Meidän nuoret 7-9 lk

Olin tänään eräässä varsinaissuomen kunnan kirkossa jossa olikin sattumalta rippikoulujen aloituskirkko. Ensin ajattelin että onpa kivaa, paljon nuoria ja ehkä myös nuorten omia esityksiä ym. Vain puolituntia kuunneltuani tajusin että nuorten ohjelma oli lähinnä keskustelua keskenään, jaloilla komppaamista kirkon penkkeihin jopa aamenen jälkeistä taputusta. Moneen kertaan papin pyytämistä hiljentymiseen ja muiden, ehkä jopa surevien ihmisten kunnioittamiseen. Ymmärrän nyt että ongelma ei olekaan meidän nuorissa, vaan heidän vanhemmissaan. Nuoret jotka ovat ns teini-iässä hakevat omaa itseään, mutta eivät kykene mitenkään siihen koska vanhemmat kadoksissa. Miksi lasten/nuorten vanhemmat haluavat esittää omille lapsilleen kaveri roolia? Ja missä ovat vanhemmat kun nuorilla jotakin tapahtuu, esim kuten tämä riparikirkko, kyseisessä kirkossa oli ehkä n 150 nuorta ja pari vanhempaa, ehkä. Muut olivat joko seurakunnan puolesta ja me pari muuta sattumalta.