Hyvät ajat

Kautta aikojen opillisista kysymyksistä ovat jaksaneet väitellä sellaiset onnelliset, joilla siihen on ollut taloudelliset edellytykset. Esimerkiksi Lutherin aikana hyvin harvalla ihmisellä oli mahdollisuus koulutukseen, joka olisi antanut eväät mielipiteiden vaihtoon. Tieto ja valta ohjailla ihmisiä oli papeilla. Nykyisin lähes kaikki suomalaiset osaavat lukea ja kirjoittaa. Enää kaikki eivät niele purematta uskonkäsityksiä, joita itseään hengellisinä auktoriteetteina pitävät heille tarjoavat. Siksi tälläkin palstalla kiistellään.
Aineellinen hyvinvointi on mahdollistanut koulutuksen ja itsenäisen ajattelun, mutta myös hengellisen saivartelun. Harva enää rukoilee Jumalalalta sellaista viljasatoa, että perhe selviäisi sen avulla seuraavaan satokauteen. Moniko rukoilee tosissaan rauhaa? Kenenkään ei tarvitse nykyään pelätä, että kruunu 1600-luvun tapaan pakolla värvää armeijaan, joka viedään vieraalle maalle ryöstämään ja tappamaan paikallisia siviileitä ja joka lopulta itse tuhoutuu sairauksiin ja vihollisen kuuliin. Pelkäämmekö enää esimerkiksi isorokkoa, joka vielä 1800-luvulla useina vuosina vei joukoittain lapsia hautaan. Liikuttaako meitä toisen maailmansodan aikainen pahuus, joka sai natsit teurastamaan viattomia ihmisiä keskitysleireissään? Minusta tuntuu, että elämme nykyään niin turvattua elämää, että emme pidä Jumalaa ensisijaisesti turvana vaan opillisten riitelyjen tuomarina.