On taas niin ahdistunut ja masentunut olo eikä paremmasta olosta tietoakaan. Koko perheeni tietää "tilanteeni" mutta kukaan ei koskaan kysele miten menee tai miten jakselen joten tuntuu ihan tuhalta että heille paljastin kuinka paha mulla on olla... :( Meidän perheessä ei halata yms. Joskus vaan sellaista pientäkin elettä toivoisi eli että joku ottaisi syllin ja vosi itkeä koko pahanolonsa siinä.
Äitikin vaan kuvittelee että olen laiska ja huutaa että "mitä ton yhden kanssa tehdään" ja että "työkkäriin se pitäisi viedä". Ihan kuin huvikseni jään kottin makaamaan laiskuuttani vaikka tosi asiassa opiskelen ja yritän parhaani mukaan jaksaa käydä koulussa vaikka kaikki tuntuu aivan turhalta eikä mitään jaksa, sängystä nouseminenkin on jonain päivinä aiba tuskaa. Ja sitten kun en mene/pysty menemään kouluun niin morkkis on ihan kauhea kun äitikin vielä syyllistää... :(
Hain apua ongelmaani ja olen nyt pari kertaa käynyt psykologilla ja aina se hetken tuo paremman olon mutta sitten taas on hetken päästä ihan kauhea olo.. ja itken itseni uneen joka toinen päivä!
En tiedä kauanko jaksan enää ja kohta taas tentitkin painaa niskassa, yksi jäi jo väliin kun en pysty keskittymään lukemiseen. Ja on olo että mitä ***vetin väliä on jollain koulutuksella kun ei mulla ole tulevaisuutta???? :(
Ei jaksa...............
Äitikin vaan kuvittelee että olen laiska ja huutaa että "mitä ton yhden kanssa tehdään" ja että "työkkäriin se pitäisi viedä". Ihan kuin huvikseni jään kottin makaamaan laiskuuttani vaikka tosi asiassa opiskelen ja yritän parhaani mukaan jaksaa käydä koulussa vaikka kaikki tuntuu aivan turhalta eikä mitään jaksa, sängystä nouseminenkin on jonain päivinä aiba tuskaa. Ja sitten kun en mene/pysty menemään kouluun niin morkkis on ihan kauhea kun äitikin vielä syyllistää... :(
Hain apua ongelmaani ja olen nyt pari kertaa käynyt psykologilla ja aina se hetken tuo paremman olon mutta sitten taas on hetken päästä ihan kauhea olo.. ja itken itseni uneen joka toinen päivä!
En tiedä kauanko jaksan enää ja kohta taas tentitkin painaa niskassa, yksi jäi jo väliin kun en pysty keskittymään lukemiseen. Ja on olo että mitä ***vetin väliä on jollain koulutuksella kun ei mulla ole tulevaisuutta???? :(
Ei jaksa...............
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuu halattavaksi. Minäkin olen halipulassa.
Mitenkäs olisi sellainen ryhmähali!
Ikävää, ettet saa perheeltäsi kaipaamaasi tukea. Samanlaista omassaki perheessä eli tiedän millaista se on.... Hyvä, että olet kuitenkin käynyt psykologilla. Ei se puhuminen koko elämää muuta, mutta auttaa kyllä edes hetkittäin. On se usein tyhjää parempi jos siellä pystyy rehellisesti kertomaan mieltä askarruttavista asioista.