Käykäähän lukemassa ja antaa tulla täyslaidallinen!
http://z7.invisionfree.com/Poytalaatikko/index.php?showtopic=643
http://z7.invisionfree.com/Poytalaatikko/index.php?showtopic=643
Arvostelkaapas teksti!
Jorkka Torttuvuori
33292
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Reipasta tekstiä ja sana hyvin hallussa. Teknisesti hyvää tekstiä. MIten pitkälle pöllöilyjen kuvailu kantaa, riippuu juonesta.
Kiitos positiivisesta kommentista. Oletko ollut kauan harrastuksen parissa?
Itse en ymmärrä kirjoittamisen tekniikasta hölkäsen pölähdystä. Kirjoitan vain niinkuin itsestä kuulostaa hyvältä.
Tuo tarina jonka alun tuonne postasin, on minulle eräänlainen huvittelun muoto, jossa ei varsinaista juonta ole. Kunhan kuljetan hahmoja mielenjohteitteni mukaan.
Ehkä se olisi lukijalle antoisampaa, jos lisäisi jonkun muunkin juonen kuin kuljettaa tyyppejä toilailusta toiseen?
Kirjoittamisessa sama kuin autokoulussa, teoriatunnilla ei opi ajamaan. Tekniikan oppii treenaamalla käytännössä. Olen vasta ensimmäisen dekkarikäsikirjoituksen asteella, mutta kirjoitan ammatikseni eli olen toimittaja. Toistenkin tekstejä tulee silmäiltyä punakynän kanssa. En tiedä onko parempi antaa tyyppiesi toilailla ihan vapaasti, se menetelmä voi sopia sulle paremmin kuin suunnittelu. Pääasia, että juttu luistaa. Jos isompaa kokonaisuutta olet tekemässä, voi kaiken liimata yhteen vasta myöhemmin. Monesti, kun juttua lähtee kirjoittamaan, ei ole hajuakaan mitä siitä tulee. Dekkaria olen tehnyt valmiiksi mietityn kaavan mukaan, mutta alitajunnalla on silti töitä.
Aivan... Minullakin on ollut useampikin romaanikäsikirjoitus työn alla jo vuosia.
Ongelmani on se, että en millään meinaa saada paisutettua kässäreitäni romaanin kokoon. Vaikka mielestäni keksin todella laaja-alaisen aiheen, kuivuu käsikirjoitus sataan liuskaan, useimmin allekkin
toisaalta ei olisi ehkä kannatettavaa päästää autokouluopiskelijaa liikenteeseen ilmaan minkäänlaista teoreettista tietoa siitä, miten liikennesysteemi ylipäätään toimii...
Vaikka harjoittelun merkitystä en kiistä.
Hei jorkkasen torttu!
Aina löytyy näitä äijäkustantajia jotka jaksavat julkaista aivottomien ja päämäärätiedottomien noppacorollaraimojen kulkua!
Ei helvetti näitä jaksa.
Jotain aivotoimintaa väliin, jotakin pillkahdusta edes kertojan älystä. Tollaset tallarit löytää ikuistamattomina kylänraiteilta.
Mutta minä en ole kustantaja, joten onnea torttu!
Kiitos Neiti 100(Vuotta?)!
Onhan siellä pilkahdus kertojan älystä!(Tai siis siitä ettei sitä ole)
Sähiseekö minkki jos sen kieltä lirputtaa etusormella?
Vai nieleekö lenkkiä ja ynähtelee mielissään?
Klikkasin ruudun pois heti, kun tuli viinasta puhe. Eiköhän suomalaisessa "kirjallisuudessa" ole vatvottu tarpeeksi kännejä ja virtsaa ja ulostusta ja räkää ja spermaa? Ei tuollaista viitsi lukea.
Tiivistä, tiivistä. Varsinkin dialogia.
Voisitko laittaa esimerkin/esimerkkejä, mitä tiivistäisit ja miten?
Puolivälissä oli pakko luovuttaa - sattanaa ja vittua, viinaa teki mieli eikä mitään muuta selvinnyt. Pilkut puuttuivat, samaa asiaa toistettiin monta kertaa. Teksti oli mielestäni päämäärätön. Jos varsinaista juonta ei ole, niin joku koukku kuitenkin tarvittaisiin alkuun - itse en ainakaan jaksanut yhtään pidemmälle, kun en tiennyt, oliko tulossa mitään muuta kuin teinien viinansekaista kiroilua ja uhoa.
Joo. Lukijan ehkä pitää tietää kyseiset ihmistyypit ja tunnistaa ne tekstistä, että lukeminen tuntuisi mielenkiintoiselta.
Tosin saattaahan se olla ihan silkkaa ...... jota ei ymmärrä kuin erittäin kieroutuneen huumorintajun omaavat henkilöt.
Mut ei se mitää, laittelen lisää kun kerran tykkäätte!
Säälittävän tyypillistä; kun kuulee, ettei tekstiä pidetä lainkaan hyvänä, kirjoittaja alkaa selitellä, Aiotko myydä kirjoja henkilökohtaisen selityspalvelun kanssa? Ostaja tilaa sinut luokseen selittämään tekstisi mokat. Nökötät siinä sohvan nurkassa ja odotat kysymyksiä?
Ja että vain tarpeeksi hienostuneesti huumorintajuiset oivaltavat tekstisi jujun - tämäkin on tyypillinen väite ja väärä. Oma huumori tuntuu aina parhaalta huumorilta, eikö vain? Se voi kuitenkin olla hyvin kökköä. Kuka sen päättää? No, lukijat tietysti. Jos kirjoitat vain itseilmaisuksi, kirjoita ihmeessä, mitä haluat. Jos haluat lukijoitakin, pyri kehittymään. Ensin tarvitset jotain sanottavaa. Ilman teemaa kirjasta ei tule lukemisen arvoista. Jos se on vain sanojen pyörittelyä ilman juonta, sitä ei kannata lukea, vaikka se olisi miten sujuvasti pyöritelty. Ja ne viinat ja eritteet ja huorat ja kiroilut voisi jo jättää Suomen menneisyyteen. Lukekaa muidenkin maiden kirjallisuutta, jopa karttakaa nyky-Suomen örvellyksiä, niin kehitätte arvostelukykyänne. Ai niin, voitte kyllä lukea minun sepustukseni, kunhan se tulee myyntiin. Kunhan sen ensin kirjoitan.
Kiitos positiivisista kommenteistasi!!
Eli lisäämällä eritteiden määrää, viinaa, kiroilua, ehkä naimistakin? Saan tekstistäni entistä kiinnostavamman ja mielipiteitä herättävämmän.
Minunkaan mielestäni nyky- Suomessa ei käsitellä tarpeeksi juopottelua. Juopottelu on pikemminkin tabu, josta ei uskalleta puhua, varsinkaan alkoholiongelmaiset itse. He vain sanovat möreällä äänellä "Ei puhuta tästä enää, vanha juttu".
Mitä naimiseen tulee, sitä ei käsitellä kirjallisuudessa koskaan liikaa.(Kroonisesta impotenssi ongelmasta kärsivät mieshenkilöt eivät ole tutkimusten mukaan tätä mieltä, he kun eivät voi lukiessaan tumputtaa) Kuvailu yleensä jää varsin laimeaksi ja pinnalliseksi. Siinäkin olen kanssasi samaa mieltä. Yritän lisätä sitäkin teksteihini.
Nyt menen kammiooni kirjailemaan!
Kyllä tuo huumori näyttää sujuvan, täällä ei ole ollut yhtäkään tekstiä sitä edes yrittämässä, pisteet siitä.
Pointti tuli Jorkalle varmasti selväksi, juoni ja idis tarvitaan. Muista, että suurin osa suomalaisista lukijoista on keski-ikäisiä naisia. Juha Vuorisen piti tulla bestselleristiksi, ennen kun kelpasi kustantajille. Osaat kirjoittaa dialogia ja kuljettaa tahatumia,se on paljon enemmän kuin suurin osa osaa, mutta idiksessä on oma savottansa. Jos haluat jatkaa toilailun parissa, esikuvia riittää. Olet varmaan jo lukenut Irvine Welshin Trainspottingin? Vai tekevätkö nämä sekoilijat rikoksia, siitä tulee helposti hupaisa juoni, kaikki menee pieleen vai meneekö sittenkään. Kannattaa kirjoittaa siitä aiheesta, mistä juttua irtoaa. Ajattele tekstiä vaikka palapelinä. Samanlaisia paloja ei voi olla monta, tunnelman pitää vaihtua, lukijan pitää yllättyä. Alapään asioita saa vain vilautella, kiroiluja samoin, vitsi samalla idealla toimii vain yhden ainoan kerran.
Jep. Juoni ja aihe on tietysti tärkeitä ja ne nyt ei tunnu tämän arvosteltavan tekstin osalta uppoavan. Mutta ei se mitään, vaikka tietysti odotin että puhkeatte ihastuksen kiljahduksiin.
On myös niin, että juoni ja aihe saa olla kuinka nerokkaita tahansa, mutta jos ne on paskasti kirjoitettu, niitä ei halua kukaan lukea. Veikkaan että kustantajakin lukee pitemmälle hyvin kirjoitettua tekstiä paskasta aiheesta, kun huonosti kirjoitettua nerokkaasta aiheesta.
Pääasia minulle tällä hetkellä on, että saisin tekstini kulkemaan hyvin luettavaksi ja jouhevaksi. Panostan sitten muuhun myöhemmin, olen kirjoittajana vielä vihreä.
Sinulle voin paljastaa että tietysti kuvittelen kirjoittavani nerokkaan, maailma vavisuttavan taideteoksen. Sillä kyselenkin täältä asiantuntijoitten lausuntoja.
Tosin fgfdgffdg, vai mikä lie, taitaa olla niin järkyttynyt, ettei kykene vähään aikaan opastamaan minua oikeille raiteille kirjoitusyritysteni kanssa.
En ole lukenut ainuttakaan Welshin teosta, mutta täytyy ottaa vinkistä vaari!
Taidat olla narsistinen. Hehän eivät osaa ottaa vastaan kritiikkiä lainkaan vaan alkavat pilkata kriitikoita.
Sanoin, etten lukenut ensimmäistä kännimainintaa pitemmälle. Se riitti minulle leimaamaan sinut tyypilliseksi suomalaiseksi känni-sonta-ym -sepustajaksi. Pidä sinä nyt sitäkin saavutuksenasi! "Lukijat eivät ymmärrä suurta taiteellisuuttani." "Huumorini on niin omaperäistä, ettei sitä kaikki tajua." Jne.
Mietipä ihan ensiksi, mikä on se asia, teema, josta sinulla on jotain sanottavaa ja sitten luo juoni, jossa tuot tuota teemaa ilmi tapahtumien ja dialogien ja kuvausten kautta. Teemasta kaikki lähtee. Jos sinulla ei ole muuta tarvetta saada itseäsi ilmaistuksi kuin pyöritellä eritteitä sujuvasti, tekstiäsi ei kannata lukea.
Olet jo ilmoittanut, ettet ole lukenut tekstiä, jota solvaat, eiköhän sen tiedon toistaminen jo riitä.
Huh! Ehdin jo säikähtää että katosit. Stressaannuin niin että lääkitystä jouduttiin lisäämään.
Narsistinen persoonallisuushäiriö, sekin osui oikeaan. Kirjoittelen täältä hullujen huoneelta. Yritä ymmärtää etten tässä ympäristössä kykene tämän kummempiin taiteellisiin suorituksiin. Heti kun pääsen kotiin, printtaan ohjeesi ja liimaan jääkaapin oveen.
Nyt täytyy mennä, hoitaja tuli antamaan peräruiskeen. Se on sitten sottaista hommaa. Siinä kusi valuu ja paska lentää.
No, hellurei nyt!
Kommenttini juju ei ilmeisesti mene perille. Se saattaa johtua suorasukaisuudestani. Ironialla olisi voinut saada aikaan enemmän. Minä en nyt viitsinyt nähdä vaivaa yhden vina-uloste-tekstin kirjoittajan takia. Sen verran kuitenkin lähimmäisestäni välitin, että halusin auttaa ja kertoa, miksi hänen tekstiään moni ei tule lukemaan. Olen varmaan sen verran keskiverto, että mielipidettäni kannattaa kuunnella, jos haluaa lukijoita.
Aloittajalla on kyllä kommenteissaan ironia hallussaan, plussaa siitä. Nyt vielä itse kirjoitukseen paremmat aiheet, niin hyvä tulee.
Raimo istui autossaan ja odotteli Jorkkaa. Tämän olisi pitänyt tulla jo kymmenen minuuttia sitten, mutta milloinkas Sen puheisiin oli täydellisesti luottamista.
Raimo sytytti tupakan ja veivasi Nissan Cherryn ikkunan auki. Ilma oli viileä ja tihmoi hiukan vettäkin. Viinaa teki mieli hampaissa asti ja humalan odotus täytti mielen. Hän veteli savuja niin että kieltä poltteli. Samassa Jorkan tanakka hahmo ilmaantui kaupan nurkan takaa esiin. Se näki Raimon ja käänsi kulkunsa autoa kohti. Jorkka käveli omituisesti teputtamalla, siirteli jalkojaan nopeasti lyhyillä askelilla. Johtui varmaan siitä, että hänellä oli suhteettoman lyhyet jalat verrattuna muuhun vartaloon.
Tiivistetty:
Raimo odotti autossa Jorkkaa. Sen olisi pitänyt tulla jo kymmenen minuuttia sitten, mutta niihin puheisiin ei ollut luottamista.
Raimo sytytti tupakan ja veivasi Nissan Cherryn ikkunan auki. Ilma oli viileä ja tihmoi vettä. Viinaa teki mieli, hampaissa asti. Humalan odotus täytti mielen. Savuja tuli vedettyä niin, että kieltä poltteli. Samassa Jorkan tanakka hahmo ilmaantui kaupan nurkan takaa . Nähtyään Raimon se käänsi kulkunsa autoa kohti. Se käveli omituisesti teputtamalla, siirteli jalkojaan lyhyin askelin. Varmaan siksi, kun sillä oli suhteettoman lyhyet jalat muuhun vartaloon verrattuna.
Kyllä, olet oikeassa!
Ihan kaikista tiivistyksistä en ole samaa mieltä, pääosin kyllä.
Tämä avasi varmasti paljon silmiäni, yhä edelleen tulee kirjoitettua aivan turhia sanoja.
Paljon kiitoksia kun viitsit nähdä vaivaa ja tehdä esimerkin!
Olen aistivinani, että haluat kirjoittaa
kulkuritarinaa.
Mutta ei se näin mene, ei. Suositan lukemaan alan kirjallisuutta, siis aitoja kulkuritarinoita. Ja laitan tähän kaksi erinomaisesti kirjoitettua elämäkertaa:
Bob Dylan Muistelmat osa I
Jack Black Kulkurin tarina
Lue paljon oikeaa kaunokirjallisuutta, kirjoittamisen opiskeluksi siis, niin tajuat kyllä nopeasti miten polkupyörällä ajo sujuu ja kulkuritarinat kulkee.
Lukemisen ja kirjoittamisen iloa toivotan !
Tämä viesti aiheuttaa minussa ristiriitaisia ajatuksia.
Jo alkaen siitä että voit kertoa kuka osaa kirjoittaa OIKEATA kaunokirjallista tekstiä.
Kun kuitenkaan et kyennyt kertomaan edes sitä mikä MINUN tekstissäni on vialla.
Ei täsmää.
Hyvä ”jörkkatorttunen”, saanen ilmoittautua tontillenne seliselittelemään seuraavaa:
Niin, laitoin nuo kaksi elämäkertaa pikapikaa, kun tuon
Raimo odotti autossaan.... tekstisi luettuani ja siihen laitetun korjauksen, jonka oli siis kirjoittanut joku tekstinikkari ehdotukseksi viistämällä ja niistämällä. Se ”korjaus” ei vaan mielestäni riittänyt,
ja ajattelin että ei helkkari miten tylsää ja
vilkaisin kirjastostani mitkä olisivat sopivat hyväksi esimerkiksi. Onhan niitä kulkuritarinoita, mutta nämä ovat elämäkertoja ja lukija pääsee sisälle oikean ihmisen kulkurielämään aistimaan mitä kaikkea näille kahdelle on eteensä elämänvarrellaan tullut, ja kuinka ne tarinat on kaunokirjalliseen muotoon rakennettu.
Ja lainaanpa kirjasta pätkän, niin ehkä se avaa paremmin mitä nyt tarkoitan
kaunokirjallisen tekstin syvyydellä verrattuna tekstiisi,
näytepalana siis lainaus kulkuri Jack Blackin kirjasta
Kulkurin tarina:
” George oli perinyt alunpitäenkin hyvin karkeat piirteet. Hänen sota-arpensa ja keikkansa tien päällä ja vankiloissa eivät totisesti olleet tehneet niitä hienostuneemmiksi. Hänen kallonsa oli suippo. Fiini-Kid, eräs sellitovereistani, sanoi kerran Georgesta: ” Jos asettaisit kolikon hänen päänsä päälle ja panisit sen liukumaan taakse päin, se putoaisi hänen paitansa kauluksesta sisään; jos panisit sen valumaan otsalle, se päätyisi hänen suuhunsa, niin ulkoneva on hänen alaleukansa.” Georgen silmät olivat pienet ja viekkaat. Ne näyttivät siltä kuin ne olisi otettu ulos, paistettu öljyssä ja pantu takaisin. Nuo kuolleet, vaaleansiniset ja ilmeettömät silmät eivät antaneet pienintäkään vihjettä ovelista, aina raksuttavista aivoista niiden takana. Hänen nenässään ei ollut juuri näkemistä: se oli vain pieni pehmeän punaisen lihan muodostama nystyrä, joka oli romahtanjut jo aikaa sitten ja roikkui nyt hänen silmiensä välistä kuin riipus. Hän oli keskipitkä, raamikas, raskastekoinen ja karski. Huolimatta rumasta ulkomuodostaan ja ontumisesta, joka tuntui vallanneen hänen kehonsa aina hartioista alas jalkoihin asti, hänen sydämensä oli kultaa ja tammea ja jokainen, joka hänet tunsi, antoi mielihyvin anteeksi hänen hallitsemattoman temperamenttinsa ja väkivaltaiset raivonpurkauksensa. Hän oli rehti. Hänen elämänsä oli myrskyisä ja loppunsa yhtä äkkinäinen ja väkivaltainen kuin Smilerin. Mutta siitä kerron myöhemmin. ”
Tuo Jack Blackin kirja on ollut monelle hänen jälkeensä syntyneelle kulkurikirjoittajalle myös erittäin tärkeä opus, lähinnä kait amerikkalaisille kirjailijoille. Kirjasta on inspiroituneina kirjoiteltu ties mitä kirjoja, aivan viimeaikoina oli hesarissa joku amerikkalainen kirja, jonka nimen olen nyt ikävä kyllä unohtanut, mutta sen arvostelun tai esittelyn luin silloin. Kirjailija, joka siis sanoi, että tämä hänen kirjoittamansa kirja on pastissi tälle Kulkurin tarina. Laittakaa Te tähän lisäykseksi se kirjan nimi ja kirjailijan nimi, jos tiedätte. Kiitos!
Ja lopuksi vielä jorkkatorttuvuori, sitten kun löydät vielä sen oman tyylisi kirjoittaa. Tyylillä tarkoitan, otan esimerkiksi vaikkapa Jaska Filppulan viimeisin kirja nimeltään Vieraslista. Sekin on kulkuritarina ja kirjailija on toteuttanut sen omalla vahvalla kirjoitustyylillään.
Erittäin nautittava lukuelämys mielestäni.
Ja joku laittoi esimerkiksi Kerouac/Matkalla, varsinainen kulkuri hänkin omalla kirjoitustyylillään. Ja kulkuri oli myös Bukowski omalla vahvalla panoksellaan kaunokirjallisuuteen.
seliselittelinkö tarpeeksi ?
Kiitos arvoisa skarabadeus!
Yliopiston apteekki puijonkadulta on myyny mulle huonoja selityksiä, kun en onnistunut vakuuttamaan teitä erinomaisuudestani.
Päästän teidät nyt piinasta: Olen lopultakin ymmärtänyt sen tosiasian, jonka kieltäydyin hyväksymästä todeksi: Tekstini on kelvoton ja sisältö täysin väärä! Mitään ei ole tehtävissä. Jos jatkan ja joku oikea asiantuntija lukee vahingossa sepustuksiani, saattaa hänelle aiheutua siitä pysyvä aivovaurio.
Olikohan joku neropatti lukenut tarinoitani sen romahtaneen vesitorniparan juurella?
Sisältöä en kertakaikkiaan kykene muuttamaan. Sairas mielikuvitukseni suoltaa jatkuvasti ja ihan väkisin kaikenlaista kuraa.
Olin jo ajatellut printata tekstin ja jaella sitä autojen tuulilaseihin, että kaikki pääsisivät osalliseksi hienosta ajatuksen virrasta. Onneksi tulostin meni jumiin.
Puolustelen vielä sen verran itseäni, etten tiennyt mitä yritin kirjoittaa. Kulkuritarina. Kulkuritarina. Kulkuritarina. Kulkuritarina. Kulkuritarina... Olen manioihin taipuvainen henkilö. Toivottavasti en saanut tartuntaa...
Yritän oppia elämään asian kanssa, vaikka tiukkaa se tulee olemaan.
No, ei silti masennuta! Hellurei taas!
Älä välitä, ei Villekään välittänyt, vaikka Ville oli tunnetusti viisas mies.:)
http://www.youtube.com/watch?v=f6Rfk_Ahlm0&feature=related
Jack Kerouackin Matkalla on ihan pakko suositella.
Aika surkeaa tekstiä! Laita siihen sellainen kohta, jossa miespäähenkilö panee naispäähenkilön hemaisevaa äitiä perrseeseen.
Sellainen vetoaa kansakuntaan!
Kiitti Tepa! Toiveesi toteutukoon!
Lupaan ihan kunniasanalla, että seuraava tekstini on sata prosenttisesti pyhitetty ehdottamallesi aiheelle. Tietenkin postaan sen teille innokkaille faneilleni luettavaksi.
Hirveetä noppacorollapaskaa!
Ei mitään mieltä.
Luin kaikki tekstisi - tai ainakin osan niistä. Paras oli autokauppias. Se tarina toimi ja juoksi hyvin eteenpäin. Mielestäni tuo kohtaus sopisi hyvin johonkin pidempään tarinaan. Illikainen oli uskottava henkilö, josta halusi tietää lisää. Tämän palstan parhaimmistoa sanoisin.
Halloweenmörkö ei aiheeltaan kiinnostanut. Luin selailemalla läpi.
Juntiti viihteellä: Hyvää dialogia, mutta en vain yksinkertaisesti jaksa lukea kännäilyjuttuja. Samaa on sanonut pari muutakin täällä.
Kaappaus puolestaan oli helvetin huono. Sopisi johonkin Jalluun tai vastaavaan. Joko haluat tahallasi ärsyttää, tai sitten olet pahasti hakoteillä ja luulet, että ihmiset haluavat lukea tällaista. Kuten sanoin, niin pornolehteen juttu sopii mainiosti, mutta luulen, että keskivertolukija (jos sellaista on) ei tuollaista lue kovinkaan pitkään.
Summasummarum: Olet lahjakas kirjoittaja. Aiheesi eivät vain liiku kovinkaan "älyllisellä tasolla". Ota täällä saamasi palaute tosissasi. Älä luule tietäväsi kaikkea kaikesta.