Taas se alko.. oksentaminen.. Olin ollu jo kaks päivää oksentamatta joka mulle on hyvä saavutus.
Eilen vaan taas kaikki tuntu kaatuvan päälle ja vaan söin ja oksensin. Mää jopa heräsin n. 15 min aikasemmin että kerkesin ennen töitä ahmia paljon ruokaa ja oksentaa.
Töitten jälkeen.. kauhea kasa kaikkea mässytettävää ja oksentamaan. Sitten pari tuntii taukoo.. sorruin syömään täytettyä patonkia rasvaisella majoneesilla ja kaikki tuntu menneen taas pilalle ja söin vaan lisää.. jäätelöä, keksiä, pullaa yms... ja taas oksentaan. "Nyt pitää lopettaa.. tää on sairasta.." pyöri taas päässä.
Joo siitä se mun elämän parannus alkoki.. Niin kauan että rupesin tekemään ruokaa seuraavan päivän töihin.. taas tuli syötyä. "Ei millään oo mitään väliä" ajattelen ja säntään kauppaan ostaa suklaata ja kaikkee muuta herkkua. Mussutan ne heti ja taas oksennan. Alkaa masentaa ja soitan siskolle. Itken ja pyyän apua. Raukka ei edes ymmärrä kuinka vakava tilanne jo on enkä saa sanottuakaan.
Loppu ilta menee itkiessä ja nukahan kuunnellen sadetta ulkona ja toivon kuolevani et tää loppus.
Kello soi 07.00. Uusi päivä.. ehkä tänään en oksenna. EHKÄ..
-mun tarina eilisesta-
Eilen vaan taas kaikki tuntu kaatuvan päälle ja vaan söin ja oksensin. Mää jopa heräsin n. 15 min aikasemmin että kerkesin ennen töitä ahmia paljon ruokaa ja oksentaa.
Töitten jälkeen.. kauhea kasa kaikkea mässytettävää ja oksentamaan. Sitten pari tuntii taukoo.. sorruin syömään täytettyä patonkia rasvaisella majoneesilla ja kaikki tuntu menneen taas pilalle ja söin vaan lisää.. jäätelöä, keksiä, pullaa yms... ja taas oksentaan. "Nyt pitää lopettaa.. tää on sairasta.." pyöri taas päässä.
Joo siitä se mun elämän parannus alkoki.. Niin kauan että rupesin tekemään ruokaa seuraavan päivän töihin.. taas tuli syötyä. "Ei millään oo mitään väliä" ajattelen ja säntään kauppaan ostaa suklaata ja kaikkee muuta herkkua. Mussutan ne heti ja taas oksennan. Alkaa masentaa ja soitan siskolle. Itken ja pyyän apua. Raukka ei edes ymmärrä kuinka vakava tilanne jo on enkä saa sanottuakaan.
Loppu ilta menee itkiessä ja nukahan kuunnellen sadetta ulkona ja toivon kuolevani et tää loppus.
Kello soi 07.00. Uusi päivä.. ehkä tänään en oksenna. EHKÄ..
-mun tarina eilisesta-
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oon pahoillani, ku päiväsi meni niin huonosti. Kaksi päivää on jo hyvä saavutus ainakin mun mielestä! Mä vaan aattelin, et yritätkö sä parantua oikeesti vai? Ootko hakenu jo apua, koska sitä on saatavilla, jos haluat!
Mä olin oksentamatta yli kuukauden, mut sitten repes. Se oli tosin vaan yksi pieni kohtaus elämässä ja nyt on takana taas kaks oksentamatonta päivää:). Mä yritän parantua ja oon saanu hommat paremmin luistamaan. Repeämisiä sattuu, se pitää vaan hyväksyä! Tosin se yks päivä siellä kaikkien muiden keskellä on sitten niin piemä ettei oo tosikaan:(.
Yritä taistella, joohan! Älä anna sen helvetin tulla taas sinne! Lähin lääkäri on sua varten, jos et oo vielä apua hakenu. Sieltä on hyvä alottaa ja psykologi mukaan, ni siitä sais ehk äapua. No, toimii ainakin mulla, mut ei kaikilla. Lääkkeitä mä en halua eikä niitä oo mulle tarjottukaan.
Tsemiä sulle! Kerro toki taas kuinka menee!
on teillakin ongelmat MUAHAHAHAHAHHAHAHA
Juu yritän parantua kun oon niin kyllästyny vihaamaan itteeni ja haluisin takas mun normaalin elämän.En vaan halua mennöä lääkäriin koska pelkään et ne huomaa mun syömishäiriön ja masennuksen niin vakavaks että ne ottaa mut osastolle sisälle.
Masennus lääkkeitäkään en haluia koska oon kuullu et ne lihottas.. Äh.. ärsyttävää ajatella asiaa koko ajan mutta kun ei voi sille mitään.
No eilen en oksentanu.. taas on uusi päivä. Saa nähä mitä tänään tapahtuu.
lääkäriin!
Voin sanoa, että harva siitä paranee itsekseen.Olen itse sairastanut kymmenen vuotta, välillä on mennyt paremmin ja sitte välillä taas ei.
Nyt on vuosi siitä kun menin lääkäriin ja melkein vuosi siitä kun viimeksi oksennin.Söin myös aluksi lääkkeitä joilla oli hieman piristävä vaikutus sekä myös vaikutusta ahmimisen lopettamiseen.Enkä todellakaan ole lihonut.Pahimmista bulimia- ajoista olen laihtunut kymmenen kiloa...
Ensimmäinen parantumisen ehto on ollut sääntö nro1 ei enää ikinä laihikselle...jos nyt vuoden jälkeen aloittaisin dietiin joutuisin samantien kierteeseen.Vähän niin ku alkoholisti...sairasta mutta totta.
Hanki ihmeessä apua...äläkä yritä yksin...
kuulosti ikävän tutulta tuo päiväsi :(
Mä olen sairastanut syömishäiriöitä jo 6 vuotta, alkoi bulimiasta ja muuttui anoreksiasta josta parannuttuani bulimia on jatkunut aina kausittain.
Mä olin jo tosi iloinen kun olin onnistunut olemaan kokonaista 2 kuukautta ahmimatta ja oksentamatta...mutta viime perjantaina se alkoi taas :( koko viikonloppu meni ahmiessa, olo oli ihan kauhea...vielä eilen illalla ahmin ja oksentelin mutta tänään en....nyt yritän entistä kovemmin...mun on pakko onnistua :(
koittakaa jaksaa kaikki kohtalontoverit ja hakekaa apua...
Nyt laitan pisteen tälle jutulle. Sain itteni lääkäriin ja nyt ollaan aineissa ja terapiaan menossa mutta aivan sama jos nyt tää ei lopu niin sitte vetäsen vaikka kaikki psykolääkkeet kerralla. En jaksa enää pelleillä ton ruuan kans! Oon päättäny lopettaa tän helvetillisen elämän tavalla tai toisella!