Mitä tehdä, kun haluaisin kuolla? Elämä tuntuu pitkältä stressiltä, jatkuvasti uhkaavalta epäonnistumiselta ja nöyryytykseltä nöyryytyksen perään. Kun oikein puristaa itsestään kaiken, niin selviää seuraavaan päivään, mutta siellä vaanii vaan samat kiusat. On juostava täysillä paikallaan pysyäkseen.
Kuoleminen tuntuu niin lohdulliselta ja rauhalliselta poispääsyltä. Jos vielä saisi polttohautauksen, ettei tarvitsisi mädäntyä kylmässä haudassa.
Mutta silti en halua tehdä itsaria. On vielä pari ihmistä, joita rakastan ja vaikka he eivät näin hengissä ollessa kovin usein lähelläni olekaan, niin tiedän, että he surisivat ihan hirveästi, jos päättäisin päiväni oman käden kautta päättää.
Mutta kun elämä ei vaan maistu. Miten tästä pääsee yli ilman itsaria?
Kuoleminen tuntuu niin lohdulliselta ja rauhalliselta poispääsyltä. Jos vielä saisi polttohautauksen, ettei tarvitsisi mädäntyä kylmässä haudassa.
Mutta silti en halua tehdä itsaria. On vielä pari ihmistä, joita rakastan ja vaikka he eivät näin hengissä ollessa kovin usein lähelläni olekaan, niin tiedän, että he surisivat ihan hirveästi, jos päättäisin päiväni oman käden kautta päättää.
Mutta kun elämä ei vaan maistu. Miten tästä pääsee yli ilman itsaria?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Elämä ei maistu? Epäonnistuminen uhkaa? Nöyryytyksiä nöyryytyksien perään?
Oletkohan liian ankara itsellesi, tai liian vaativa. Mainion kuvauksesi "on juostava täysillä paikallaan pysyäkseen" voisi ajatella myös onnistumisena. Ehkä rasittavana ja frustroivana, mutta kuitenkin onnistumisena. Siinä ei saavuteta valtavia, mutta kuitenkin selvitään. Pidän tätäkin onnistumisena.
Mikä sinua nöyryyttää? Vaikutat fiksulta.
Kiitos, että olet kiinnostunut. Ongelma on, että en vain jaksa. Ehkä tavoitteeni ovat liian korkealla, mutta en näe, miten pääsisin oravanpyörästä irtikään. Nyt on niin, että selviän vaatimuksistani (työelämässä) vain, jos kaikin voimin spurttaan sen minkä ikinä pystyn. Kun tavoite saavutetaan, ei siitä seuraa mitään hyvää. Vain seuraavan kuun maksetut laskut ja ruokaa pöytään yksin syötäväksi. Kun tavoite jää saavuttamatta, on se nolo epäonnistuminen ja häpeä.
Joskus tästä saattaa seurata paljon rahaa. Mutta voi jäädä seuraamattakin. Ja mitä sitten vaikka seuraisi. Rahalla saa laskut maksettua, mutta se ei käperry viereesi vuoteeseen eikä edes toivota hyvää yötä.
Voi Mika kiltti, yritä jaksaa.
Pohjalta ei ole kuin yksi tie ja se on YLÖSPÄIN.
Nyt on syksy, aina sataa, kyllä se mielen vie kaikilta alaspäin.
Jouluun on enää alta kaksi kuukautta ja sitten alkaa kevät.
Luonto herää ja toivottavasti sinäkin.
Näkemään, kuinka kaunis maailma onkaan.
Avarra maailmaasi, ajattele, että on muitakin ihmisiä olemassa.
Unohda lähipiirisi, joka masennuttaa sinua. He vievät sinun voimasi, jolloin ulkopuolinen ei pääse lähellesi.
Kiitos
Voimia Mika!
Vaikutat hienolta ja herkältä tyypiltä tekstisi perusteella.
Olen samassa jamassa, itsaria en tahdo tehdä, mutta kuolema kiehtoo, tai lähinnä kiinnostaa enemmän kuin elämä. Käytän kaiken aikani kuoleman pohtimiseen ja tutkimiseen, sillä aihe nappaa todella paljon. Itsari on mielessä kaiken aikaa vaikka tiedän, että jos kuolen, kuolen typerästi ja vahingossa tyyliin yöllä tukehtuessani tai muuten, ehkä vain törttöillessäni liikenteessä tai jotain.
Mitenkö tästä pääsee yli ilman itsaria? Hyvä kysymys. Keksittäiskö me vaikka yhdessä vastaus? Itse löysin itse asiassa eilen elämälleni teesin, en tiedä auttaako se sinua, mutta:
"Mennä, maksoi minkä maksoi, juosta sielu roihuten sulkematta sydäntänsä"
Tolleen haluaisin elää ja tolleen myös lähteä, polttohaudaten ja sitä rataa. Haluan kirjoittaa sinulle sydämestäni ja asiaa, mutta tällaiseen haparointiin päädyin tällä kertaa. Voimia, rohkeutta ja onnea tiellesi, toivottavasti löydät jotain arvokasta, mitä kantaa lähellä sydäntään.
-Sus
Mmm.. Itselläni on sama ongelma, itsemurha on mielessä, ja tuntuu että elämä ei maistu miltään :o