Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Yksinäisyys suututtaa ja masentaa.

    Tunteet vaihtelevat yksinäisenä suuttumuksesta masennukseen, toivosta pettymyksiin. Lamaannukseen. Mikä on, että ajatukset, toiveet ja tunteet ei kohtaa. En ole luotaantyöntävä ihminen, en ilkeile, olen melko kiltti ja vaarattoman oloinen. Silti tuntuu etteivät ihmiset kauheasti kiinnitä minuun huomiota ja minulta puuttuu ystäviä. Parisuhteessa olevat ihmiset eivät kauheasti tunnu kiinnittävän huomiota ei-seurustelevaan toveriin. Onko vika minussa vai toisissa? Tuntuu, että vähemmän mukavemmillakin ihmisillä on paljon tuttavia ja he eivät tunnu kärsivän yksinäisyydestä. Pitääkö yksinäisyyttä vain sietää ja ottaa se haasteena. Itselläni on tunne että voisin antaa paljonkin ihmisille jos jota kuta vain kiinnostaisi hieman rauhallisempi tapaus. Vai pitääkö sitä itse olla niin aktiivinen. Välillä tuntuu, etten merkitse paljoakaan ihmisille, jotka minulle merkitsisivät melko paljon. Onko se vikani, että etsin ihmissuhteista ehkä keskimääräistä syvempää lajia, pinnallinen tunteminen ei ole minua varten.
    1134
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    Kiltti = Tylsä. Olen siis tylsä!

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    vuodatusta kirjoitti:

    Tunteet vaihtelevat yksinäisenä suuttumuksesta masennukseen, toivosta pettymyksiin. Lamaannukseen. Mikä on, että ajatukset, toiveet ja tunteet ei kohtaa. En ole luotaantyöntävä ihminen, en ilkeile, olen melko kiltti ja vaarattoman oloinen. Silti tuntuu etteivät ihmiset kauheasti kiinnitä minuun huomiota ja minulta puuttuu ystäviä. Parisuhteessa olevat ihmiset eivät kauheasti tunnu kiinnittävän huomiota ei-seurustelevaan toveriin. Onko vika minussa vai toisissa? Tuntuu, että vähemmän mukavemmillakin ihmisillä on paljon tuttavia ja he eivät tunnu kärsivän yksinäisyydestä. Pitääkö yksinäisyyttä vain sietää ja ottaa se haasteena. Itselläni on tunne että voisin antaa paljonkin ihmisille jos jota kuta vain kiinnostaisi hieman rauhallisempi tapaus. Vai pitääkö sitä itse olla niin aktiivinen. Välillä tuntuu, etten merkitse paljoakaan ihmisille, jotka minulle merkitsisivät melko paljon. Onko se vikani, että etsin ihmissuhteista ehkä keskimääräistä syvempää lajia, pinnallinen tunteminen ei ole minua varten.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu