Kokemuksia tupakasta

Lopetin tupakoinnin yli neljä vuotta sitten, voin paljon paremmin nykyään. Kunto on parempi ja samoin mieli. Minulla on kaksi kiloa ylipainoa, mistä en ole moksiskaan. Kun lopetin tupakoinnin minulla oli kymmenen kiloa ylipainoa. Hapenottokykyni on palautunut,
nautin liikkumisesta koska kunto on kohentunut sille tasolle että liikkuminen on miellyttävää. Olen vapautunut tupakoinnin pakkomielteestäni ja olen siitä kiitollinen.

Päätin alkuvuodesta 2000, että juhannuksena 2000 lopetan tupakoinnin. Minulla oli aikaa sopeutua lopettamiseen monta kuukautta, ajattelin siis monta kuukautta joka päivä että lopetan tupakoinnin. Kävin siinä samalla tupakoidessa lävitse monenlaisia ajatuksia tupakoinnin puolesta ja vastaan, kunnes saavutin ajatuksissani myönteisen kannan oman tupakoinnin lopettamiseen. Varmistin näin etten yritä yllättää tai pakottaa itseäni tekemään mitään vastenmielistä ja itselleni vahingollista.

Kun poltin juhannusaattona viimeisen tupakkani, se ei tuntunut dramaattiselta henkisesti eikä fyysisesti. Tupakasta oli helppo päästää irti, koska se ei tuntunut enää korvaamattomalta tunteen tasolla. Suhtauduin luottavaisesti seuraavaan päivään. Koin että pystyisin elämään ilman tupakkaa, olin tehnyt monta kuukautta ajatustyötä saavuttaakseni tämän tunnevarmuuden. Olinhan pystynyt elämään ilman tupakkaa elämäni ensimmäiset neljätoista vuotta.

Tätä onnistunutta tupakoinnin lopettamista, edelsi lukemattomia EPÄONNISTUMISIA:

Tein äkkinäisiä tupakoinnin lopettamispäätöksiä:

- Silloin kun tupakkaa oli hallussani, äkkinäinen päätös kesti minuutista noin vuorokauteen. Yleensä lopettamisajatus sai minut panemaan tupakaksi minuutissa.
- Tein äkkinäisen päätöksen olla ostamatta tupakkaa, tästä seurasi henkinen kapina, pummasin yhden tupakan työkavereilta ja tästä seurasi taas askin ostaminen ja jatkuva tupakointi.
- Päätin olla polttamatta töissä. Tämä onnistui. Pääsin töistä, ostin tupakkaa ja poltin kotona ketjussa askin juoden kahvia ja kävin ostamassa lisää tupakkaa loppuiltaa ja seuraavaa päivää varten.

Lupaukset:

- Uudenvuoden lupaukset. Ei mitään vaikutusta, (mitä arvokasta uudessa vuodessa muuten on, sehän meni jo), tupakointi jatkui kuten ennenkin.
- Jos saan sitä ja tätä, niin sitten lopetan. Ei mitään vaikutusta, tupakointi jatkui kuin ennenkin.
- Terveysvalistus –innotteiset lupaukset. Ei mitään vaikutusta, tupakointi jatkui kuten ennenkin.
- Olen tupakatta päivän. Tämä onnistu. Toisena päivänä tupakointi jatkui kuten ennenkin.
- Olen tupakatta kuukauden. Tämä onnistui. Kuukauden jälkeisenä päivänä tupakointi jatkui kuten ennenkin.


Palkinnot:

- Olin tupakkalakossa useamman kuukauden, poltin palkinnoksi saavutuksestani (tupakkalakko menestyminen opinnoissa) sikarin.
Olin taas tupakkalakossa useamman kuukauden ja menestyin opinnoissa, poltin palkinnoksi sikarin. Tämähän sujui. Kului taas useampi kuukausi ja palkinnoksi yksi sikari. Sain opinnot menestyksekkäästi loppuun, aloin tupakoida kuten ennenkin.

- Työpäivän lomassa palkinnoksi tehdystä työstä.
- Oli lukemattomia (tunne)syitä palkita itsensä tupakalla.

Poltan vain:

- Kun otan alkoholia. Tuli otettua ja poltettua ja tupakointi jatkui taas kuten ennenkin.
- Ulkona. Päivän mittaan tuli kuljettua monista ulko-ovista, minusta tuli ulko-oviautomaatti, aina tupakaksi.
- Sisällä. Päivän mittaan tuli kuljettua monista sisäovista, minusta tuli sisäoviautomaatti, aina tupakaksi.
- Rentoutuakseni. Kyllä kireä ihminen tarvitsee jatkuvaa rentoutusta, poltin kuten ennenkin.

En osta tupakkaa:

- No en ostanut, mutta poltin kumppanin, kavereiden ja työkavereiden tupakoita niin kauan että alkoi hävettää ja rupesin taas ostamaan omat tupakat ja tupakointi jatkui kuten ennenkin.

Muut tupakoivat ihmiset:

- Noin hyväkuntoinen ihminen tupakoi, miksen minäkin. En ollut hyväkuntoinen, poltin jatkuvasti tupakkaa.
- Joku oli kuollut vasta yli 90-vuotiaana ja tupakoinut koko ikänsä, miksen minäkin. Olin elossa, en ollut yli 90-vuotias ja tupakoin jatkuvasti.
- Kuoleehan sitä kuitenkin. Aivan, se on varmaa.

Mielihyvä:

- Aamun ensimmäisen tupakan suoma huimaus ja mielihyvä. Kyllä, se oli voimakas. Päivän seuraavista kymmenistä tupakoista ei sitten enää irronnut mainittavempaa mielihyvää.


Nicorette:

- Sain siitä ripulin. Maistui hirveältä. Ei toiminut minun tapauksessani. Ajattelin että olin selvinnyt elämäni ensimmäiset neljätoista vuotta ennen tupakoinnin aloittamista ilman Nicorettea, niin miksen nytkin.


Voin polttaa yhden tupakan:

- Ajattelin lukemattomia kertoja voivani polttaa yhden tupakan. Aivan, ensimmäistä tupakkaa seurasivat taas tuhannet muut tupakat,
tupakointi jatkui kuten ennenkin.


Sitten aloin ONNISTUA:

- Tarvitsin yhden tupakan, mutta piti ostaa koko aski, koska kaupassa ei myydä yhtä tupakkaa. Poltin sen yhden tupakan, silppusin tuusan nuuskaksi loput askin tupakat, kastelin ne vedellä ja vein ne roskiin.
Sain kokemuksen että pystyi selviytymään vaikkapa vain yhdellä tupakalla tilapäisesti, joskin tupakointi jonkun ajan kuluttua jatkui kuten ennenkin.
- Tuhosin tupakkaa, muuten kuin tupakoimalla, se auttoi minua henkisesti irtautumaan siitä. Pystyin tuhoamaan tupakkaa vaikka se oli minulle arvokasta ja vähät rahatkin menivät hukkaan. Tietysti ostin taas lisää tupakkaa ja poltin kuten ennenkin, mutta jotain oli muuttunut.
- Olin lakossa mutta asuinkumppani poltti parvekkeella, askit pyörivät koko ajan silmissäni olohuoneen pöydällä. Asuinkumppani alkoi pitää askit taskuissaan poissa silmistäni, tämä auttoi lyhyisiin lakkoihin.
- Tein päätöksen lopettaa tupakointi ja ennen kaikkea halusin elää ilman tupakkaa, annoin itselleni aikaa useamman kuukauden. Tämä oli tärkeää. Ei mitään yllätyksiä.
- Ajattelin elämää ilman tupakkaa joka päivä monta kuukautta tosissani. Tämä oli tärkeää.
- Sain tunnevarmuuden siitä että pystyisin elämään ilman tupakkaa.


Kunnioitan vastustajaani:

- Asunnossani ei ole yhtäkään tuhkakuppia, enkä myöskään säilytä tupakkaa. Jos vieraat polttavat, he voivat polttaa muualla ja hankkia tupakkansa itse.
- Joskus harvoin tuon laivalta tupakkaa, jos sitä on erikseen pyydetty tuomaan. En osta tupakkaa epämääräisiksi lahjoiksi ei kenellekään, koska en halua säilyttää tupakkaa.
- Kun en polta ensimmäistä tupakkaa pysyn savuttomana.
- Olen savuton tänään. En murehdi savuttomuuksistani viikon päästä, kuukauden, vuoden tai kymmenen vuoden päästä.