En tiedä mistä alkaisin kertoa, ja kuuluuko tämä edes tänne palstalle..
Mulla on koulukiusatun tausta.. Tuntuu että se vain vaikuttaa läpi elämän kaverisuhteiden ja parisuhteiden solmimiseen. No töissä nyt menne jotenkin.. Luottamusta ei ole enää mihinkään, niin monesti on mennyt kaikelta hyvältä pohja. Oon tosi yksinäinen mulla ei ole ketään. No perheeni, mutta ei ketään jolle voisin puhua ja tehdä asioita.. Jos joskus tutustuisin johonkin mukavaan ihmiseen, niin pian olisin kuitenkin taas yksin. Pienet on piirit pääkaupunkiseudullakin ja pahat kielet laulaa.. Kiduin pitkään parisuhteessa, jossa mies petti, ajattelin että hän muuttuisi. Takerruin, en halunnut olla yksin, no nyt olen..On helpottunut olo että se suhde päättyi, mutta myös tyhmä olo, kun kaikki tiesi kokoajan mitä mies teki.. Pelottaa ja ahdistaa kokoajan. En uskalla tehdä mitään, jos joku menneisyyden haamu tulisi kuitenkin vastaan. Kuinka ne nauttisikaan kun mulla menee niin hyvin.. Oon itse tosi tunteellinen ja herkkä, ujo. Jotkut tykkää kovasti satuttaa, eivätkä ajattele yhtään miltä toisesta voisi tuntua. En ymmärrä miksi elämä on mennyt näin, mielestäni en ole tehnyt mitään väärää. Jostain kumman syystä vedän puoleeni ilkeitä ihmisiä :( Välillä vain haluaisin luovuttaa, elämä valuu hukkaan.. En jaksa enää taistella, kun ei mikään muutu kuitenkaan. Olen hakenut monesti kouluun, mutta en pääse, siellä ehkä tutustuisi uusiin ihmisiin. Olisi mukava ehkä aloittaa elämä jossain uudessa kaupungissa..
Anteeksi tekstini sekavuus.
Mulla on koulukiusatun tausta.. Tuntuu että se vain vaikuttaa läpi elämän kaverisuhteiden ja parisuhteiden solmimiseen. No töissä nyt menne jotenkin.. Luottamusta ei ole enää mihinkään, niin monesti on mennyt kaikelta hyvältä pohja. Oon tosi yksinäinen mulla ei ole ketään. No perheeni, mutta ei ketään jolle voisin puhua ja tehdä asioita.. Jos joskus tutustuisin johonkin mukavaan ihmiseen, niin pian olisin kuitenkin taas yksin. Pienet on piirit pääkaupunkiseudullakin ja pahat kielet laulaa.. Kiduin pitkään parisuhteessa, jossa mies petti, ajattelin että hän muuttuisi. Takerruin, en halunnut olla yksin, no nyt olen..On helpottunut olo että se suhde päättyi, mutta myös tyhmä olo, kun kaikki tiesi kokoajan mitä mies teki.. Pelottaa ja ahdistaa kokoajan. En uskalla tehdä mitään, jos joku menneisyyden haamu tulisi kuitenkin vastaan. Kuinka ne nauttisikaan kun mulla menee niin hyvin.. Oon itse tosi tunteellinen ja herkkä, ujo. Jotkut tykkää kovasti satuttaa, eivätkä ajattele yhtään miltä toisesta voisi tuntua. En ymmärrä miksi elämä on mennyt näin, mielestäni en ole tehnyt mitään väärää. Jostain kumman syystä vedän puoleeni ilkeitä ihmisiä :( Välillä vain haluaisin luovuttaa, elämä valuu hukkaan.. En jaksa enää taistella, kun ei mikään muutu kuitenkaan. Olen hakenut monesti kouluun, mutta en pääse, siellä ehkä tutustuisi uusiin ihmisiin. Olisi mukava ehkä aloittaa elämä jossain uudessa kaupungissa..
Anteeksi tekstini sekavuus.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oot kauhean kiltin oloinen ihminen, olisiko sinun hyvä opetella pitämään puoliasi paremmin. Tämä tuli vain mieleen tekstiä lukiessa. Omanarvon tuntoa vaan!
Juu olet oikeassa. Olen ollut liian kiltti ja sinisilmäinen. Mut on helppo unohtaa.
Oikeesti oon ihan loppu, en tajuu miks roikuin melkein 3v. parisuhteessa.
Kerta toisensa jälkeen sai pettyä lisää ja lisää. Hiljaa vaikenin kaikesta.. Ja nyt se mies ja ne kaikki muut nauraa mun kustannuksella.. Voin syyttää vain itseäni.
Mö en ole tehnyt mitään väärä mut siltin kukaan ei tykkää minusta. Ikuinen yksinäisyys odottaa...
Ei kuule kaikki ihmiset nauti toisten hyväksikäytöstä. Sulla on käynyt paska mäihä - kyllä maailmassa on ihan oikeasti mukaviakin ihmisiä. Ja jos tutustuisit sellaiseen, niin miksi muka olisit pian taas yksin? Ei mukavat ihmiset jätä yksin!
Eikä itsesäälissä tai etenkään itsesyytöksissä kannata rypeä. Musta se on merkki hyvästä ihmisestä että pystyit luottamaan ja antamaan anteeksi (vaikka kyseinen tyyppi ei ilmeisesti sitä olisi ansainnutkaan). Parisuhteeseen kuuluu luottamus - Syyllinen on se joka sinut petti, ja joka kohteli sua huonosti. Jos homma meni niinkuin tarinasi kertoo, sinä et todellakaan ole tehnyt mitään väärää.
Vaikka se onkin ehkä vaikeeta, niin ei ihmisiä kannata pelätä. Muista totuus itsestäsi. Olet rakastettava ja hyvä ihminen, ja sinua on kohdeltava niinkuin semmoinen ihana ihminen ansaitsee. Jatka etsintää, kyllä meitä luotettavia tapauksiakin on olemassa. Sinullekin.
Eihän tässä unta saa. Tiedostan ongelmani ja yritän jotenkin..
Juu vähän liian helposti uskoin juttuja ja annoin anteeksi.
Kai sitä on vielä toivoa joskus löytää niitä mukaviakin ihmisiä.
Kiitos vastauksista :)