Tällainen olento, kuin minä, on erehdytty luomaan tähän maailmaan :D Jumalalla on varmaan tapahtunut jokin pieni oikosulku. Nyt vaellan täällä ihmisten keskellä ja kukaan ei välitä minusta paskan vertaa. En löydä todellakaan edes poikaystävää, koska kukaan ei halua tutustua minuun. Voi kuinka säälittävä ja kerrassaan surettavan itkettävä juttu! Yhyy! Ja minä kun luulin, että jokaiselle on jokin paikka ja jokainen on arvokas... nyt olen viisas: Tiedän, että kaikki on harhaa!
Odotan, että ensi viikolla auto ajaa suojatiellä päältäni ja vihdoin muutun näkyvästi siksi, mitä olen aina ollut: pieneksi surkeaksi paskaiseksi raadoksi!
Odotan, että ensi viikolla auto ajaa suojatiellä päältäni ja vihdoin muutun näkyvästi siksi, mitä olen aina ollut: pieneksi surkeaksi paskaiseksi raadoksi!
Vastaukset 12
Vanhimmat
No ei homoksi synnytä tai jumala luo homoja.
Homoksi sairastutaan PIKKUHILJAA siis vähitellen omien kokemusten kautta, ei todellakaan kertalaakista.
Esim meidän 2 vuotias poika pussailu edellisviikolla naapurin 5v pojan kanssa, mutt tuskin heistä kumpikaan silti homo on
Odotas vaan kuule 10 vuotta, niin seuraavaksi yllätät nuo pojat panemasta keskenään, ja sehän on sitten kauhia skandaali kun 15v käyttää HYVÄKSI 12 vuotiasta, mutta nyt se on ok...
tutustua, tehdä itse aloitetta vai onko vaatimukset liian korkeat? Itse olen ollut aina huono tekemään aloitetta ja nuorena olin toivottoman ujokin, eikä harvat tarjolle tulleet kelvanneet. Nyt en enää viitsi yrittääkään, mutta yksin oloonkin tottuu.
Itsesäälissä on aivan turha rypeä.
Voimpa kertoa sen, että elämällä ei ole tarkoitusta, ellet sitä omaan päähäsi itse kehitä. Asioiden ei kuulu mennä yhtään millään tavalla.
Jokainen ihminen kehittää/ keksii omassa päässään elämälleen tarkoituksen, jos on niin kehittääkseen. Suosittelen. Mutta pitää muistaa, että se on aina oma asia, sillä mitään ylhäältä päin tulevaa tarkoitusta ei ole.
Nyt kohtasit reaalimaailman. Kannattaa huomata sen vaatimukset ja ottaa oppia.
Se mistä olen aivan varma, ja mikä onkin varmaa, on että muutaman vuoden päästä huomaat olevasi aivan eri ihminen. Tuossa iässä ihmiset kehittyy huimasti mieleltään ja keholtaan.
17 vuotiaana en ollut ikinä seurustellut. Ensimmäiset miehet tuli kuvioihin vasta parikymppisenä ja olempa löytänyt monta hyvää ja pitkäaikaista parisuhdetta ja lukuisia lyhyempiä.
Joten älä huoli :)
Olet vain pahimmassa iässä. Me miehet komistumme tuon jälkeen. SInäkin.
Elämässä on paljon taikaa, mitä et ole vielä kokeillut.
Moi, pää pystyyn. Itelläkin eka mies- ja naiskokemukset oli vasta intin jälkeen parikymppisenä. Molempia on piisannut sen jälkeen. Haluisin olla 17-vuotias ja kaikki vasta edessä! Joku takuulla sinusta välittää, käy vaikka mummua katsomassa. Haluatko kirjoittaa?
Noo.. ehkä :D Minkä ikänen oot?
Oon keski-ikänen, haluun vaan jutella ja tsempata sua.
:D Oon 17w ja kaikki vihaa mua :D
:D :D:D
Niin, no tolta tuntuu aika usein =/ En tiedä mikä mussa sit on näin pahasti vialla :(
Jos tolta tuntuu niin ei kannata ajatella, että se on väistämättä totta. On tervettä epäillä omia ajatuksiaan, varsinkin jos ne ovat tuollaisia. Itsesäälissä riutuminen voi tuntua jopa hyvältä, siksi siitä ei välttämättä tahdo lähteä pois. Mutta kun olet kerran lähtenyt, näet asiat erilailla ja silloin alkaa onnistaa.
Sinulla voi olla hieman huono itsetunto, koska näet kaiken tuossa valossa. Mutta se mitä sinun päässäsi liikkuu, vaikuttaa uskomattoman paljon siihen miten elät ja koet sen. Tsemppiä siis.
Ei mulla muuta :)
Kyllä ne asiat järjestyy.