kirjoitin tämän aluksi toiselle palstalle ja nyt tajusinkin että voisin tehdä ihan oman aiheen. Tämä on siis yksi yhden viestiketjun vastauksista joten jos jotain hassua tuoltaa löytyy, johtuu siitä :) kiitos jo etukäteen niin kritiikistä,kehuista, risuista ja ruusuista :)
Niin, siis olen hyvin nuori, enkä tiedä miksi tähän aikaan miniläppärilläni näitä juttuja luen, mutta...
Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajani kanssa olen keskustllut näistä asioista. Olen tarjonnut hänele luettavaksi pari kirjan kässäriäni. Opettaja on kehottanut muokkaamaan niitä hieman ja tarjoamaan jollekkin kustantajalle. Nyt kun kerron tämän idean niin mikäänhän ei estä teitä kopioimasta sitä, koska tuskin nämä kirjat kustantamoon pääsevät tai ainakaan julkaistuksi. kuten jo sanoin olen hyvin nuori. Kirjojen aihe on nykyään aika ajankohtainen, nimittäin koulu kiusaaminen. Ensimmäisessä osassa tarinaa kerrotaan kahden henkilön näkökulmasta, kiusatun ja ns."pelastajan". Tuo pelastaja kyllästyy katsomaan kuinka toista sorretaan ja tarjoaa ystävyyden kättä. hiljalleen ja hyvin varovasti ystävyys suhde syvenee ja aikeuksia aletaan voittaa. Kiusaajat alkvat hellittää ja kuristus ote kahden henkilön elämästä heltiää. Aikaisemmin hyvin masentunut ja muutenkin ongelmallinen kiusattu alkaa päästä ongelmistaan yli ja avautua uudelle ystävälleen.
Toinen osa kertoo siitä kuinka edellisen kirjan ns."Pelastajan" On muutettava pois, peruskoulun uvodet ovat loppuneet ja tuon on aika lähteä mulle maille opiskelemaan. nyt alkaakin entisen kiustaun kamppailu tarina. Kun tuo sinnittelee ilman parhaimman ja luotetun ystävänsä tukea arjen koukeroissa, ihmisuhde draamoissa ja perhe ellämässä. Tyttö saa huomata että itsetunnon ylläpitäminen a luotettavien suhteiden rakentaminen ei ole mitään ruusuilla tanssimista. on hyvä aikoja ja huonoja aikoja. Kirja on täynnä rohkaisevia lausahduksia ja kannustavia aatteita.
Tämä on ideani ja toivon että se tulisi menestymään, vaikka myönnän, että 13 vuotiaan tytön ajatusmaailmani on vielä kovin suppea. En minä edes tiedä miksi minä tämän halusin täällä kertoa! No, kai siksi, että jos se inspiroisi jotakuta. Pienestä asti tarinoita olen kirjoitellut ja yhden romaanin mittoihin yltävän sepustuksenkin olen tehnyt x) mitään niistä tosin ei tulla ikinä julkaisemaan... Mutta haluaisin kysyä TEIDÄN MIELIPIDETTÄNNE nyt kun tuon juonen kerroin. Voisiko aihe ylipäänsä kiinnostaa ketäään? ymmärrän, että olen nuori, opiskelut kesken, elämä edessä. Mutta pohjimmiltani ainut syy miksi kirjaa kirjoitin oli se kuinka itse olen masennuksen ja itsetuhoisten ajatusten kanssa 3 vuotta kamppiallut ja tämä kirja auttoi minua jaksamaan ja pääsemään pois arki huolistani (se oli ainoa mitä pystyin tekemään...) No nyt siis mielipiteenne voisiko aiheeni kiinnostaa ketään? Vai pidänkö nämäkin tarinat ominani tietokoneen muistitikulla?:)
Niin, siis olen hyvin nuori, enkä tiedä miksi tähän aikaan miniläppärilläni näitä juttuja luen, mutta...
Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajani kanssa olen keskustllut näistä asioista. Olen tarjonnut hänele luettavaksi pari kirjan kässäriäni. Opettaja on kehottanut muokkaamaan niitä hieman ja tarjoamaan jollekkin kustantajalle. Nyt kun kerron tämän idean niin mikäänhän ei estä teitä kopioimasta sitä, koska tuskin nämä kirjat kustantamoon pääsevät tai ainakaan julkaistuksi. kuten jo sanoin olen hyvin nuori. Kirjojen aihe on nykyään aika ajankohtainen, nimittäin koulu kiusaaminen. Ensimmäisessä osassa tarinaa kerrotaan kahden henkilön näkökulmasta, kiusatun ja ns."pelastajan". Tuo pelastaja kyllästyy katsomaan kuinka toista sorretaan ja tarjoaa ystävyyden kättä. hiljalleen ja hyvin varovasti ystävyys suhde syvenee ja aikeuksia aletaan voittaa. Kiusaajat alkvat hellittää ja kuristus ote kahden henkilön elämästä heltiää. Aikaisemmin hyvin masentunut ja muutenkin ongelmallinen kiusattu alkaa päästä ongelmistaan yli ja avautua uudelle ystävälleen.
Toinen osa kertoo siitä kuinka edellisen kirjan ns."Pelastajan" On muutettava pois, peruskoulun uvodet ovat loppuneet ja tuon on aika lähteä mulle maille opiskelemaan. nyt alkaakin entisen kiustaun kamppailu tarina. Kun tuo sinnittelee ilman parhaimman ja luotetun ystävänsä tukea arjen koukeroissa, ihmisuhde draamoissa ja perhe ellämässä. Tyttö saa huomata että itsetunnon ylläpitäminen a luotettavien suhteiden rakentaminen ei ole mitään ruusuilla tanssimista. on hyvä aikoja ja huonoja aikoja. Kirja on täynnä rohkaisevia lausahduksia ja kannustavia aatteita.
Tämä on ideani ja toivon että se tulisi menestymään, vaikka myönnän, että 13 vuotiaan tytön ajatusmaailmani on vielä kovin suppea. En minä edes tiedä miksi minä tämän halusin täällä kertoa! No, kai siksi, että jos se inspiroisi jotakuta. Pienestä asti tarinoita olen kirjoitellut ja yhden romaanin mittoihin yltävän sepustuksenkin olen tehnyt x) mitään niistä tosin ei tulla ikinä julkaisemaan... Mutta haluaisin kysyä TEIDÄN MIELIPIDETTÄNNE nyt kun tuon juonen kerroin. Voisiko aihe ylipäänsä kiinnostaa ketäään? ymmärrän, että olen nuori, opiskelut kesken, elämä edessä. Mutta pohjimmiltani ainut syy miksi kirjaa kirjoitin oli se kuinka itse olen masennuksen ja itsetuhoisten ajatusten kanssa 3 vuotta kamppiallut ja tämä kirja auttoi minua jaksamaan ja pääsemään pois arki huolistani (se oli ainoa mitä pystyin tekemään...) No nyt siis mielipiteenne voisiko aiheeni kiinnostaa ketään? Vai pidänkö nämäkin tarinat ominani tietokoneen muistitikulla?:)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Varmasti aihe joitakin kiinnostaa.
Minä en pysty neuvomaan muuta kuin lue paljon, kirjoita paljon. Lue myös omia tekstejäsi ja korjaa niitä. Kehity.
Eduksi kirjoittamisessa on varmasti kokemukset, joita tulee iän ja elämisen myötä.
Kun noin nuorena olet kirjoittamisen aloittanut, uskon että saat kolmeenkymmeneen ikävuoteen mennessä kirjan julkaistuksi. JOS sinulla riittää intoa ja aikaa kehittää itseäsi. Kova yrittäminen ihan varmasti jossain vaiheessa palkitaan. Kaikki ei ole synnynnäisiä sanaseppoja, mutta kirjoittamaan voi oppia, jos oikeasti tahtoo. Älä lannistu, tahto ratkaisee.
Itsestäni ei välttämättä tule koskaan kirjailijaa Siinä jää paljon sattuman varaan, koska en siihen niin kiihkeästi pyri kuin voisin.
Mutta sen tiedän ja olen elävä esimerkki siitä, että ihminen kykenee siihen mitä oikeasti haluaa. Mutta on muistettava, että pyrkimys usein vaatii uhrauksia elämän muilta alueilta.
Luulen, että vielä et voi ymmärtää mitä tarkoitan, mutta kun joskus ymmärrät, muista että joku sanoi sinulle näin. Sitten voit ajattella että tämä oli se juttu josta se tyyppi silloin kirjoitti.
Itse aloitin kirjoittamisen 14-vuotiaana. Nyt olen 37, eikä yksikään käsikirjoitus ole kelvannut kustantajille. No, ehkä ensi vuonna...
Kirjoittaminen voi olla myös harrastus.
Itse olen neulonut kymmeniä villapuseroita, eikä niitä ole painettu yhteenkään lehteen. Neulon silti, eipä tarvitse palella.
kiitos kaikki kommenteista. Kyllä yritän kehtittää itseäni aina vaan eteenpäin ja harjoittaa sinnikkyyttä. Itsellä niin sanottu suorittaja luonne. Lis'ksi oma koirani jonka kanssa otan vähän väliä tahtoijen taiston kamppailua auttaa minua pysymään sinnikkäänä. Lisää vaan tuleaan kommentteja! :)