Olen seurustellut mieheni kanssa kohta 2 vuotta. Asumme yhdessä ja olemme 24 ja 25 vuotiata.
Eli homma meni tälleen:
Menkat jäi pois kolmeksi kuukaudeksi, en huomannut mitään erityistä. Minulla on aina ollut erittäin epäsäännölliset menkat.
Epäilys rupesi heräämään kun tunsin ja näin alavatsassa pienenpienen pullistuman.
Suunnilleen samoihin viikkoihin mieheni petti minua (ystäväni kanssa) ja suhteemme meni kriisiin, olin hirveän stressaantunut ja mies muutti vanhempiensa luo.
Tein raskaustestin, näytti positiivista. Ajattelin, että suhteemme on ohi ja minulla oli elämä edessä. Etten pystynyt pitämään lasta. Itkin paljon, mutta päätin tehdä abortin kertomatta asiasta miehelle. En ehtinyt koskaan edes varata aikaa siihen.
Sain elämäni kivuliaimmat kuukautiset. Ne kestivät 3 päivää ja minulta tuli toisena päivänä ulos erittäin epämääräisen muotoinen verinen klöntti. En uskaltanut koskea siihen, eikä se näyttänyt juuri miltään. Laitoin sen rasiaan ja poltin. Tein uuden raskaustestin, ja se näytti yhä positiivista. Tein viikon päästä uuden. Tulos oli negatiivinen.
Palasimme mieheni kanssa yhteen kahden kuukauden tauon jälkeen. Tästä on nyt kulunut vuosi. Mieheni ei tiedä asiasta mitään, mutta omituinen syyllisyys painaa minua. Siis, lapseni oli ihan oikea lapsi ja hän oli lapsen isä. Toisaalta, hänen pettämisensä aiheuttama stressi oli mahdollisesti laukaissut keskenmenon.
Onko kukaan muu jättänyt kertomatta miehelleen? Auttaako kertominen? Pitäisikö siis kertoa?
Eli homma meni tälleen:
Menkat jäi pois kolmeksi kuukaudeksi, en huomannut mitään erityistä. Minulla on aina ollut erittäin epäsäännölliset menkat.
Epäilys rupesi heräämään kun tunsin ja näin alavatsassa pienenpienen pullistuman.
Suunnilleen samoihin viikkoihin mieheni petti minua (ystäväni kanssa) ja suhteemme meni kriisiin, olin hirveän stressaantunut ja mies muutti vanhempiensa luo.
Tein raskaustestin, näytti positiivista. Ajattelin, että suhteemme on ohi ja minulla oli elämä edessä. Etten pystynyt pitämään lasta. Itkin paljon, mutta päätin tehdä abortin kertomatta asiasta miehelle. En ehtinyt koskaan edes varata aikaa siihen.
Sain elämäni kivuliaimmat kuukautiset. Ne kestivät 3 päivää ja minulta tuli toisena päivänä ulos erittäin epämääräisen muotoinen verinen klöntti. En uskaltanut koskea siihen, eikä se näyttänyt juuri miltään. Laitoin sen rasiaan ja poltin. Tein uuden raskaustestin, ja se näytti yhä positiivista. Tein viikon päästä uuden. Tulos oli negatiivinen.
Palasimme mieheni kanssa yhteen kahden kuukauden tauon jälkeen. Tästä on nyt kulunut vuosi. Mieheni ei tiedä asiasta mitään, mutta omituinen syyllisyys painaa minua. Siis, lapseni oli ihan oikea lapsi ja hän oli lapsen isä. Toisaalta, hänen pettämisensä aiheuttama stressi oli mahdollisesti laukaissut keskenmenon.
Onko kukaan muu jättänyt kertomatta miehelleen? Auttaako kertominen? Pitäisikö siis kertoa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.