Toivoisin saavani kokemuksien jakamista tilanteista, joissa olette eronneet lapsen/lasten toisesta vanhemmasta, joka on ollut narsistinen ihminen ja ajaneet täten elämänne raiteiltaan jossain vaiheessa. Kun sitten raiteilleen on taas päästy ja jopa uusi ihana ihminen löydetty rinnalle niin alkaakin vaikeudet yhtäkkiä. Vaikeuden syyn/aiheuttajan pohdintaa ja lopputuloksena pelko uuden suhteen ajautuminen samaan tilaan kuin edellinenkin. Siis koet jotenkin ahdistusta siitä, että uusi suhde alkaa muodostua perhe-elämäksi, tavallaan jonkinlainen sitoutumiskammo.
Itse tajusin itsessäni tällaisen. Takana lasteni narsisti-isästä ero vuosia sitten, yksinoloa ja elämän raiteilleen laittoa, uusi mies joka on ns. normaali. Silti alkoi mättää, aloin pikkuhiljaa olla ärtyinen ja väsynyt. Lopulta pyysin tämän lähtemään. Tänään tajusin että olen jonkin aikaa pelännyt sitoutumista, samanaikaisesti kuitenkin toivonut että saisin viimein kokonaisen perheen ja ansaitsemani onnen.
Miten ihmeessä voin koskaan keneenkään luottaa siten että uskaltaisin hänen kanssaan sitoutua loppuelämäkseni? Olin päässyt eroon narsistivaikeuksista siinä määrin kuin niistä voi lasten kanssa päästä. Kuitenkin se narsistipelko heijastelee, samperi että suututtaa.
Itse tajusin itsessäni tällaisen. Takana lasteni narsisti-isästä ero vuosia sitten, yksinoloa ja elämän raiteilleen laittoa, uusi mies joka on ns. normaali. Silti alkoi mättää, aloin pikkuhiljaa olla ärtyinen ja väsynyt. Lopulta pyysin tämän lähtemään. Tänään tajusin että olen jonkin aikaa pelännyt sitoutumista, samanaikaisesti kuitenkin toivonut että saisin viimein kokonaisen perheen ja ansaitsemani onnen.
Miten ihmeessä voin koskaan keneenkään luottaa siten että uskaltaisin hänen kanssaan sitoutua loppuelämäkseni? Olin päässyt eroon narsistivaikeuksista siinä määrin kuin niistä voi lasten kanssa päästä. Kuitenkin se narsistipelko heijastelee, samperi että suututtaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aivan kuin omaa elämäntarinaani olisin lukenut, minä vielä sinnittelen tässä uudessa, vaikka ääni sisälläni huutaa koko ajan, että tästä ei tule mitään.
Minusta sinun kannattaisi istahtaa uuden suhteesi kanssa keittiön pöydän ääreen ja kertoa hänelle näistä mietteistäsi. Sinä tarvitset nyt vähän tavallista enemmän vakuutteluja siitä, että hän on kanssasi tosissaan.
On täysin ymmärrettävää, että olet varuillasi. Mietipä, kannattaako ottaa riski suhteen epäonnistumisesta. Emmehän kuitenkaan koskaan voi tietää, kuinka käy. Oletko valmis menettämään mahdollisesti koko elämän pituisen hyvän suhteen silkasta epäonnistumisen pelosta? Minä sanoisin: Rohkeutta! Anna palaa!
mulla oli ihan kamala eksä, joka sai puhumalla itselleen kaiken! narsisti oli ja erottiin ja vuoden vielä oli mun nurkissa kun puhumalla sai mut murtumaan. lopulta raiskas ja tein ilmotuksen mutta poliisit eivät uskoneet mua vaan mies sai puhumalla kaiken läpi. nyt on uusi mies ollut vuoden, alku oli yhtä helvettiä! kerroin kyllä heti alussa edellisestä suhteesta ja sanoin että mulla on kammo. olin kuitenki 16 ku tapasin tämän miehen ja ensi rakkaus, ni tietenki jää kammo siitä. tämä nykyinen mies on saanut mut uskomaan että ei kaikki ole sellaisia :) tosin välillä mies on ollut vähän pomomainen mutta molemmat olemme pystyneet ajan kanssa muuttumaan. kyllä se ajan kanssa ja kun rohkeasti antaa aikaa ja rehellisesti kertoo uudelle kumppanille! jos olisin luovuttanut silloin alussa niin olisin menettänyt kultakimpaleen! rohkeasti vain tuulta päin :) ja kannattaa myös terapeutilla käydä juttelemassa, auttaa varmasti!
Minä olin miltei 20 vuotta narsistisen miehen kanssa. Hän oli elämäni ensimmäinen poikakaveri josta tuli sulhanen ja lopulta aviomies sekä isä kolmelle lapselleni.
Narsismin lisäksi hän oli kamalan mustasukkainen, väkivaltainen ja käytti runsaasti alkoholia.
Väkivallan vuoksi lähdin isojen lasteni kanssa turvakotiin josta muutimme uuteen omaan kotiin ja hain avioeroa.
Ex jäi omakotitaloon kaiken omaisuuden kanssa. Aloitimme kaiken tyhjästä. Vielä tänäkin päivänä exällä on lasten tavarat, vaatteet yms.
Ex nosti huoltajuuskiistan vaikka oli syytteessä omien lastensa pahoinpitelyistä yms. Vuoden kestävä piina jonka tuloksena lapset saivat jäädä luokseni asumaan, isää pyydettiin soittelemaan (eipä ole yli 6kk soittanut TAAS) plus ehdottamalla lapsilleen tapaamisia ja oikeudenkäyntikulut tuli meille maksamaan tuhansia euroja.
Kaikesta huolimatta tapasin melko nopeasti uuden mieheni.
Alku oli kauhean vaikeaa minun ymmärtää että uusi mies oli täysin erilainen kuin ex ja että minun ei tarvinnut pelätä hänen tekevän samoja pahoja asioita minulle kuin ex.
Sitkeästi hammasta purren ja omaa päätäni positiivisia asioita takoen jatkoin vain vaikka oikeasti joskus ihan pelotti ja itketti.
Vaikeaa oli saada oma ajatusmaaima muuttumaan ja huijattua pelot pois, mutta se lopulta onnistui eikä vain minulta vaan myös lapsiltani.
Olemme yhtenäisempi, onnellisempi ja ehjempi perhe nyt kuin koskaan aikaisemmin vaikka biologinen isä on konanaan lasten toiveesta pois elämästämme ja tilalla on täysin uusi kunnollisempi, rakastavampi mies ja isähahmo.
Joskus elämä vaan hellii ja antaa sen jälkeen kun on murtanut,musertanut ja vienyt kaiken toivon.
Ole rohkea. Ensimmäinen askel on vaikein,se vaatii itsetunnon rippeen keräystä ja uskoa itseensä sekä vastakkaiseen sukupuoleen.
Kaikkea hyvää sinulle, älä anna pelolle valtaa!
Kokemuksesta kerron, että narsistin uhrikin muuttuu. Et ole enää sinä parhaimmillasi. Surullista, mutta totta. Mutta hae ammattiapua! Ei riitä että pääset yli ns riippuvuudestasi narsistiin ja elämän aloilleen, vaan sun on itsekin löydettävä itsesi.
Ja tosiasia on, että narsistin uhrilla on suuri riski joutua suhteeseen uuden narsistin kanssa, mikäli ei hoida itseään kuntoon. Exää ei voi muuttaa, mutta itseensä voi vaikuttaa. Älä luovu toivosta, voit löytää onnesi! Mutta todennäköisemmin kovalla työllä, kuin tuurilla. Tsemppiä.