Olen eronnut noin vuosi sitten. Exä nyt aina välillä minulle kiukuttelee, toisinaan taas on ystävällinen. Samoin kohdistaa kiukkuaan lapsiin. Millaisena näet suhteeni exään? Entäs hänen ailahtelevaisen luonteen vaikutuksen lapsiin? Miksi minun täytyy olla edelleen varpaillaan hänen kanssaan? ja tuleeko tuosta koskaan loppua? Kiitos Sinulle :-)
Mirabella
kohti uusia ovia
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hän ei tunne itseään, jotain lapsuuden traumaa. Yrittää kovasti olla hyvä, mutta ei pysty. Purkaa pahaa oloaan toisiin. Ottaisin etäisyyttä lasten kanssa, mutta kertoisin selkeästi miksi. Ei siksi että hän on huono ihminen vaan siksi, että hänen on haettava apua.
Hei ja kiitos vastauksestasi.
Juuri näinhän se menee. Suurin syy eroon oli juuri tämä ettei exä pystynyt/osannut muuttumaan... Muutamaan otteeseen hänelle apua järjestinkin.
Omia tunteitani häntä kohtaan olen miettinyt, että mitä ne tällä hetkellä ovat... Sen kuitenkin tiedän, etten voi sellaisessa suhteessa elää...ja se on surullista ja saa mieleni aina välillä apeaksi. Sisimmässäni taidan tietää, että ratkaisu on ollut oikea itseäni ja lapsiani ajatellen.
Mitenköhän tämä elämäni tästä eteenpäin nyt järjestyy? Keskeneräisiäkin asioita eroon liittyenkin on. Olisko mua joku uusi onni odottamassa jossakin, jos on niin missä...
Onnesi löydät uusista maisemista. Mutta sen aika ei ole nyt. Nyt on aika keskittyä,paranemiseen ja lapsiin. Anna ajatusten olla ja mennä älä takerru niihin, päin et enää huomaa niitä.