin tuon oman piruni irti ja ääneen. Melko tuskaista on ollut mutta sainpahan sen "etäälle" itsestäni ja olen voinut tutkia sitä. Mielestäni viisain teko ikinä. Turha sitäkään on pitää sisällään vaan päästää se irti. Samalla tekopyhyys ja kaikki muu teennäisyys karisee samalla kun tajuaa mistä ja miksi kaikki "mielenterveysongelmani" johtuvat. Todella vapauttavaa. Katsokaa omaa varjoanne, ei mukavaa, mutta pirun opettavaista. Vai mistä tämä jämähtäneisyys tässä maailmassa johtuu?